Kuukauden päivät vegaanina - ja tuutori tueksi haasteeseen

Joensuulainen Riitta Kangas oli ollut kasvissyöjä jo kauan, mutta veganismi oli muhinut jossain siellä taustalla jo pidemmän aikaa. Muutama joulu sitten hän bongasi Oikeutta eläimille -järjestön ja Vegaaniliiton ideoiman vegaanihaasteen, ja yllytyshulluna luonteena päätti tarttua tempaukseen. Tsemppikaverikseen hän sai siskonsa.

Silloin aika ei ollut vielä tarpeeksi kypsä, mutta tammikuussa 2016 koitti uusi vegaanihaaste.

Kangas siskoineen oli jälleen mukana kokeilemassa vegaanista kuukautta, ja tällä kertaa kaikki olikin helppoa.

–  Se oli tietyllä tapaa tosi pitkä prosessi, joka oli tapahtunut jo pään sisällä. Nyt se vain konkretisoitui. Minulla oli pitkään ollut sellainen tunne, että elän omien arvojeni vastaisesti. Soimasin itseäni henkisestä laiskuudesta, Kangas muistelee.

–  Elämäni ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. Olen tosi innoissani aina, kun löydän jotain vegaanista. Enemmän veganismissa on positiivisia asioita kuin että se olisi työlästä ja hankalaa.

Ilmoittautuminen tammikuun 2017 vegaanihaasteeseen on parhaillaan käynnissä.

Haasteeseen osallistuva voi halutessaan valita itselleen tukihenkilön eli vegaanituutorin, jolta voi kysellä vinkkejä ja ohjausta vegaaniselle taipaleelleen.

Yhteydenpito sujuu tavallisesti sähköpostilla tai sosiaalisen median välityksellä. Mikäli tuutori ja haastelainen sattuvat asumaan samalla paikkakunnalla, tuutorin voi pyytää mukaansa esimerkiksi kauppareissulle.

Joensuulaiset Erja Laakkonen ja Antti Liimatta ovat mukana vegaanihaasteessa tuutoreina. Kolmisen vuotta sitten vegaaniksi siirtyneelle Liimatalle veganismi on niin voimakas ideologinen lähtökohta, että hän haluaa tukea ihmisiä, jotka harkitsevat sitä.

Parikymmentä vuotta vegaanina ollut Laakkonen puolestaan muistaa, kuinka yksin hän oli veganismia aloitellessaan.

–  En ollut tavannut ketään toista vegaania enkä välttämättä edes yhtään kasvissyöjää, ehkä yksittäisen lakto-ovo-vegetaristin. Nykyään, kun on Facebookit, sähköpostit ja muut, yhteydenpito muihin ihmisiin on tosi helppoa.

–  Kun muistaa oman yksinäisyyteensä, tuntui luontevalta tarjoutua kanssavegaaniksi, Laakkonen summaa.

Hän poimii menneisyydestään myös toisen huomion. 90-luvun loppupuolella veganismista oli hyvin niukasti tietoa saatavilla eikä Laakkosen kotona ollut internet-yhteyttä.

Onneksi oppilaitoksen tietokoneluokasta pääsi selaamaan Vegaaniliiton nettisivuja.

Nykyään tilanne on täysin päinvastainen: tietoa on liikaakin saatavilla.

–  Aloittelevalle vegaanille tai kasvissyöjälle voi tulla sellainen olo, että apua! Silloin on kiva, että on joku vähän jeesaamassa, Laakkonen lisää.

Tärkeimmiksi motiiveikseen tuutorointiin hän mainitsee eläimet ja ympäristön.

–  Niiden takiahan tätä tehdään.

Yleensä ihmiset eivät ole ollenkaan huolissaan toisten ihmisten proteiinin saannista, mutta ilmoitapa olevasi vegaani. Kylläpä huolestuvat.

Kuluvana vuonna ilmiö on tullut Riitta Kankaalle tutuksi.

–  Olen todennut, että olen saanut elää melkein viisikymppiseksi eikä kukaan ole ollut huolissaan ravintoaineistani. Mutta nyt on.

–  Jos vaikka aivastan, epäillään, johtuuko se nyt siitä, että olen vegaani, hän muotoilee hivenen huvittuneena.

Myös aloittelevia vegaaneja ravitsemukseen liittyvät kysymykset mietityttävät usein.

Niihin kysymyksiin Antti Liimatta ei lähde vastaamaan, sillä hän ei ole ravitsemusterapeutti, eikä vegaanituutorin tarvitse sellainen ollakaan.

–  Pystyn kertomaan vain, mitä itse teen, syön ja miten maustan ruokani. Jos siitä on jollekulle apua, hyvä niin, Liimatta kiteyttää.

Myös nopeat arkiruoat ja vegaanin ruokakorin kalleus ovat haasteeseen osallistuneita mietityttäneet.

Liimatan ja Laakkosen mukaan kassakuitin loppusumma riippuu siitä, mitä kaupasta ostaa.

–  Se, että kokee veganismin alussa kalliiksi, johtuu siitä, että silloin tulee ostettua kaikkia erikoisjuttuja. Osalla tuotteista voi olla kallis kilohinta, mutta ne ovat hyvin riittoisia.

–  Ja vähitellenhän sitä oppii. Alussa minäkin menin sellaisessa uutuuden viehätyksessä, että ostin suurin piirtein kaiken minkä nenäni eteen sain, Kangas huomauttaa.