Julkaistu    |  Päivitetty 
Raino Harinen

Eliittiin omalla vauhdilla

Arttu Vattulainen istahtaa rennosti Joensuun keskuskentän katsomon eteen penkille.

Myöhään edellisiltana Englannista palannut 23-vuotias nuorukainen on juuri käynyt hieronnassa hoitamaan lihaksiaan kuntoon, ja kertaa tyytyväisenä matkansa antia sumujen saarille.

–  Kävin Oxfordissa British Milers Clubin -kilpailussa ensimmäistä kertaa. Juoksu kulki hyvin, ja sijoitus oli mainio, kertoo kilpailussa kuudenneksi kirinyt Joensuun Katajan kestävyysurheilutoivo.

Hyvän vireen voi toivoa kantavan torstai-illan kisajuoksuun, jolloin 5  000 metriä juostaan Joensuussa. Loiste Eliittikisojen kauden kolmas osakilpailu on jo ovella, ja sillä on Vattulaiselle suuri merkitys, varsinkin kun kisataan kotikonnuilla Joensuussa.

–  Minulle kotikisassa juokseminen on kauden ehdoton kohokohta. Vaikka aloitinkin viime syksynä kauppakorkeakouluopinnot Oulussa, tunnen olevani henkisesti joensuulainen. Katsomossa on paljon tuttuja, ystäviä ja sukulaisia.

–  Minulla on myös hyvä muisto viimevuotisesta tonnivitosen kilpailusta, kun paransin ennätystäni jopa kahdeksan sekuntia. Odotan eliittikisoja jo senkin vuoksi, että en päässyt osallistumaan kahteen ensimmäiseen osakilpailuun, koska olin ensimmäisen aikana kisaamassa Hollannissa, ja toinen meni päällekkäin Englannin reissun kanssa.

Joensuun eliittikisoissa mies pääsee kovaan kyytiin, sillä mukana on ennakkotietojen mukaan kaksi eritrealaista juoksijaa sekä kova australialainen menijä.

Vitoselle starttaa ennakkotietojen mukaan myös eritrealainen jänisjuoksija, joten vauhtikisa on odotettavissa.

–  Lähden hakemaan viimekesäisen ennätykseni parantamista. Tarkoitus on siis painella alle 14,09:n aikaan, Vattulainen toteaa.

–  Vaikka minulla ei ole henkistä valmentajaa, niin pidän itseäni melko kylmäpäisenä ja kovana kilpailijana. Uskon, että tiukoissa paikoissani se on minun etuni tasavahvojen kilpailijoiden ryppäässä. Mutta kärki tulee menemään lujaa.

–  Toivon vähätuulista 20 asteen kisailtaa. Se olisi minulle optimikeli ennätyksen tavoitteluun. Eli nyt lähden kuitenkin juoksemaan enemmän aikaa kuin sijoitusta.

Pitkän tähtäimen tavoitteena ja unelmina siintävät arvokilpailut.

Vuonna 2013 alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa juossut mies näkee seuraavana suurena maalinaan Amsterdamin aikuisten EM-kisat ensi vuonna. Ajatuksissa on jo myös Tokion olympiakisojen maratonmenestys vuonna 2020.

–  Valkoihoiset ovat pärjänneet isoillakin maratoneilla. Juoksen myös 10  000 metrin kisoja, joten siirtyminen myöhemmin kuninkuusmatkalle ei ole täysin mahdoton ajatus, Vattulainen miettii.

–  Tosin kiirettä minulla ei ole mihinkään. Monesti kestävyysjuoksijat voivat olla parhaimmillaan vasta yli kolmekymppisinä, ja minunkin aikani suurelle menestykselle voi tulla vasta sitten. Ensin haluan saada rataennätykset kuntoon.

Juoksu-uransa 13-vuotiaana aloittanut sisupussi ei ole välttynyt loukkaantumisilta, mutta lajivalinta ei silti kaduta.

–  Pelasin nuorempana myös koripalloa, mutta koen olevani enemmän yksilö kuin joukkueurheilija, ja siksi parketeilla pomputtelu sai jäädä, Vattulainen kertoo.

–  Juokseminen on joskus tuskaa, ei sitä pelkäksi nautinnoksi voi aina sanoa, mutta maaliintulon jälkeen tunne on upea.

–  Nyt alan jo lisäksi olla lähes toipunut marraskuisesta polvenpuhdistusleikkauksesta, vaikka se toikin kevätharjoitteluun 6–7 viikon tauon maalis-huhtikuussa. Silloin täysipainoinen treeni ei onnistunut, vaan jouduin tekemään korvaavia harjoitteita, kuten vesijuoksua.

Tuomo Lehtisen valmennuksessa oleva nuorukainen ei näe Suomen kestävyysurheilun tilannetta kokonaisuutena tarpeeksi hyvänä.

– Taso on pudonnut viime vuosikymmeninä, oikeastaan jo oman idolini Lasse Virenin ajoista asti. Ehkei juoksu nykyisin myöskään ole laji, jonka nuoret ensimmäisten joukossa valitsevat, Vattulainen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä