Myös aikuisilla voi olla oppimisvaikeuksia

– Eivät ne vaikeudet taianomaisesti häviä, kun täyttää kahdeksantoista. Toki moni on oppinut kompensoimaan heikkouksiaan jollakin tavalla, Päivi Hakkarainen kertoo.

Hakkarainen on Joensuun Seudun Erilaiset Oppijat ry:n apuvälineasiantuntija. Yhdistyksen asiakkaista suurin osa on peruskoulunsa päättäneitä nuoria ja aikuisia.

– Peruskoulussa on jo tarjolla hyvin tukea oppimisvaikeuksien suhteen. Sen sijaan aikuisten oppimisvaikeuksia ei aina osata ottaa huomioon esimerkiksi työelämässä.

Olemme kaikki erilaisia oppijoita. Toisinaan ihminen ei itse edes tunnista oppimisvaikeuttaan.

– Joku voi ajatella, että minä nyt vain olen tällainen oppija. Oppimisvaikeuden voi nähdä yksinkertaisesti ominaisuutena, Sari Haapala kertoo.

Haapala työskentelee ohjaavana opettajana Erilaisten oppijoiden liiton Taitotuunaajat-hankkeessa (ESR). Hän tapaa työssään myös niitä, joilla oppimisvaikeus on vaikuttanut haitallisesti elämän kulkuun.

– On todella ikävää, jos ihminen ei vaikkapa rohkene hakemaan opiskelemaan tai uupuu työelämässä, koska ei ole saanut tarvitsemaansa tukea.

Toisinaan oppimisvaikeudet alkavat ilmetä vasta peruskoulun jälkeen. Neurologinen puoli on kuitenkin aina ollut olemassa.

– Kun ihminen hakeutuu epämukavuusalueelleen, vanhat tavat eivät ehkä enää toimikaan. Kyse voi olla esimerkiksi pääsykokeista, työelämään liittyvästä lisäkoulutuksesta tai työpaikan vaihtumisesta, Päivi Hakkarainen kertoo.

Oppimisvaikeus voi ilmetä esimerkiksi niin, että tehtävät vievät tavallista enemmän aikaa, niiden aikatauluttaminen on vaikeaa, tai sen olennaisimman tiedon löytäminen ei onnistu.

Monelle oman oppimisvaikeuden tiedostaminen tulee suurena helpotuksena. Se selittää monta asiaa ja avaa ovet myös vertaistukeen. Ihminen tajuaa, ettei ole vaikeuksiensa kanssa yksin.

– Osa on jopa saanut kuulla olevansa tyhmä tai laiska, ettei ole päätä opiskeluun. Esimerkiksi opettajilla on ihan hirvittävän iso vaikutus siihen, millainen kuva ihmiselle muodostuu itsestään oppijana, Päivi Hakkarainen sanoo.

Kokemuksen tunnistaa myös Hanna-Mari Nevalainen, joka havaitsi omat oppimisvaikeutensa aloitettuaan opiskelun yliopistossa.

– Ehdin jo ajatella, ettei tämä korkeakoulu olekaan minua varten. Nyt tiedän, että pystyn kyllä oppimaan, kun tiedostan itselleni sopivat tekniikat.

Joka viidennellä ihmisellä on jonkinlainen oppimisvaikeus. Jos työpaikalla on yhtään enemmän työntekijöitä, siellä on takuulla myös henkilöitä, joilla on oppimisen pulmia. Tätä viestiä Päivi Hakkarainen ja Sari Haapala haluaisivat levittää myös työnantajien suuntaan.

– Osa kuvittelee, että oppimisvaikeuksien huomioiminen tarkoittaisi suuria investointeja. Oikeasti kyse voi olla pienistä teoista. Lukivaikeuden voi huomioida esimerkiksi korostamalla viesteistä tärkeimmät pointit, välttämällä isoilla kirjaimilla kirjoittamista ja kuvia hyödyntämällä, Haapala luettelee.

Jo siitä on apua, että ihminen saa tehdä töitä vahvuuksiensa mukaan. Viestinnässä kannattaa välttää visuaalista sillisalaattia: epäselvä fontti ja kuvilla kikkailu häiritsevät tiedon omaksumista. Moni kokee myös lomakkeet vaikeiksi.

– Monikanavainen viestintä auttaa myös. Sama ohjeistus olisi hyvä antaa kirjallisena, suullisena ja esimerkiksi videomuodossa, Hakkarainen lisää.

Turvallisuuskysymys

– Ymmärrys siitä, ettei ihminen opi kuin kone, on usein ihan turvallisuuskysymys, Päivi Hakkarainen huomauttaa.

Ei ole yhdentekevää, millä tavalla ohjeistukset annetaan, kun halutaan, että jokainen työntekijä sisäistää ohjeistukset.

– Konkreettiset puolet on helpompi huomioida. Että on ne suojaimet ja töihin tullaan selvin päin. Tiedon omaksumista ei aina osata edes ajatella.

Moni on huolissaan siitä, miten työpaikalla tai oppilaitoksessa reagoidaan, jos kertoo oppimisvaikeuksistaan. Sari Haapalan mukaan häneltä on kysytty usein esimerkiksi sitä, kannattaako asiasta mainita työhaastattelussa.

– Siihen on vaikea vastata, sillä tilanteet ovat yksilöllisiä. Oppimisvaikeus ei tietenkään tee ihmisestä huonompaa työntekijää, minkä toivoisi jokaisen työpaikan ymmärtävän.

Päivi Hakkaraisen mukaan oppimisvaikeuden piilottelu on se, mikä kuormittaa kaikkein eniten.

– Toivoisin, että jonain päivänä erilainen oppiminen miellettäisiin ominaisuudeksi muiden joukossa. Jos tämä olisi se lähtökohta aina päiväkodista työelämään, niin silloin erilainen olisi tavallista ja meistä toivottavasti yhdistyksenä tulisi tarpeettomia.

Jos omassa oppimisessa on ongelmia, joista on omassa elämässä haittaa, kannattaa selvittää, voisiko kyse olla oppimisvaikeudesta.

– Meille voi tulla tekemään lukiseulatestin, järjestämme niitä kerran kuussa. Työterveys on myös paikka, jossa oppimisen pulmat voi nostaa esille.

Kun tietää omaavansa synnynnäisen oppimisvaikeuden, se voi rohkaista kokeilemaan uusia oppimisen tekniikoita. Hanna-Mari Nevalainen kertoo, että oppimaan opettelu on elämän mittainen matka.

– Kannustaisin kaikkia etsimään sen oman tavan oppia. Ei haittaa, vaikka se olisi hassu tapa, kunhan se toimii. Ja jos siellä työpaikalla joku tekee asiat vähän eri tavalla kuin sinä itse, niin ei se tarkoita, ettei hän pärjäisi siinä työssä ihan yhtä hyvin.