Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Palojärvi

Komediaa luvassa Kanavateatterilla

Vielä viime vuonna Kontiolahden Kanavateatterilla jännitettiin, jatkuuko perinteikkään kesäteatterin taival tutulla paikalla Jakokosken museokanavalla. Tuolloin museokanavan 30-vuotinen vuokrasopimus Liikenneviraston kanssa oli katkolla.

Viime syksynä varmistui, että kesäteatteritoimintaa voidaan jatkaa tutussa ympäristössä. Tulevan kesän näytelmänä nähdään Jussi Kylätaskun kirjoittama Mies, joka ei osannut sanoa ei, jonka ensi-ilta on 29. kesäkuuta. Alun perin teos on nähty Risto Jarvan ohjaamana elokuvana. Näytelmäksi sen on muokannut Matti Kuikkaniemi.

Ohjaajana tämän kesän tuotannossa on Ninnu Karttunen. Näytelmää valitessa tarjolla oli useita vaihtoehtoja, joita ohjaaja ja muut teatteriryhmäläiset pallottelivat.

– Näytelmä valittiin viime vuoden puolella. Etsimme lähtökohtaisesti komediaa ja tässä on myös rooleja tarpeeksi, Karttunen kertoo.

Noin viidentoista hengen voimin syntyvässä näytelmässä sukelletaan 1970-luvulle. Karttunen kertoo, että ajankuvaa luodaan muun muassa vaatetuksella ja värimaailmalla. Näytelmässä kuullaan myös aikakauden hittimusiikkia.

– Siinä katsellaan maailmaa vähän sellaisten vaaleanpunaisten lasien läpi, Karttunen kuvailee.

Ryhmä siirtyy harjoittelemaan paikan päälle museokanavan kupeeseen heti vapun jälkeen. Karttusen mukaan lavastuksen suhteen pyritään menemään pienillä muutoksilla ja päivityksillä.

– Lavasteet päivitetään tähän näytelmään värimaailman kautta ja helpoilla siirroilla, Karttunen valottaa.

Kontiolahden Kanavateatterissa on jäseniä, jotka ovat olleet mukana alusta asti. Yksi heistä on Tenho Kuronen.

– Tulin mukaan ihan ensimmäiseen esitykseen 1984. Humu-Antin häät aloitti Kontiolahden Kanavateatterin perinteen, Kuronen muistelee.

– Kylällä oli tehty jo kahtena vuonna aikaisemmin täyspitkä teatteriesitys, jota esitettiin seurojentalolla. Kanavalla alettiin esittää sitten vuonna 1984, hän jatkaa.

Kuronen kertoo, että Kanavateatterin jatko herätti viime vuonna paljon keskustelua ja huolta teatterilaisten joukossa. Mikäli lähtö Jakokosken museokanavalta olisi tullut, ajatustasolla pohdittiin jo Kanavateatterin siirtämistä Kontiorannan entiselle varuskunta-alueelle. Kurosen mukaan museokanavan ympäristö on kuitenkin tärkeä osa Kanavateatterin tunnelmaa.

– Tähän paikkaan ovat kuitenkin teatteriporukka ja yleisökin jollakin tavalla kiintyneet. Yleisön taholta tuli aika lailla vakuuttavia ja vaikuttavia terveisiä, että se on hyvä paikka, viihtyisä. Ja se on niin vanha rakennettu ympäristö, että siellä jo historian siivet havisevat, Kuronen luonnehtii.

Kuronen luonnehtii itseään paljasjalkaiseksi jakokoskelaiseksi. Kyläläiset ovat olleet Kurosen mukaan aina aktiivisesti mukana kesäteatterin toiminnassa.

– Toisaalta taas naapurikylistä ja naapurikunnista ihmiset haluavat myös osallistua meidän toimintaan, ja monet ovat osallistuneet vuosikymmeniä. Sillä tavalla tästä on tullut paikallisessa mielessä monikansallinen yritys, Kuronen veistelee.

Laajan osallistumisalueen lisäksi Kontiolahden Kanavateatterilla sukupolvien kirjo on ollut Kurosen mukaan aina laaja. Onpa mukana ollut välillä kokonaisia perheitä.

Mukaan tulee tasaisesti myös uusia teatterilaisia. Kati Lotvonen seurasi kesäteatterin toimintaa ensin pari vuotta ystävänsä kautta, kunnes liittyi tänä vuonna näyttelijäkaartiin.

– Minulla on teatteritaustaa, mutta viimeisimmästä kesäteatterikokemuksesta on yhdeksän vuotta aikaa, Lotvonen kertoo.

Näytelmän harjoitukset alkoivat loppiaisen jälkeen, ja tähän mennessä Kanavateatterin väki on harjoitellut kerran viikossa. Toukokuusta alkaen harjoituskerrat tihentyvät. Lotvonen toteaa, että perheelliselle aikataulujen sovittaminen on joskus hankalaa, mutta toisaalta kesäteatterin tekeminen on myös hyvin palkitsevaa.

– Ylipäätään näyttelemisessä kiinnostaa, että saa olla joku muu. Tämä on myös hirmu hyvää vastapainoa opiskelulle, Lotvonen kertoo.

Ohjaaja Ninnu Karttunen tunnistaa myös kesäteatterin tekemiseen liittyvän kaksijakoisuuden.

– Kesäteatterissa on aina älytön talkoohenki ja sitten siellä värjötellään kylmässä tai esiinnytään helteessä ja on itikoita. Ehkä se on jotenkin hyvin suomalaista ja suomalaisuuteen sidoksissa, Karttunen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä