Seksuaalineuvoja kuuluisi kaikkiin terveyskeskuksiin

Tämän vuoden seksuaaliterveyspäivän teemassa korostetaan seksuaalioikeuksia ihmisoikeuksina.

– Hyvin harva tietää, millaisia oikeuksia heillä on, saati sitten että ne olisivat itsestään selvyyksiä elämän alusta asti. Jos ihmiselle korostetaan alusta saakka kunnioittavaa suhtautumista sekä itseä että muita kohtaan, ei Me too -tyyppisiä kampanjoita tarvittaisi, kertoo seksuaalikasvattaja Saara Sahlstén.

Kasvukaruselli-yritystä pyörittävä Sahlstén on Itä-Suomen alueella tiettävästi ainoa kasvatus-ja opetusalan taustan omaava seksuaalineuvoja. Sahlsténin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus on, että jokaisessa terveyskeskuksessa tulisi olla oma seksuaalineuvoja.

– Joensuun kaupungilla ei ole tällä hetkellä yhtäkään seksuaalineuvojan tai seksuaalikasvattajan toimea. Tilanne vaihtelee kaupungeittain ja kunnittain hyvin paljon, ja esimerkiksi Vantaan kaupungin sivuilla on hyvin selkeät ohjeet siitä, kuinka pääsee vaikkapa seksitautitesteihin. Siun soten sivuilla vastaava tieto on suuren vaivan takana, Sahlstén toteaa.

Tällä hetkellä koulujen seksuaalikasvatus menee yleisesti ottaen samalla kaavalla: viidennellä luokalla terveydenhoitaja pitää käytännössä tunnin, jossa puhutaan murrosiästä. Toinen vastaava tunti pidetään yläkouluiässä, jolloin käsitellään enemmän esimerkiksi ehkäisyä ja seksitauteja.

– Tässäkin on hyvin paljon vaihtelua – osa opettajista kokee luontevaksi seksuaalisuudesta puhumisen, sillä oma keho, ihmissuhteet, seurustelu ja muut asiat kiinnostavat ja koskettavat kaikkia lapsia ja nuoria. Osa taas ei koe osaavansa keskustella asioista luontevasti, ja esimerkiksi ihmisen biologian tunti saatetaan helposti siirtää harjoittelijalle tai sijaiselle, Saara Sahlstén kertoo.

Sahlsténin mukaan asiantuntijat ovat antaneet lausuntoja siitä, että Suomessa seksuaalikasvatus on aivan liian vähäistä. Tämän myötä seuraavalle hallituskaudelle pyritään kirjaamaan tavoite, että joka kouluun tulisi koulutettu seksuaalikasvattaja.

– Se on tietysti aivan mahtava tavoite, mutta esimerkiksi Joensuussa voisi lähteä liikkeelle siitä, että olisi olemassa edes yksi, koko kaupungilla toimiva seksuaalikasvattaja. Tällä hetkellä on vielä aika iso tavoite, että joka kouluun saataisiin oma seksuaalikasvattaja, Sahlstén kertoo.

Sahlsténin mukaan aikuisten yleinen ongelmakohta on, että lasten seksuaalikasvatuksen ajatellaan kuuluvan vasta aikaisintaan murrosikään.

– Seksuaalisuus-sana ei liity vain seksiin, vaan se on ennen kaikkea ihmisenä olemista, sitä, mitä ihminen on kohdusta kiikkutuoliin saakka. Osalla seksi ei kuulu elämään koskaan, mutta seksuaalisuus on jotakin, mitä olemme aina, eikä sitä saa pois päältä.

Sahlsténin mukaan perusta seksuaalisuudelle muodostuu joka tapauksessa jo varhaisvuosina.

– Mitä aiemmin asioista voidaan puhua luontevasti ja niiden oikeilla nimillä, sitä helpompaa se on myös myöhemmin. Jos lapset poimivat jo ennen kouluikää sen, että läheisetkin aikuiset ovat vaivaantuneita, kun puhutaan intiimeistä asioista, niin niistä on hankalaa puhua myös viidennellä luokalla, Sahlstén toteaa.

Sahlsténin mukaan suunta on kuitenkin menossa seksuaalikasvatuksessa koko ajan parempaan.

– Tutkimustietoa aiheesta on jo todella paljon, ja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tämän hetken ohjelmassa on, että lasten ja nuorten seksuaalikasvatusta lisättäisiin. On olemassa myös Maailman terveysjärjestön laatimat Euroopan laajuiset seksuaalikasvatuksen standardit, joissa määritellään esimerkiksi, mitä 0–4-vuotiaan lapsen tulisi jo tietää ja niin pois päin, Sahlstén kuvaa.

Seksuaalikasvatuksen lisäämisellä saadaan Sahlsténin mukaan ehkäistyä monia liitännäispulmia ja -riskejä.

– Seksuaalisuus ei ole yksi erillinen osa-alue elämässä, vaan se on kaikessa läsnä. Siihen liittyvät asiat jättävät jälkensä – jos saa huonoa kohtelua ihmissuhteissa tai jos oppii häpeäkulttuuriin, se näkyy myös muilla elämän osa-alueilla.

– En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että joku olisi saanut liikaa seksuaalikasvatusta – päin vastoin. Nämä asiat koskettavat ja kiinnostavat kaikkia ihmisiä, Sahlstén summaa.