Toimintaa, ei kokoustamista

–  Näkisin kuitenkin, että yhdistys- ja kansalaistoiminta kiinnostaa ihmisiä ja siihen halutaan osallistua. Enemmän kysymys on siitä, miten yhdistykset ja toiminta saataisiin sellaiseksi, että ihmisten olisi helppo lähteä mukaan, vapaaehtoistoiminnan kehittäjä Hanna Kääriäinen Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksestä lisää.

Vuonna 2016 toteutetun Pohjois-Karjalan järjestökyselyn tulosten perusteella pohjoiskarjalaiset osallistuvat aktiivisimmin liikunta- ja urheiluseurojen, kyläyhdistysten sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan.

Viime vuosina perinteisen järjestötoiminnan rinnalle on tullut uusia, matalan kynnyksen vapaaehtoistoiminnan muotoja, kuten kaupunkiaktivismi ja vapaat liikkeet.

Vapaaehtoisjohtamisen valmentajan Lari Karreisen mukaan ne houkuttelevat etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat liian kiireisiä sitoutuakseen pitkäaikaiseen toimintaan.

Satunnaiset pop up-osallistumiset eivät kuitenkaan riitä, sillä ilman sitoutuneita ja motivoituneita jäseniä yhdistysten on mahdotonta pyörittää toimintaansa.

Järjestöjen suurimmiksi haasteiksi Lari Karreinen poimii paitsi uusien ihmisten rekrytoinnin, myös vapaaehtoisten johtamisen.

–  Miten vahvistetaan ihmisten motivaatiota ja sitoutumista toiminnassa, joka kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Perinteinen käskyttäminen, prosessien ja exceleiden kautta johtaminen ei ole enää se keino.

–  Pitää lähteä siitä, mikä vapaaehtoistoiminnan merkitys on ihmiselle. Mitkä ovat hänen omat toiveensa kehittämisen suhteen, millaista tietoa ja taitoa hänellä on, millaiset tehtävät häntä kiinnostavat ja miten ne vastaavat yhdistyksen toiminnan tavoitteisiin.

–  Kun nämä saadaan yhdistettyä, ihminen kokee vapaaehtoistoiminnan merkitykselliseksi.

Hyvää mieltä tuottava toiminta, merkittävä päämäärä ja hyvin organisoitu vapaaehtoistyö merkitsevät ihmiselle paljon. Vapaa-ajalla istuttavista hallituksen kokouksista ja muista yhdistysbyrokratian koukeroista harva saa samanlaisia kiksejä.

Viime aikojen trendinä onkin ollut kehittää vapaaehtoistoimintaa purkamalla jäykkiä hierarkioita.

–  Järjestörakenteemme on yksi iso haaste. Valtakunnallisen järjestön paikallisyhdistyksissä voimat menevät kokousten pyörittämiseen, jolloin se ei ole enää mielekästä. Paikallisyhdistysten sijaan onkin ryhdytty perustamaan paikallisryhmiä.

–  Niissä ihmiset pääsevät tekemään haluamiaan asioita, koska valtakunnallinen järjestö hoitaa byrokratian, ja se on toiminut ihan hyvin. Esimerkkinä vaikka Joensuussakin toimiva Hope-yhdistys, Lari Karreinen kertoo.

Lari Karreinen on huomannut, että moni järjestö tiedostaa muutostarpeen. Yleensä kehitystyö törmää kuitenkin ajanpuutteeseen: muutos vaatii paljon aikaa ja panostusta sekä taitoa ohjata muutosta.

–  Täytyy käydä ihmisten kanssa keskusteluja, jotka johtavat yhteiseen mielipiteeseen, sopia yhteiset toimenpiteet ja tukeutua ihmisten olemassa oleviin voimavaroihin. Tällainen valmentamisosaaminen on aika vähissä, hän toteaa.

Silti Karreinen näkee vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden valoisana.

–  Uskon, että ihmiset hakevat mielekästä sisältöä elämäänsä. Varsinkin, jos sitä ei saada työn kautta, silloin vapaaehtoistoiminnan tarjoamat mahdollisuudet voivat olla hyvin houkuttelevia.

Hanna Kääriäinen puolestaan muistuttaa uudesta perusopetuksen opetussuunnitelmasta, joka mahdollistaa koulujen ja yhdistysten välisen yhteistyön ja oppimisen toiminnallisissa ympäristöissä.

–  Sitä kautta nuoret ja lapset voivat tutustua vapaaehtoistoimintaan ja sellaiseen yhteiseen hyvän tekemiseen, Kääriäinen kiteyttää.