Louhitaloon mahtuu teatteria pitkin vuotta

Näytelmän on oikean kirjeenvaihdon pohjalta käsikirjoittanut ja ohjannut Marja-Liisa Turunen, joka myös näyttelee Hiljan roolin. Rintamalla olevaa Veikkoa näyttelee Juha Koljonen.

Turunen sai ensikosketuksen sota-ajan kirjeisiin jo kymmenen vuotta sitten, kun Louhiteatterilla tehtiin Suomen 90-vuotisjuhlavuonna esitys sota-ajan kirjeenvaihtoon pohjaten. Mieleen jäi ajatus tehdä kokonainen näytelmä Kansallisarkistosta löytyvän materiaalin pohjalta.

– Olisin voinut myös yhdistellä tarinoita, mutta tämä on nyt yhden pariskunnan tarina. Siellä painottuvat tietyt asiat, mitä heille on tapahtunut ja missä he ovat asuneet. Karjalan kannakselta kahdesti lähdettiin ja toisen kerran pysyvästi ja se sattui tälle pariskunnalle, Turunen kertoo.

Näytelmää varten nimet ja paikkakunnat on muutettu, mutta muuten kirjeet ja niiden kieli ovat autenttisia.

– Se, mitä tässä on tehty, on se, että olemme puhaltaneet kirjeet henkiin ja tehneet ne ihmiset näkyviksi. Kaikki, mitä puhutaan, on kirjeistä. Siellä on yksi päiväkirjamerkintä, jota olen myös käyttänyt, kun meillä täytyy olla niitä aasinsiltoja, Turunen valottaa näytelmän syntyprosessia.

Turunen toteaa, etteivät paikat ja nimet ole sinänsä tarinalle merkityksellisiä, vaan keskiössä ovat ihmiset ja heidän tunteensa ja tarinansa.

– En ole sinänsä mitään dramatiikkaa luonut, vaan ne ovat ne tapahtumat, mitä heille on tapahtunut. Se voi sen takia olla jonkun mielestä pliisu tarina ja jonkun toisen mielestä hyvinkin koskettava, Turunen kuvailee.

Näytelmää varten Turunen kävi läpi pariskunnan koko sota-ajan kirjeenvaihdon. Ensimmäiset kirjeet olivat koulutusajalta 1939, jolloin pari kihlautui ja säilyneitä kirjeitä on vuoteen 1944 saakka.

Huoli jaksamisesta niin rintamalla kuin kotona näkyy Turusen ja Koljosen mukaan läpi kirjeenvaihdon.

Kirjeitä lukiessa Turunen yllättyi ja viehättyi niiden kauniista kielestä.

– Kuinka kauniisti pariskunta toisilleen puhuu! Siitä nimikin tuli, Kiitos kirjeestäsi, sillä niin alkaa melkein jokainen kirje, hän kertoo.

Itse sodasta kirjeissä puhuttiin vain vähän ja eräänlaisen koodikielen kautta. Sotasensuuri myös vaikutti siihen, ettei tarkkoja tapahtumia edes voinut kuvailla.

– Riippui myös, ketkä kirjoittivat toisilleen. Oli lottia, jotka kirjoittivat tuntemattomille sotilaille ja niissä puhuttiin varmasti eri asioista mistä pariskunta puhui, Turunen toteaa.

Kirjeiden autenttisuuden lisäksi tekijöille on tärkeää, että lavasteet ja roolivaatteet ovat ajanmukaisia ja historiallisesti oikein.

Näytelmän esitystekniikasta vastaa Erkki Laakkonen ja puvustuksesta Tarja Männistö-Laakkonen. Suomi 100 -juhlavuosi näkyy teatteripiireissä niin, että sota-ajan rekvisiitat ja puvut ovat tehokkaasti käytössä ympäri Suomea. Hyvät verkostot ja omat varastot kuitenkin auttavat, ja kaikki tarvittava on löytynyt.

– Sen päätimme nyt, että asetta ei oteta näyttämölle. Sen ei tarvitse sinänsä näkyä missään kohtauksissa, ja mietimme sitäkin, että millaisia tunteita se herättää, Turunen kertoo.

Näytelmä kantaakin tekijöidensä mukaan myös rauhan sanomaa. Koljonen toteaa, että ainoat kerrat, kun Veikko viittaa politiikkaan ja yhteiskuntaan, hän puhuu rauhasta ja toivoo sodan päättymistä.

Kiitos kirjeestäsi saa ensi-iltansa 7. huhtikuuta ja esityksiä Louhitalolla on 27. huhtikuuta saakka. Itsenäisyyspäiväksi on kaavailtu erillistä kutsuvierasnäytöstä.

Turunen ja Kulttuuriyhdistys Louhin varapuheenjohtaja Tuula Tirronen vinkkaavat myös, että Kiitos kirjeestäsi -näytelmän kanssa on mahdollista lähteä kiertueelle.

Suunnitelmia kiertueesta on jo, mutta tällä hetkellä pääpaino on Louhitalolla nähtävissä näytöksissä.

Kiitos kirjeestäsi sopii Tirrosen mukaan hyvin Louhiteatterin ja Kulttuuriyhdistys Louhin suunnitelmiin toteuttaa tänä vuonna itsenäisyyden juhlavuoteen sopivaa ohjelmaa. Syksyllä Louhiteatterissa saa kantaesityksensä toinenkin tuotanto nimeltään Suomi 100 – Eno 10 000, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

– Sarvingistahan on löytynyt merkkejä siitä, että 10 000 vuotta sitten täällä on asuttu. Näytelmä lähtee sieltä, Tirronen kertoo.

Suomi 100 – Eno 10 000 -näytelmän on käsikirjoittanut Juha Mikkola ja sen ohjaa Kirsikka Leino. Lavastajana toimii Tuija Hirvonen-Puhakka, joka on myös Kulttuuriyhdistys Louhin puheenjohtaja.

– Tietysti siinä on enemmän tätä satavuotiaan Suomen historiaa, mutta taustoja on ihan sieltä menneisyydestä, Tirronen kuvailee.

Tirronen muistuttaa, että Enossa on vuosien saatossa vieraillut niin poliitikkoja kuin taiteilijoita, ja moni nimeä tehnyt ihminen on myös sieltä kotoisin.

Historiallisesti merkittäviä ovat myös Uimaharjun tehdasalue ja koko jokivarsi, jonka varrella on eletty ja asuttu ennenkin.

Luvassa on Tirrosen mukaan koko illan näytelmä, jossa on paljon kohtauksia ja näyttelijöitä, ja joka vaatii lavastukselta paljon.

Teatteriväen parissa käy Tirrosen mukaan jo innokas kuhina marraskuussa ensi-iltansa saavan näytelmän osalta. Suomi 100 – Eno 10 000 -näytelmän aikaan on tarkoitus pystyttää myös aiheeseen liittyvä taidenäyttely.

– Samalla kun käy teatterissa, voi nähdä taidettakin. Siinä on myös ajateltu, että sillä saadaan uusia taidenäyttelyiden katsojia, Tirronen kertoo.

Kesällä Louhitalolla pidetään tuttuun tapaan taidenäyttelyitä ja erilaisia tapahtumia. Heinäkuu on perinteisesti ollut Louhitalon taidenäyttelykuukausi, mutta tänä vuonna näyttely siirtyy hieman myöhemmäksi, 15. heinäkuuta ja 6. elokuuta väliselle ajalle.

Tänä kesänä Louhitalossa nähdään Art Today 2017 -nykytaidenäyttely nimeltään ITÄ-ITÄÄ.

Tirronen iloitsee hyvistä verkostoista, joiden ansiosta Kulttuuriyhdistyksen omistama Louhitalo on aktiivisella käytöllä.

– Olemme tehneet paljon yhteistyötä Enon taideyhdistyksen, Louhiojan kyläyhdistyksen, Eno-Seuran ja myös Enon Taidekartan kanssa. Joko järjestämme jotain yhdessä tai joku näistä järjestää itse. Koska meillä on tämä tila, olemme yleensä melkein aina jollain muotoa mukana, Tirronen kuvailee.

Louhitalo halutaan pitää Tirrosen mukaan matalan kynnyksen tilana, jonne ovat tervetulleita niin taiteilijat kuin vaikka perhejuhliaan järjestävät.

– On ihanaa, kun on ympäri Suomea ja maailmaakin yhteistyökumppaneita, jotka sanovat, että voisiko tulla sinne tekemään. Ihmiset tuovat ideoitaan ja se on aivan ihanaa, Tirronen kiittelee.