Julkaistu 
Anna Dannenberg

Päätalon tuotanto osui ja upposi jo nuorena

Kirjallisuuden lajeista Kari Karjalaiseen vetoavat etenkin Suomen historian murrosvaiheiden kuvaukset. Anna Dannenberg Kirjallisuuden lajeista Kari Karjalaiseen vetoavat etenkin Suomen historian murrosvaiheiden kuvaukset.

Vaikka Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen tunnetaan ehkä paremmin liikunta- ja moottoripyöräharrastuksistaan, tunnustautuu hän myös monipuoliseksi kulttuuri-ihmiseksi.

Ihan sen suomalaisen veteraanipoliitikon tasolle, joka kertoi lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon yhden viikonlopun aikana, ei Kari Karjalainen yllä. Mutta varhain on Joensuun kaupunginjohtajakin kirjalliset harrastuksensa aloittanut: Kalle Päätalon kirjat ovat tulleet hänelle tutuiksi jo 12-vuotiaasta lähtien.
– Olen miettinyt, että ei se varmaan ihan normijuttu sen ikäisenä ollut. Mutta lukeminen oli silloin kyllä vapaa-ajalla aika totaalista. Luin kaikkea mahdollista naisten lääkärisarjoista lähtien, Karjalainen nauraa.

Liikunta- ja moottoripyöräharrastuksistaan paremmin tunnettu kaupunginjohtaja paljastuu haastattelussa myös monipuoliseksi kulttuuri-ihmiseksi.
– Kirjallisuus, elokuva, musiikki ja teatteri suunnilleen tässä järjestyksessä, hän listaa itselleen läheisimmät taiteenalat.
Tärkein on jo lapsuudesta asti ollut kirjallisuus, mutta työelämän paineissa kirjat ovat saaneet yhä enemmän antaa tilaa elokuville.
– Parikymmentä vuotta on jo mennyt niin, että kun päivät työssä lukee, pitää ainakin pari viikkoa olla lomalla ennen kuin alkaa taas nauttia lukemisesta, Karjalainen pohtii.
– Elokuva on helpompaa, tavallaan valmiiksi pureksittua, vaikka ei tietysti ihan niinkään voi sanoa. Sellaisen voi katsoa vaikka suoraan kokouksen jälkeen.
Esimerkiksi Kalle Päätalon tai Heikki Turusen kirjat vaativat hänen mielestään aivan omanlaisensa moodin, koska niissä pitää pystyä nauttimaan tarinan lisäksi myös kielestä. Turusen maalailu ja Päätalon pikkutarkka kuvailu edellyttävät molemmat paneutumista.
– Menee hukkaan hyvä kirja, jos siihen ei voi kunnolla keskittyä. Joku Paasilinna taas on enemmän aikuisten satuja, siinä mielessä helpompaa kirjallisuutta.

Kirjallisuuden lajeista Kari Karjalaiseen vetoaa etenkin Suomen historian murrosvaiheiden kuvaus, kärjessä Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Vuotta 1918 edeltäneet historian vaiheet hän myöntää itselleen vieraammiksi, mutta sen sijaan oman lapsuuden, 1960-luvun ajankuvaus vetoaa esimerkiksi Antti Tuurin kirjoittamana.
Erityisen läheinen suhde Karjalaisella on kuitenkin juuri Kalle Päätalon tuotantoon.
– Varmaan se lähti siitä, kun isän veljet lukivat Päätaloa. Kun kävin mummolassa Valtimolla, niin siellä luin niitä ensimmäistä kertaa, hän muistelee.
Vuonna 1969 ei Iijoki-sarjaa vielä ollut, mutta Koillismaa-sarjaa ja irtoromaaneja riitti jo luettaviksi. Ja kun jonon sai kiinni, niin joka vuosi piti siitä lähtien odottaa seuraavaa.
Lukeminen oli 60–70-luvun Nurmeksessa kulttuuriharrastuksista helpoiten omaehtoisesti toteutettavissa. Kirjastossa riitti luettavaa, ja aikuisten puoleltakin sai lainata sillä tekosyyllä, että tarvitsi kirjoja koulua varten. Esimerkiksi Alistair MacLeanin sotakirjat kuluivat muidenkin koulupoikien kuin Karjalaisen käsissä.
Sen sijaan Päätalo ei ollut niinkään kouluikäisten juttu.
– Kyllähän se valtavirrasta poikkesi, ei sillä hirveästi kaveriporukoissa kehuttu. Mutta kyllä niitä varmaan moni muukin luki, Karjalainen arvelee.
– Kunnallispolitiikassa taas olen huomannut, että määrätyn ikäiset ovat lähes kaikki lukeneet Päätaloa, tietyn ajan ajankuvaa ja suomalaisen kansan kuvausta. Saa nähdä, kiinnostaako se tulevaisuudessa enää nuorempia.

Elokuvien osalta Kari Karjalainen tunnustautuu suurkuluttajaksi mutta myöntää samalla, että elokuvateatterissa tulee käytyä yhä harvemmin. Pääasiallinen syy on helppous: suoratoistopalveluista elokuvat ovat saatavina omalle kotisohvalle juuri silloin kun haluaa.
– Oman maan kävin nyt tietysti katsomassa. Ja viimevuotinen Tuntematon sotilas oli myös hieno, kun tekniikkakin on nykyään teattereissa niin upeaa, Karjalainen kiittelee.
Karjalaisen elokuvasuosikit ovat skandinaavisia. Saksalainen ja englantilainenkin elokuva menettelevät, mutta massaviihde ei häneen vetoa.
Musiikkia puolestaan tulee nykyään kuunneltua enimmäkseen autossa taustalla. Kotimaisen rockin korkea taso ilahduttaa Karjalaista, jonka nuoruudessa kovimmat nimet olivat ulkomaisia.
– Nuorena oli niin ehdoton, vain tietyt bändit kelpasivat. Nyt kuuntelen monenlaista musiikkia, niin mies- kuin naisartistejakin.

Yksittäisiä lempikirjojaan, -elokuviaan tai -artistejaan Kari Karjalainen ei halua ryhtyä nimeämään, koska hyvää kulttuuria tulee lisää koko ajan. Hän harmittelee, että esimerkiksi kiinnostavia kotimaisia uutuuskirjoja jää ajanpuutteen vuoksi jatkuvasti lukematta.
Vaikkei yhtä haluaisikaan nostaa ylitse muiden, niin Kalle Päätalolla on kuitenkin pysyvä sija hänen sydämessään.
– Yhtenä kesänä olin moottoripyöräretkellä Koillismaalla Päätaloviikon aikoihin, ja poikkesimme silloin Taivalkoskella. Kyllä sieltä paikat kirjojen perusteella tunnistaa, hän hymyilee.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä