Velmuilulla vaihtelua ikämiesten arkeen

– Muistan! Tuossa minä seisoskelin kaupan luona, vastaa Huhtakangas.

– Niin, kaupan aulassa tapahtui kohtaaminen ja siitä lähti asiat etenemään, täydentää Hämäläinen-Puhakka.

Hämäläinen-Puhakka on ollut mukana organisoimassa Ikaros-hanketta, jonka tarkoitus on edistää ikämiesten arjen osallisuutta etsivän työn keinoin. Huhtakangas ei ole ainoa, joka on päätynyt hankkeeseen tavattuaan Hämäläinen-Puhakan henkilökohtaisesti, vaan lähes kaikki toiminnassa mukana olevat miehet kertovat törmänneensä tähän lähibaarissa, kaupassa, kahvilassa tai esimerkiksi terveyskeskuksessa, ja tulleensa sitä kautta toimintaan mukaan.

Osallistujista muodostui Rantakylän Velmut-ryhmä, joka kokoontuu joka tiistai kello 12–14. Sittemmin hankkeeseen ovat muodostuneet myös KiihtelysVelmut sekä Kaltimon Velmut.

– Etsivä työ on hankkeen ydin. Jalkaudumme sinne, missä ihmiset viettävät aikaansa – kauppoihin, huoltoasemille, terveysasemille. Pyrimme saamaan erityisesti niitä ihmisiä mukaan, jotka meinaavat mökkiytyä yksinään, Hämäläinen-Puhakka kertoo.

Ikaros-hankkeen ajatuksena on ikämiesten kokonaisvaltainen kohtaaminen. Hanke tarjoaa sekä yksilö- että ryhmätoimintaa erilaisten aktiviteettien muodossa, ja toiminta on hyvin vapaamuotoista; toiminnassa ei ole selkeitä ohjaajien ja ohjattavien rooleja, vaan järjestäjät ja toimintaan osallistuvat puuhailevat yhdessä.

Toiminta ei sido mihinkään eikä sisällä velvoitteita. Velmut itse suunnittelevat toiminnan sisällön ja ovat myös keksineet ryhmänsä nimen.

Heilin toimittajan vieraillessa paikalla ryhtyvät Velmut tekemään pihatöitä ja grillaamaan Rantakylän Ruoritien palvelukeskuksen pihapiirissä.

Ensimmäisenä näköpiiriin osuu pallon perässä viipottava mäyräkoira Pablo, joka käy omistajansa Veikko Kauppisen mukaan joka tapaamisessa mukana.

– Sehän on seurapiirikoira, Rantakylän kuuluisin koira. Kaikki sen täällä tuntevat, Kauppinen nauraa.

Tavallisesti Velmujen tapaamiset pidetään Rantakylässä Nuorisotalo Bobon tiloissa, mutta toimintaa järjestetään aktiivisesti myös muissa maisemissa.

– Olen ollut alusta asti mukana toiminnassa, enkä ole jättänyt väliin yhtään kertaa, aloittaa Unto Rautiainen, josta tuli monien muiden tapaan yksi Velmuista tämän tavattua Katja Hämäläinen-Puhakan.

– Tämä on hirveän mielenkiintoista toimintaa, täällä näkee toisia ja pääsee keskustelemaan ja kuulemaan erilaisia elämänkokemuksia. Suurin osa meistä on yksinäisiä, ja tämä on hyvää vaihtelua siihen, Rautiainen toteaa.

Matti Repo tapasi Hämäläinen-Puhakan Kansalaistalolla, ja päätti sitä kautta lähteä mukaan Velmujen toimintaan. Repo tulee tapaamisiin Tohmajärveltä saakka.

– Sanoin Katjalle, että jos kyyti järjestyy, niin tulen. Ja sehän järjestyi, olen nyt joka kerta päässyt keskustasta tänne Katjan kyydillä. Joensuuhun kuljen bussilla, Repo kertoo.

Repon mukaan Hämäläinen-Puhakka on ryhmäläisiin yhteydessä tekstiviestitse, joissa hän kertoo tapaamisten ajankohdan ja paikan.

– Me tiedotamme jokaisesta toimintapäivästä soittaen tai viestitse. Ihmiset kokevat henkilökohtaisuuden tärkeänä, ja ihmisyys on oikeastaan toimintamme ydin, Hämäläinen-Puhakka toteaa.

– Minut löydettiin kadulta, ja olin heti valmis tulemaan toimintaan mukaan, aloittaa Hannu Tykkyläinen, joka on käynyt Rantakylän Velmujen tapaamisissa aktiivisesti.

– Aikanaan syrjäydyin, enkä saanut oikein töitä. Nyt tulen näihin tapaamisiin aina hyvillä mielin, koska tämä on sosiaalista, mukavaa toimintaa, Tykkyläinen tuumaa.

Osa Velmuista käy tapaamisissa joka viikko, osa oman elämäntilanteensa ja jaksamisensa mukaan.

– Kukaan ei tee siitä numeroa, jos välillä on vaikeampaa eikä pysty tulemaan paikalle. Kunto ei ole este, sillä meidän skaalamme on apuvälineillä liikkuvista aivan teräskuntoisiin, toteaa Hämäläinen-Puhakka.

Vaikka toiminnan kohteena ovat pääsääntöisesti ikääntyneet miehet, kaikki, jotka kokevat Velmujen toiminnan omakseen, ovat tervetulleita. Osa Velmuista ottaa myös puolisonsa toisinaan mukaan ryhmän tapaamisiin.

– Itse en ole vielä eläkeiässä, olen työtön. Minullahan on monen monta ammattia, olen muun muassa autonasentaja, levyseppähitsaaja ja trukkikuski, luettelee Reijo Silvennoinen.

Silvennoinen kertoo tavanneensa Hämäläinen-Puhakan terveysasemalla.

– Olin silloin humalassa. Törmäsin Katjaan, joka pyysi minua toimintaan mukaan, ja ajattelin, että minäpä lopetan tämän juomisen, Silvennoinen muistelee.

– Minä en ole juonut, huikkaa Matti Repo taustalta.

– Hyvä, älä juokaan. Se ei kannata, tulee vain paha olo, Silvennoinen toteaa ja jatkaa, että toiminta on ollut hänelle hyvin mieluisaa.

– Olemme maalanneet kiikkuja terveysasemalla ja tehneet muita pihatöitä. Syksyllä kävimme Eeron kesämökillä, Silvennoinen kertoo. Eerolla hän viittaa Eero Mertaseen, yhteen Velmuista. Mertasella on kesämökki Enossa, jossa Velmut ovat käyneet pariin otteeseen yhdessä saunomassa ja uimassa.

Ryhmätoiminnat järjestetään helposti tavoitettavissa paikoissa, ja myös ikämiesten kotona voidaan vierailla, jos se heille sopii.

– Tarkoituksemme on ennen kaikkea löytää mielekästä tekemistä ja päivärytmiä, se on monelle se isoin juttu. Mitä nyt ikämies arkensa tueksi tarvitsee, Hämäläinen-Puhakka summaa.