Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Joensuulla oli roolinsa Pietarin puolustuksessa

Siilainen. Alina Kuusisto ja Ismo Björn seisovat ylhäällä venäläisten muistomerkillä, kuvaaja alhaalla vanhassa juoksuhaudassa. Siilainen. Alina Kuusisto ja Ismo Björn seisovat ylhäällä venäläisten muistomerkillä, kuvaaja alhaalla vanhassa juoksuhaudassa.
Tutkijat seisovat kivellä, jonka vieressä kohisee Kuopiontie.

–  Nyt jos tästä puhuminen vielä herättää pahennusta, voi kysyä, miksi se herättää, Ismo Björn sanoo.

Puhe on venäläisten vankien muistomerkistä Siilaisella. Heti muistomerkin vieressä on syvä, pitkulainen kaivanto, joka on osa ensimmäisen maailmansodan aikaista venäläistä linnoitusketjua.

Tuostapa päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen, joka ei aivan heti tule nykykansalaisen mieleen: mikä oli Joensuun rooli ensimmäisessä maailmansodassa?

Siihen johdattavat historiantutkijat Ismo Björn ja Alina Kuusisto ensi perjantain kiertoajeluilla, joka on osa Joensuussa järjestettäviä Tieteen Päiviä ja Tutkijoiden yötä.

Toki me tiedämme, että vuonna 1918 Siilaisella teloitettiin niin venäläisiä vankeja kuin suomalaisia punaisiakin.

Laiskasti liitämme sen kansalaissotaan pysähtymättä pohtimaan, miksi venäläiset oikeastaan täällä olivat. Björn ja Kuusisto nostavat sen kiertoajelullaan esiin.

Venäläiset olivat täällä siksi, että he pelkäsivät saksalaisten tuloa ja rakensivat Pietarin suojaksi linnoitusketjua, joka kulki halki Suomen ja päättyi Pohjois-Karjalaan. Noljakanmäellä ja Siilaisella linnoituksesta on näkyvissä vielä selvät jäljet.

–  Tuon takia tämä oli hyvä teloituspaikka, Björn sanoo venäläisten vankien muistopaikalla ja viittaa alas vanhan linnoitusketjun jäänteeseen.

Valmis kuoppahan tuossa on.

Punaisten teloituspaikasta puhuttaessa nousee esiin toinen syy Siilaisen valinnalle:

–  Siilainen oli Joensuun nahkureiden liotuspaikka, ja sinne oli haudattu kuolleita eläimiä. Siellä oli haissut ennenkin, Alina Kuusisto huomauttaa.

Venäläiset olivat aloittaneet oman linnoitusketjunsa rakentamisen jo ensimmäisen maailmansodan alussa.

Siitä päästään yhteen tulevan perjantain kiertoajelun kiehtovimmista näkökulmista: Höytiäisen kanavan seutua on linnoitettu molempia maailmansotia varten, vaikka nykyjoensuulaiset tietävätkin vain Salpalinjan bunkkerimuseoineen.

–  Käymme pyörähtämässä Höytiäisen kanavalla, koska se kertoo ensimmäisen ja toisen maailmansodan keskeisen eron, Björn taustoittaa tulevaa kiertoajelua.

–  Molemmissa sodissa odotettiin Höytiäisen kanavan yli tulevaa hyökkääjää. Ero oli siinä, että ensimmäisessä maailmansodassa venäläiset odottivat länsipuolelta tulevia saksalaisia, toisessa suomalaiset saksalaisten aseveljiensä kanssa pelkäsivät hyökkäystä idästä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana keskiössä oli vastavalmistunut Joensuun kaupungintalo.

–  Sodan alussahan se ei vielä ollut oikeiston vallan symboli. Kaupungintalo oli virkamiesjohtoinen, mutta sodan aikana oikeisto otti vallan, Björn huomauttaa.

– Kaupungintalolla pidettiin vankeja, tuomari istui siellä, ja siellä ammuttiin ensimmäiset laukaukset, Kuusisto kertoo.

Niinpä kiertoajelu alkaa kaupungintalolta ja myös päättyy sinne.

Kaupungintalolta bussi suuntaa Sirkkalaan nykyisen hotelli Kimmelin alueelle, jossa olleeseen maalaistaloon venäläiset sotilaat olivat majoittuneet.

Sirkkalasta bussi ajaa Siilaisille ja pysähtyy hetkeksi venäläisten muistomerkin luo. Sitten ovat vuorossa Höytiäisen kanava, Noljakassa Erkinpellontie, punaisten muistomerkki Siilaisella ja lopulta toistamiseen kaupungintalo ja sen tuntumassa oleva tori, jossa pidettiin paraateja.

–  Paluu on yliopiston kautta, ja siinäkin on oma symboliikkansa, Björn sanoo.

–  Nyt me olemme 2010-luvulla, jolloin elämme monien tarinoiden, kulttuurien ja muistelutapojen Suomessa, jossa on tilaa ja kykyä käsitellä vaikeita asioita.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä