Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Radio Novan Oku otti radiohommat haltuun Okussa

Radio Novalla Retroperjantai-ohjelmaa juontava Oku Luukkainen heittää viikonloppuisin dj-keikkoja. Kesällä mies saapuu Joensuuhun Go 90’s -festareiden mukana. Radio Novalla Retroperjantai-ohjelmaa juontava Oku Luukkainen heittää viikonloppuisin dj-keikkoja. Kesällä mies saapuu Joensuuhun Go 90’s -festareiden mukana.
Herranjestas, että on iso kaupunki!

Elokuussa 2000 Kesälahdelta Outokumpuun media-assistenttiopintojen perässä muuttanut, silloin 16-vuotias Oku Luukkainen oli erittäin vaikuttunut uudesta kotikaupungistaan.

Kummunkatua tallustelevan nuoren miehen silmissä maailma näyttäytyi muutoinkin hyvin avoimena: oli opiskelupaikka, ensimmäinen oma vuokrakämppä ja ennen kaikkea kaikki niiden suomat mahdollisuudet.

Luukkainen olisi joka tapauksessa joutunut muuttamaan peruskoulun jälkeen pois Kesälahdelta, sillä kunnassa ei ollut jatko-opiskelumahdollisuuksia.

Heikosti sujuneen yläasteen takia lukio oli pois suljettu vaihtoehto, joten jäljelle jäivät ammattiopistot. Kovin suurta riemua niidenkään tarjonta ei Luukkaisessa herättänyt, mutta radio- ja tv-työn linja oli poikkeus.

–  Outokumpuun hakemista määritteli paljon se, ettei minulla ollut oikein minkäänlaisia kädentaitoja eikä auton rassaaminen kiinnostanut. Muistan, että yhtenä vaihtoehtonani oli myös parturi-kampaajalinja Savonlinnassa – ihan vain sen takia, että tiesin siellä olevan paljon tyttöjä, Oku Luukkainen lisää.

Vaikka maailma näytti avoimelta, Luukkaisen ensimmäinen vuosi Outokummussa oli myös täynnä haasteita. Kotoa pois muuttaminen tarkoitti aika monen uuden asian opettelua, jotta käytännön arki alkoi pyöriä.

Lisäjännitystä elämään toi Luukkaisen vuokrakämpän sijainti pahamaineisella Mikonkadulla Mustolan kaupunginosassa.

Luukkainen muistelee, kuinka paikallisten nuorten ja aikuistenkin oli jostain syystä vaikea tulla toimeen muualta muuttaneiden opiskelijoiden kanssa, eivätkä nyrkkitappelut ja muut nujakat olleet harvinaisia Mikonkadulla.

Luukkainen mainitsee itsekin ajautuneensa melko nopeasti ”sanaharkkaan” muutaman paikallisen kanssa.

Mikonkadun meininkiin Luukkainen kypsyi vuodessa, ja hän muutti ensin rauhallisemmille vesille Kalattomalle ja sieltä Kaasilaan. Meno tasoittui, mutta outokumpulaisten käytöstavat ihmetyttivät edelleen.

–  Kun me muualta tulleet opiskelijat kävelimme kaupungilla, pystyin hyvin kuvittelemaan, miltä maahanmuuttajista tuntuu, kun heitä aletaan tuijottaa.

–  Se oli vähän outoa, ja todella toivon, että se asia on muuttunut. Outokummun kokoisessa paikassa muualta tulleet opiskelijat ovat rikkaus, Luukkainen huomauttaa.

Alussa Luukkaista kummastutti myös se, että hän törmäsi melkeinpä joka paikassa omaan etunimeensä. Oli vaikka millaisia Oku-alkuisia yrityksiä, ja kaiken lisäksi paikalliset puhuivat itsestään ”okulaisina”.

Nuorukaiselle, joka ei tiennyt, että Outokummun lyhenne on Oku, se oli hyvin hämmentävää puhetta.

Sitten postiluukusta tipahti Karjalan Heili.

–  Katselin lehdessä olevia ilmoituksia ja siellä luki: viisi kilometriä Okusta. Silloin se vasta konkretisoitui, että hetkinen, täällähän puhutaan Outokummusta ihan yleisesti Okuna.

Oku Luukkaisen opinnot sen sijaan sujuivat.

Hän hoksasi melko nopeasti, että media-alassa ja ammattiopistossa oli jotain sellaista, joka motivoi ihan eri tavalla kuin peruskoulu. Niihin aikoihin tv-puolen opinnot olivat melko teknistä tekemistä, ja koska Luukkainen viihtyi hommissa, joissa piti olla persoonallaan läsnä, hän erikoistui radiopuolelle.

–  Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä, että tämä on minun käsissäni, ja minun täytyy handlata tämä homma, jotta saan paperit ja joskus töitä.

–  Myöhemmin minut taidettiinkin palkita oman vuosiluokkani ahkerimpana, mikä oli tavallaan työvoitto ottaen huomioon, millainen opiskelija olin ennen Outokumpuun tulemista.

Melko pian media-assistentiksi valmistumisensa jälkeen Luukkainen pääsi mukaan tulevaisuuden radiokykyjä esittelevään Voice Out! -tv-ohjelmaan.

Sarja ei ollut kovin suosittu, mutta sen avulla Luukkainen pääsi käsiksi oman alansa pätkätöihin. Ne motivoivatkin muutamina seuraavina vuosina, jolloin Rovaniemellä asunut Luukkainen oli töissä Hesburgerissa ja lehtimyyjänä.

Media-alan töitä Oku Luukkainen haki koko ajan, ja kun silloinen tyttöystävä sai töitä Jyväskylästä, onnisti myös Luukkaista. Radio Jyväskylässä hän työskenteli 7–8 vuotta, ja sieltä tie jatkui Voicelle.

Nykyään Luukkainen työskentelee Radio Novalla juontajana ja tuottajana sekä Bauer Median musiikkitiimissä.

Koulu oli radiojuontajalle hyvä alku, mutta varsinaiset oppirahansa Oku Luukkainen kertoo maksaneensa työelämässä.

Edelleen jokainen päivä on oppimista, sillä omien vahvuuksien, hyvien ja välillä huonojenkin juttujen löytyminen on jatkuva toimenpide. Luukkaisen mukaan hyväksi juontajaksi kehittyminen vaatii rohkeutta ja ahkeruutta yrittää, erehtyä ja oppia.

–  Niiden lisäksi on hyvä muistaa tulla ajoissa töihin, kätellä ja katsoa silmiin, hän täydentää.

Media-alalle valmistuvia Luukkainen kannustaa päättäväisyyteen ja sinnikkyyteen. Oman alan töiden löytyminen voi viedä aikansa, mutta niitä etsiessä kannattaa tehdä muita töitä.

–  Näin jälkikäteen ajateltuna Hesburger-kokemus ja lehtimyynti ovat olleet minulle kaikkein tärkeimpiä asioita sisällön tuottamisessa. Muiden alojen kokemuksista olen saanut lukemattomia radiojuontoja ja perspektiiviä.

Outokummussa Luukkainen vieraili edellisen kerran Kumpurockin juontajana elokuussa 2015. Silloin hän käväisi myös yökerho Kuilussa muutamalla oluella, ja juttuseuraa riitti. Visiitillä oli vaikea välttyä nostalgisiltakin tunteilta.

–  Elämäni ehkä suurimmat käänteet siihen ikään asti tuli koettua Outokummussa: ekat isot parisuhteet, alkoholin kanssa opettelut ja yksin asumiseen kaikki liittyvä.

–  Kolmessa vuodessa koin niin paljon, että kaupunki jää varmasti ikuisesti mieleen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä