Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Massiivista typeryyttä, turhautui vanha radioääni

Wanhassa Jokelassa huhtikuussa 1999 otetussa kuvassa Hannu Taanila pohtii Heikki Kirkisen kanssa Pohjois-Karjalan tulevaisuutta. Wanhassa Jokelassa huhtikuussa 1999 otetussa kuvassa Hannu Taanila pohtii Heikki Kirkisen kanssa Pohjois-Karjalan tulevaisuutta.

Hannu Taanila pohtii maanantaina Joensuussa Venäjän kieroutta: entä jos se ei hyökkääkään?

Hannu Taanila vastaa puhelinhaastattelupyyntöön vastapyynnöllä: onko mahdollista niin tehdä, että Sinä ensin laitat minulle sähköpostissa kysymyksiä, kaikenlaisia. Niin pääsen jurulle siitä, mitä Sinulla on mielessä.

Toki näin voidaan tehdä.

Aamulla sähköpostissa odottaa Taanilan vastaukset, joiden jälkeen ei enää juuri olekaan syytä kysellä enempää. Mielenkiintoisia ovat saatesanat, jotka Taanila on kirjoittanut kello 23.17 lähettämäänsä viestiin:

–  Väsyttää niin saamaristi, mutta teen mitä lupasin. Vastauksista näköjään tuli pitkiä. Huomaat, että ne ovat huonoa proosaa, ja että niistä paistaa kauhea turhautuneisuus: väsymys ja antautuminen sen massiivisen typeryyden alla ja edessä, joka Suomessa nyt vallitsee.

Mielenkiintoinen väite, Taanilan sivallukset kun ovat kaukana antautuneen miehen väsymyksestä. Sen verran pitää sentään puhelimessa kysyä, että mitä moinen alkuyössä kirjoitettu lause tarkoittaa.

Taanila naurahtaa.

–  Avuttoman toivotonta huutoahan minä motkotan. Ei näillä ajatuksilla ole pääsyä julkisuuteen.

 

Ns. asiantuntijat 

Taanila tarkoittaa julkisuudella suuria lehtiä ja Yleisradiota.

Karjalan Heilin sähköpostiin hän laittoi jutun pohjustukseksi puheen, jonka hän piti helmikuussa 2016 Esko Seppäsen 70-vuotisjuhlassa.

–  Nykyisen Suomemme hallitsevan luokan ajatukset toitottuvat yhtenäisinä kaikkialla mediassa, joka ainoa päivä: lausuntakuorona ovat ne niin sanotut asiantuntijat, joiden niin sanoakseni pohjoiskorealaisena tehtävänä on kaiken aikaa kailottaa ja varoittaa Venäjän uhasta, Taanila kirjoitti Seppäselle pitämäänsä puheeseen.

Heilin ja Taanilan lyhyt puhelinkeskustelu käytiin perjantaiaamuna 24.2.2017. Taanila havahtui tuomaan jutusteluun joensuulaista ulottuvuutta.

–  Tämän aamun Pravdassa Jukka Tarkka, tiedät miehen, kehuu sivun verran Janne Riiheläistä. Eikös se mies ole sieltä teiltä päin?

Taanila tarkoitti Helsingin Sanomien juttua Riiheläisestä ja hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan. Taanila ei ”Ryskyn” ajatuksista innostu:

–  Nehän ovat kaikkein primitiivisintä Amerikan Tiltua.

 

Jopa turveteollisuus 

Maanantaina Taanila puhuu Joensuun rautatieaseman kulmilla kulttuurikahvila Laiturilla otsikolla Miten Suomen käy, jos Venäjä EI hyökkääkään.

Mistä moinen teema?

–  Milloinkaan aikaisemmin ei Suomea ole lietsottu niin suurella ja totaalisella instrumentilla niin totaaliseen ideologiseen liikekannallepanoon kuin nyt, Taanila aloittaa pitkän vastauksensa.

Taanila huomauttaa, että Ulkopoliittinen instituutti, Yleisradion ajankohtaisohjelmat, koko valtalehdistö, puolustusministeri ja jopa turveteollisuus toitottavat joka päivä, että Venäjä uhkaa Suomea.

–  Venäjä, jonka sotilasmenot ovat vähemmän kuin kymmenesosa USA:n sotilasmenoista, on metafyysinen mahti, joka uhkaa paitsi maapalloa myös koko Suomea.

 

Saatanallinen kierous 

Taanilan mukaan Suomen koko turvallisuus näyttää olevan rakennettu sen yhden ainoan asian varaan, että Venäjä hyökkää Suomeen.

–  Jos puhumme näiden saatanalliseen Venäjään ja Venäjän saatanallisuuteen luottamuksensa panevien kieltä, käy sanoa niille, että te ette ymmärrä Ryssää, Taanila kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

–  Ryssä on saatanallinen, totta kai. Mutta siihen saatanallisuuteen kuuluu paitsi oveluus myös sen valheellisuus ja epäluotettavuus. Suomihan on nyt siinä sangen arveluttavassa tilassa, että se on varma, että Venäjä hyökkää.

–  Mutta ryssään ei voi milloinkaan luottaa. Entäpä jos Venäjä käyttääkin koko saatanallisen kieroutensa, eikä hyökkääkään Suomeen?

 

Jätkiä ehkä naurattaa 

Haastatteluviikolla toisen iltapäivälehden lööppiin oli nostettu tieto Venäjän eliittijoukkojen aseistuksesta Suomen rajan läheisyydessä.

Taanila ottaa ilon irti:

–  Mahtaa Venäjän armeijan johdossa olla jätkillä hauskaa, kun ne lukevat Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä, mihin ne milloinkin sijoittavat sotavoimiaan (riittääkö sillä rievulla sotavoimaa mihinkään muualle kuin Suomen rajalle?) ja mitä kautta he sitten mihinkin hyökkäävät.

–  Silti ihmettelen, että nämä lehdet jättävät täydelleen kertomatta, miten hyvin Suomi on USA:n kourissa.

 

Krimi ja Ukraina 

Mutta eikö meillä nyt ole oikea tarve varautua siihen, että meillä on arvaamattomasti käyttäytyvä naapuri?

–  Varautua mihin? Venäjästähän kuuluu aina muistaa hokea, että se on arvaamaton, Taanila vastaa.

–  Nämä hokijat eivät lainkaan kiinnitä huomiota siihen, että USA sen sijaan ei ole arvaamaton vaan mitä suurimmassa ennustettava ja siis turvallinen.

Taanila luettelee USA:n eri puolilla maailmaa tekemiä iskuja ja palaa siihen, että Yhdysvallat ei todellakaan ole arvaamaton.

–  USA erittäin ennustettavalla ja siis turvallisuutta tuottavalla tavalla pitää huolen siitä, että Lähi-Idässä jatkuvasti on sota, jossa kaikki sotijat käyttävät USA:n aseteollisuuden tuotteita.

Taanila toteaa, että jos sanomme, että Venäjä on arvaamattomasti käyttäytyvä, sen varmaan pitäisi ruveta harjoittamaan samanlaista valtioterroria kuin USA.

–  Tähän kuuluu heti sanoa, että Krimi ja Ukraina, Taanila huomauttaa.

–  Minä sanon: lukekaa ensin kirja nimeltä Taistelu Ukrainasta. Kuinka idän ja lännen intressit törmäsivät (Vastapaino 2016). Sen on kirjoittanut englantilaisen Kentin yliopiston professori Richard Sakwa.

 


 

Kommentti:

Sanalla sivaltelija, jolla on kiusallisen laaja yleissivistys

Hannu Taanila on takavuosikymmenten radioääni, monia ärsyttänyt sanalla sivaltelija, jonka vasemmistolaisille mielipiteille teki usein mieli väittää vastaan. Väittämättä vain olisi jäänyt, vaikka olisikin miehen oikeassa elämässä tavannut.

Taanilalla kun on niin kiusallisen laaja yleissivistys, että heppoisin eväin ei miestä kannata väittelyyn haastaa.

Lehtijuttu ei tee oikeutta Taanilalle, sillä teksti karsii sävyjä pois. Kuulla ja nähdä mies pitää, silloin kun myös sävyt tulevat esille. Omanlaisensa huumorin sävyttämää saarnaa on nautinto kuunnella, vaikka itse olisikin asioista eri mieltä.

Nytkin se kysymys tuli mieleen vasta lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen: juu, juu, kyllä USA huseeraa eri puolilla maailmaa, ja kyllä myös lännellä on etunsa valvottavanaan Ukrainassa, mutta oikeuttaako se silti Venäjää lähettämään tunnuksettomia vihreitä miehiään toisen valtion alueelle?

Ajattelemaan Taanilan saarnat joka tapauksessa pistävät.

”Onko meillä liikaa tosikkomaista julistusta”, oli yksi niistä kysymyksistä, jotka Karjalan Heili lähetti sähköpostilla Taanilalle.

Vastaus herätti itsetutkiskeluun:

– Toimittajat ovat melkein kaikki kapitalismin politrukkeja ja kolportöörejä, joilla ei ole mitään lukeneisuutta eikä yleissivistystä. Tästä johtuu se, mitä sanot tosikkomaiseksi julistukseksi. Mutta on erittäin tärkeää ymmärtää, että tuo kapitalismin tiedottomana politrukkina ilman mitään yleissivistystä oleminen ei ole toimittajien ominaisuus vaan tämän nykyisen vulgaarikapitalismin ominaisuus. Se tarvitsee, vaatii ja asettaa toimittajiksi ihmisiä, jotka täyttävät nuo laatuvaatimukset.

 

Virsinosto:

”Täytetään Joensuun kirkko!”

Yleissivistyksen merkitykseen törmättiin siinäkin vaiheessa, kun Heili alkoi kysellä Taanilalta virsistä.

Mies tulee maanantaina Joensuuhun myös virsiasioissa, ja se sai Heilin kysymään, mikä Taanilan rakastamista vanhoista virsistä sopisi nykyaikaan.

– Tähän olisi järkevää edes yrittää vastata vain, jos Heilin lukijat tuntisivat virsikirjan hyvin ja olisi siis olemassa yhteinen tietoreferenssi. Mutta eivät ihmiset virsikirjaa tunne, joten tämä kysymys on niin sanoakseni efektiivisesti irrelevantti eli ei mielekäs.

Taanilan Joensuuhun tulo liittyy Suomen evankelisluterilaisissa kirkoissa tänä vuonna vietettävään reformaation 500-vuotisjuhliin.

– Kanttori Tuomas Pyrhönen (jonka kanssa muutamia vuosia sitten tein yyhden aika makean urkumusiikkisavotan Joensuussa) pari viikkoa sitten soitti ja kysyi tahtoisinko tulla Joensuuhun hänen, hänen muusikkokuntansa ja seurakuntansa kanssa jotain Lutheriin ja musiikkiin liittyvää tekemään, Taanila kirjoitti sähköpostiinsa.

Tapahtuma on perjantaina 3.11.2017.

Puhelimessa Heili ehdotti, että marraskuuhun mennessä toimittajakin yrittää perehtyä virsiin, ja sitten tehdään aiheesta kunnollinen haastattelu.

Taanila antoi hyväksyntänsä:

– Tehdään niin. Täytetään Joensuun kirkko!

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä