Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Koira on kelpo kaveri vaelluksellakin

Herajärven eteläpään kierros soveltui hyvin ensimmäiseksi pidemmäksi vaellukseksi koirien kanssa. Antti Ikonen kokkasi upeissa maisemissa. Herajärven eteläpään kierros soveltui hyvin ensimmäiseksi pidemmäksi vaellukseksi koirien kanssa. Antti Ikonen kokkasi upeissa maisemissa.
– Onhan se paljon antoisampaa vaeltaa, kun koirat ovat mukana. Se tuntuu siltä, kuin lähtisi reissuun perheen kanssa, retkeilyä ja vaeltamista harrastava Ella Riikonen kertoo.

Toukokuussa Riikonen kävi ensimmäisellä vähän pidemmällä vaelluksella kahden koiransa, suursnautseri Yetin ja sekarotuisen Fannin, kanssa Kolilla Herajärven eteläpuolella. Kolmepäiväisellä vaelluksella kilometrejä kertyi kolmekymmentä.

– Yeti on ollut meillä mukana retkillä ihan pennusta asti. Yhteensä sen kanssa on nukuttu teltassa, laavuissa ja autiotuvissa ehkä kolmisenkymmentä yötä.

Riikonen on haaveillut myös riippumatossa yöpymisestä koirien kanssa, mutta neljäkymmentä kiloa painava Yeti saattaisi olla siinä vähän haastava petikaveri.

– Ehkä sellainen isompi kolmion mallinen riippumatto voisi toimia, Riikonen pohtii.

Ella Riikonen on aina rakastanut retkeilyä ja vaeltamista. Lisäksi hän on aina halunnut koiran. Puolitoista vuotta sitten elämässä tuli sellainen sauma, että nämä intohimot oli mahdollista yhdistää.

– Lähdettiin hakemaan sellaista koirarotua, joka pärjäisi vaelluksella mahdollisimman hyvin. Yetin turkki on kuin goretexia, se ei kastu vaan vesi valuu pois.

Valintaan vaikutti myös koiran koko, jotta se pystyy kantamaan itse omat varusteensa.

– Periaatteessa koira voi kantaa jopa neljänneksen omasta painostaan, mutta siihen pitää harjaantua pikku hiljaa. Yetin rinkka painoi Kolin reissulla neljä kiloa ja sata grammaa.

Suursnautsereilla ei myöskään yleensä ole riistaviettiä, joten koiran karkaamista eläinten perään ei tarvitse pelätä. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla koira täytyy muutenkin lain mukaan aina pitää hihnassa.

– Täytyy tosin myöntää, että joskus on pakko rikkoa tätä sääntöä. Esimerkiksi jyrkkä rinne on turvallisempi kulkea, kun molemmat voivat nousta tai laskeutua omaan tahtiin. Muuten kaatuu helposti.

Koira pärjää Ella Riikosen mukaan vaelluksella suhteellisen kevyellä varustuksella, kunhan oikeat asiat ovat mukana. Yetin rinkasta löytyy aina ainakin juomakuppi, huomioliivit, harja, pyyhe, tassurasvaa sekä pitkä liina ja maakoukku siltä varalta, että taukopaikalla ei ole puita kiinnipitoa varten. Kaulassa koirilla on pannat, joissa lukee Riikosen nimi ja puhelinnumero, mutta ei koiran nimeä.

– Hyvät valjaat ja joustava hihna ovat tärkeitä. Jos oma hihna ei jousta, kannattaa hankkia joustava jatkopala.

Vettä ja energiapitoista ruokaa sekä välipaloja täytyy olla mukana reilusti. Jos koira on tottunut syömään vain kerran päivässä, kannattaa jo etukäteen opetella jakamaan ruoka vähintään kahteen annokseen. Kukapa jaksaisi vaeltaa, kun vatsa on aivan täynnä?

– Energiapitoisempaan ruokaan kannattaa alkaa totutella jo hyvissä ajoin. Uudesta ruoasta ripuloiva koira teltassa ei ole mikään miellyttävä kokemus.

Pakkaaminen voi varsinkin alkuun tuntua hankalalta, sillä ylimääräisen tavaran kantaminen on raskasta. Riikosella on kotona kori, jossa hän säilyttää kaikki tarpeelliset varusteet.

– Jos jotain en olekaan tarvinnut, poistan sen korista. Yetillä on myös oma kori.

Koiran kuntoa täytyy alkaa kohottaa hyvissä ajoin ennen vaellusta, jotta se jaksaa vaeltaa pitkään vaikeakulkuisessa maastossa. Ella Riikonen aloittaisi treenaamisen koiran kanssa ainakin kuukautta ennen reissua. Yeti on oppinut kokemuksen kautta myös säästelemään voimiaan, mutta vaellusuraansa vasta aloitteleva Fanni väsyttää itsensä heti alkuun vauhkoamalla edestakaisin.

– Aloittelevalle koiralle kannattaa ottaa luu mukaan, sen avulla koira malttaa rauhoittua taukopaikalla.

Riikosen koirat nauttivat suuresti vaeltamisesta sen väsyttävyydestä huolimatta. Yöt tulee nukuttua hyvin, kun koko päivä on kävelty.

Koiran tassut ovat kivisessä maastossa kovilla varsinkin alkuun, kun koiran anturat eivät vielä ole ehtineet karaistua. Ella Riikonen rasvaa Yetin ja Fannin tassut iltaisin ja laittaa koirille sitten yöksi sukat jalkaan. Alkuun koirat vaelsivat tossut jalassa.

– Jos anturoihin tulee haavoja, haavan reunat kannattaa painaa yhteen ja laittaa päälle vahvaa haavateippiä. Lasten kumirukkanen suojaa hyvin tassua yön aikana, ettei koira pääse nuolemaan haavoja.

Mikäli koiralla ei ole paksua alusvillaa, sille kannattaa laittaa hyttysmyrkkyä. Punkkipihdit on myös hyvä olla mukana. Kyypakkausta koiralle ei saa antaa kyyn puremaan.

Yeti ja Fanni eivät vettä pelkää. Sen huomasi varsin hyvin, kun Herajärven vaelluksella vastaan tuli ensimmäistä kertaa koski, jossa oli ylittämistä varten puiden väliin viritetty vaijeri.

– Hetki siinä miehen kanssa pohdittiin, että miten saadaan koirat yli. Kiinnitettiin sitten valjaista hihna vaijerissa olleeseen kahvaan, ja pidettiin vielä itse kiinni toisella kädellä. Hyvin se meni, koirat uivat mielellään.

Nyt tarkoituksena olisi vuokrata pari kanoottia ja testata, miten koirat niiden kyydissä viihtyvät.

– Jos kokeilu onnistuu, lähdemme loppukesästä Koloveden kansallispuistoon melomaan.

Koirien kanssa vaeltaminen on Riikosen mukaan paitsi antoisaa, myös turvallista, sillä esimerkiksi karhu kiertää koiran todennäköisesti kaukaa.

– Lisäksi koira on hyvä tsemppari. Jos itseä alkaa ärsyttää, että taas tuli valehuippu, niin koira on siinä vieressä iloisena jatkamassa matkaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä