Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Eduskuntavaalit: Demokratian tilastakin on kyse

Neljä vuotta sitten eri puolueiden pohjoiskarjalaiset ja savolaiset ehdokkaat ryhmittyivät yhteisposeeraukseen Kuopion torilla. Aimo Salonen Neljä vuotta sitten eri puolueiden pohjoiskarjalaiset ja savolaiset ehdokkaat ryhmittyivät yhteisposeeraukseen Kuopion torilla.

Kunnallisalan kehiyttämissäätiö julkisti loppiaisena tutkimuksensa siitä, mitä teemoja suomalaiset haluavat nostaa esiin kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Karjalan Heili lähetti Joensuun vanhusneuvoston jäsenille oman kysymyspakettinsa, joka perustui tutkimuksen tuloksiin.

Joensuun vanhusneuvostossa on yhteensä yksitoista jäsentä, joista kaksi on asettanut kaupunginhallitus ja loput edustavat eri eläkeläisjärjestöjä. Yhdelle jäsenelle kaupungin sivuilta ei löytynyt sähköpostisosoitetta, joten kysymys lähti kymmenelle jäsenelle. Vastauksia tuli määräaikaan mennessä kolme. Määrä oli pienoinen pettymys, mutta se saattaa mennä vielä joulunajan läheisyyden syyksi.

Mielenkiintoisia ilmiöitä noistakin Erkki Huopion, Eira Väänäsen ja Kari U. Pesosen vastauksista nousi esiin. Ne voisi tiivistää vaikkapa käsitteen demokratian tila alle.

Erkki Huopio nosti vastauksissaan esiin saman kuin presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan: edustuksellisen demokratian tilan nyky-Suomessa, missä suoralla toiminnalla on omat houkutuksensa.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan tosin kansalaisaktivismi on hännillä, kun kansalaisilta kysyttiin näiden vaalien merkittävimpiä teemoja, mutta kannattaa sitäkin tulevien viikkojen aikana pohtia. Kyselyyn tulleet vastaukset nostavat esiin muun muassa pohdinaan, miten käy edustuksellisen demokratian, jos äänestäjät turhautuvat.

 

Laajempi yhteenveto vastauksista on luettavissa keskiviikkona 9.1.2018 jaettavasta paperisesta Karjalan Heilistä.

 


Kysymykset

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän, loppiaisena julkistettavan tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaisi nostaa vaaliteemojen kärkeen muun muassa terveyspalvelut ja vanhusten huollon. Karjalan Heili haluaa hiukan täsmentää näitä kahta teemaa. Toivon, että ehtisit vastata alla oleviin kysymyksiin.

1) Mitä konkreettisesti nuo tarkoittavat? Mitä semmoisia päällimmäisiä ongelmia on terveyspalveluissa ja vanhusten huollossa, joille olisi syytä tehdä jotain?

2) Täsmennys edelliseen: mitä nimenomaan nyt valittava eduskunta voi tehdä noille asioille?

3) Ja johdannaisena edellisestä: maakunta- ja soteuudistusta on väännetty taas koko tämä nyt päättyvä vaalikausi, aikataulut ovat paukkuneet eikä valmista näytä tulevan tälläkään kertaa. Kuinka suuri tulppa asioiden hoidolle on, että kulloinenkin hallitus ja kulloinenkin oppositio jankkaavat ja säätävät eikä mitään tunnu tapahtuvan. Turhauttaako?

4) Pohjois-Karjalan omalla Siun sotella ei periaatteessa ole mitään tekemistä eduskunnan kanssa, mutta voisiko olla? Onko täältä saatu kokemuksia, joilla voisi olla käyttöä lainsäädännössä?

5) Siun sotesta taas päästään palvelujen käyttäjien valituksiin, että kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. On muun muassa valitettu, että kilpailutuksissa jyräävät suuret palvelujen tarjoajat ja pienet paikalliset yrittäjät jäävät jalkoihin. Kuinka suuri ongelma tämä on?

 


Erkki Huopio

1) Kaikista suurimmat ongelmat kohdistuvat vanhusten palvelujen järjestämiseen: erikoisesti asunto- ja terveyspalvelujen järjestäminen yksinäisille vanhuksille tulee olemaan tulevan vaalikauden koko valtakunnassa suurin haaste. Miten hoidetaan sairaat vanhukset, kun nyt puretaan (kunnallisia) hoivakoteja, kunnallisten sairaaloitten vuodeosastoja ja vanhuksia ohjataan tulemaan toimeen omissa kodeissaan. Kaunis ajatus, mutta mistä löytyy heille tarpeelliset hoitopalvelut koteihin: ei mistään, vaan on palattava omaisten, ystävien ja naapureitten vapaaehtoiseen auttamiseen!

Toinen suuri ja edellistä paremmin yleisesti havaittu, mutta vieläkin suurelta osin ratkaisematon ongelma on kansalaisten tietoteknisten taitojen puute yhä nopeammin kehittyvässä maailmassa. Ikäihmisiet jätetään melko usein näissä it-asioissa perusohjauksen ulkopuolelle toteamalla, että "oppiihan nekin sen käytön, kun lapsetkin jo oppivat"! Varsin suuri osa yli 75-vuotiaista ei ole käyttänyt itsenäisesti omien asioiden hoidossa tietokonetta, mikä on äärimmäisen huolestuttavaa.

2) Sopia yli vaalikausien menevällä kaikkien puolueitten yhteisellä ja vastuullisella ohjelmalla riittävästi ikäihmisten hyväksi varallisuutta, koulutusta ja konkretiaa asioiden korjaamiseksi samalla tavalla kuin on tehty/tehdään ilmaston lämpemistä korjaavista toimenpiteistä, sanotaan nyt vuosiksi 2020–2040. Ja hyväksyttävä samalla periaate, että tämä kaikki hyvä maksaa niin paljon, että verorahoja on löydettävä lisää.

3) Ei ainostaan turhauta, vaan jopa miltei hävettää vaalikaudesta toiseen kuunnella sanallisia lupauksia ennen vaaleja, mutta ne ovat jääneet tähän asti pelkiksi lupauksiksi! Ei-totuuksia viljellen ja omien sanojen syönti on noussut pelottavan yleisesti hyväksyttävälle tasolle koko demokraattisessa päätöksenteossa! Samalla uskottavuus demokratiaan laimenee, ihmiset tulevat kiukkuisen välinpitämättömiksi ja ääriliikkeet nauravat nurkan takana ja tarjoavat omia vaihtoehtojaan. Nämä ilmeiesti uppovat ihmismieliin, mutta ovat kokonaisuutta ajatellen täysin kelvottomia toteutettaviksi.

Totta kai on ymmärrettävä, että poliittiset päätökset vaativat aina sopimista ja kompromissien tekoa, mutta luulisin, että päälinjat ko. asioissa ovat kaikilla tahoilla niin yhteneväiset että kaikkien asioiden peukalointi jokaisen mielipiteen mukaisesti on enemmänkin takaperoista inttämistä ja lapsellista väittelyä kuin asioiden yhteisvastuullista pohdintaa.

4) Varmasti sellaisia löytyy monissa yksittäisissä tapauksissa eri kunnissa ja ne olisi tuotava nyt esiiin, jotta ne eivät jäisi koko kaaoksen tullessa toteutukseen keskiarvotekojen sekaan. Olisi syytä lähteä kertomaan lehdissä näistä positiivisista tapauksista. Haukkua me eina osaamme, mutta pystymmekö perustellen kehua toisiamme tai hyvin järjestettyjä yksityiskohtia. Tuskin, sillä nehän eivät myy mitään ja niissä voi menettää vaaleissa ääniä!

5) Tämä on odotettavissa tapahtuvan aina silloin, kun asioita ruvetaan ratkomaan yhteisen edun nimissä ja silloin yleensä raha ja vain raha ratkaisee eikä palvelujen laadusta puhuta kuin marginaaleissa. Rahamaailman pelottavat lonkerot ulottuvat näissä suurien asioiden ratkaisuissa monien rajojen taakse: raha tulee rahan luokse pätenee tässäkin – tahdoimme tai emme!


Eira Väänänen

1) Vanhusten hoitoon pääsy oikea aikaisesti on vaikeaa. Pääsy lääkärin vastaanotolle tai vanhukselle tarvittavien hoitojen, palvelujen ja hoitopaikan saanti on usein tosi vaikeaa, usein kuukausien jonotuksen takana.

Kotihoito on heikosti resursoitu, liian vähän hoitajia ja aikaa asiakkaalle. On kaltoin kohtelua, joskus tuntuu melkein heitteille jätöltä. Vanhukset eivät saa haluamaansa hoitopaikkaa, vaan niitä kuljetetaan ympäri maakunnan terveyskeskusten vuodeosastoja, omaiset saa etsiä vanhuksiaan milloin mistäkin, omaisilta ei ole kysytty mielipidettä sijoituspaikasta.

On turvattomuutta, köyhyyttä, rahat eivät riitä hoitoihin, vanhuksia on suuri määrä ulosotossa kun eivät ole pystyneet maksamaan sairauksista hoivasta tulleita maksujaan, eivätkä ole saaneet ohjeistusta maksujen kohtuullistamiseksi tulojen mukaan.

2) Vanhusten ja ikäihmisten arvostus ja kohtelu on saatava ihmisarvoiselle tasolle. Eläkeläisköyhyydelle tulisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Nostettava pienimpiä eläkkeitä, hoitomaksut ja taksat kohtuulliselle tasolle, ettei vanhusten tarvitsisi miettiä ostaako ruokaa vai lääkkeitä.

Resursoida kotihoito ja hoitokodit niin että asiakkaat saavat asianmukaisen hoidon ja tarvitsemansa palvelut. Nyt tuntuu että mennään vanhuspalvelulakia hipoen, tulisi turvata lain mukaisesti palvelut.

Omaishoitajien työtä tulee tukea niin, että hoitajilla on oikeus saada käyttää lakisääteiset vapaapäivät, sekä mahdollisuus saada tarvittavaa tukea hoitotyöhönsä ja jaksamiseensa.

Kyseenalistaisin hoitopaikkojen kilpailuttamisen. (Huutolaisaika)

3) Sote- ja maakuntauudistus tökkii, olisi ollut viisautta tehdä yksi uudistus kerrallaan, sotessakin on jo kyllin tarpeeksi kerrakseen. Toivoisin että joku ratkaisu saataisiin aikaiseksi, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Pelkään palvelujen valinnanvapautta, miten se vaikuttaa paikallisten julkisten palvelujen säilymiseen ja onko kuitenkaan syrjäisillä seuduilla mahdollisuuttakaan tehdä mitään valintoja, onko siellä yksityisiä palveluja tarjolla? Luulen ettei valinnanvapaus tuo valtion talouteen mitään säästöjä voi käydä päinvastoin.

4) Siun sote on varmaankin mallina sellaisille maakunnille missä tehdään suunnitelmia palvelujen tuottamiselle, paljon kyllä jo tehtykin samatyyppisiä ratkaisuja kuin meillä Siun sote.

Tavoitteena olisi saada laajemmat hartiat turvata tasavertaiset palvelut kaikille kansalaisille, mutta ei meillä Siun sotessakaan ole päästy sille tasolle, palveluja on karsittu ja karsintaa on tehty juuri pienimmiltä ja syrjäisimmiltä paikkakunnilta. Terveyskeskusten vuodeosastoja on lakkautettu liian nopealla aikatauluulla, siitä johtuu juuri vanhusten hoivapaikkojen puute ja vanhusten ajeluttaminen ympäri maakuntaa.

5) Hoivapalvelujen kilpailuttamisessa eivät ole pärjänneet pienet paikalliset hoivayritykset, niitä on lopetettu ja osa on saanut uuden isännän esim. Mehiläisestä, Attendosta tai Esperistä. Suuret kansainväliset yritykset pystyvät tarjoamaan palvelujaan edullisemmin, ainakin tällä hetkellä, mutta suunta voi muuttua kun ovat saaneet kaikki hallintaansa, sittenpä ne voikin määrätä hinnan kun ei ole kilpailua.


Kari U. Pesonen

1) Terveyskeskusten vuode paikkojen radikaali vähentäminen. Ei ole riittävästi paikkoja hoitoa varten. Hoitohenkilökuntaa liian vähän ja siksi hoito puutteellista sarjatyötä. Ihmisarvo unohtui.

2) Eduskunta antaa rahat tarvittavaan toimintaan.

3) Kaksi liian suurta uudistusta samaan aikaan ja eduskunnan kyvyt eivät riitä asian hoitamiseen. Turhauttaa aivan varmasti meidän upeaa hoitohenkilökuntaa.

4) Tietotaitoni ei valitettavasti riitä vastaamaan, onko jokin tehty meillä hyvin ja esimerkiksi kelpaavaa.

5) Suuret jopa kansainväliset yritykset voivat tarjota edullisia palveluja, mutta entäs sitten. Kun pienet yksityiset yri tykset on ostettu pois niin ei ole kilpailijoita eikä kilpailla hinnoilla. Suuret yritykset voi vat sopia ja jakaa markkinat mieleiseksi. Kalliiden maksujen maksajana on yhteiskunta, siis me.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä