Elämä on oma, mutta onko se tosi?

Sitä pohtii Joensuun vapaan teatterin uusi näytelmä Muistipalatsi, joka saa ensi-iltansa helmikuussa 2017.

–  Itse alkaa olla siinä iässä, että esiin nousee muistoja, ja samaan aikaan nousee epäily, että ovatko ne tosia muistoja vai kuvitelmia, useimmiten lohdullisia, ja joskus myös epätosia painajaisia, käsikirjoittaja Pirkko Kurikka tiivistää.

Marja Packalénin esittämä näytelmän päähenkilö haluaa saada selville, mikä hänen elämänsä oikein on.

–  Hän rakentaa muistipalatsia saadakseen tallennettua kaiken, mitä hänelle on tapahtunut, Kurikka kertoo.

–  Se vain ei olekaan niin yksinkertaista. Hän joutuu palamaan asioihin ja ihmissuhteisiin ja kaikkeen, mitä on tapahtunut. Totuus omasta itsestä muuttuu, mutta kukaan ei tiedä, onko sekään totta, miksi se muuttuu.

Joensuun vapaa teatteri aloitti jo vuonna 1982 ja teki alkuvuosinaan paljon myös poikkitaiteellisia tempauksia.

Välillä toiminta pääsi hiljenemään, mutta tällä vuosituhannelle teatteri taas aktivoitui: vuonna 2009 se teki Isosisko-esityksen, 2012 Pohjasurun ja 2013 Miniänuken.

Kyse on Pirkko Kurikan ja Tuire Hindikan pyörittämästä ammattiteatterista, jonka vakiokasvoihin Marja Packalén kuuluu. Joensuuhun on saatu vuosien aikana myös muita nimekkäitä teatterintekijöitä, nytkin päähenkilön ystävää esittävä Sinikka Sokka sekä esityksen ohjaava Raija-Sinikka Rantala.

Tuire Hindikka esittää Parpalan Tiinaa, eräänlaista toisen todellisuuden hahmoa, joka on samaan aikaan oikeasti olemassa oleva ihminen ja jonkinlainen tähän hetkeen tuleva takauma lapsuudesta.

Kaikki Muistipalatsissa mukana olevat ovat olleet aikaisemminkin mukana Joensuun vapaan teatterin jutuissa.

Muutenkin he ovat pitkäaikaisia tuttuja keskenään: Sinikka Sokka esimerkiksi oli opiskeluaikoina Pirkko Kurikan kurssikaveri, ja Raija-Sinikka Rantala on Tuire Hindikan entinen pomo.

–  Teatterimaailma on aika pieni. Uusia sukupolviahan me ei enää tunneta, mutta vanhoissa sukupolvissa kaikki tuntevat toisensa ja muodostavat lämminhenkisen, kiinteän perheen, Hindikka huomauttaa.

Vanhat ystävykset siis tekevät Joensuuhun näytelmää muistin vääristämästä elämästä. Liekö teema tuttu muillekin kuin käsikirjoittajalle?

–  Kyllä. Olemme me siitä jutelleet, ja samansuuntaisia kokemuksia on muillakin. Hyvinkin kipeitä asioita on sattunut, Kurikka vastaa.

Pirkko Kurikka kertoo, että aihe on hautunut kauan ja prosessi on ollut pitkä.

–  Vasta nyt kesällä ilmaantui se Tuiren esittämä hahmo, joka muutti koko tarinan kulun toisenlaiseksi.

Näytelmää on tähän saakka harjoiteltu Helsingin päässä.

–  Yhden viikonlopun tytöt kävivät Joensuussa, ja nyt ne tähtäävät taas viikonloppuun Kolilla, Hindikka sanoo.