Julkaistu    |  Päivitetty 
Arttu Laakkonen

Lapselliset isät kertovat mokistaankin

Lapselliset isät Pasi Huttunen ja Topi Linjama asian ytimessä. Lapselliset isät Pasi Huttunen ja Topi Linjama asian ytimessä.

Joensuulaisisät kirjoittavat blogia arjestaan, eivätkä peittele mokiaankaan.

Ei siitä ole aivan vuottakaan, kun sosiaalisen median kanaviin alkoi ilmestyä linkkejä joensuulaiskirjoittajien blogiin nimeltä Lapselliset miehet.

Sittemmin uusia tekstejä on tipahdellut blogiin tasaiseen tahtiin, ja tähän mennessä blogissa on vieraillut jo noin 80 000 lukijaa.

Kirjoittajia blogissa on seitsemän. Tekstejä julkaistaan noin kerran kahdessa viikossa, vuorotellen. Välillä sekaan solahtaa myös vierailevien kirjoittajien tekstejä, joita saadaan joko pyytämällä tai yhä useammin myös ulkoa tulevien yhteydenottojen lopputulemana.

Välillä otsikot ovat olleet provosoiviakin (esimerkiksi vakiokirjoittaja Otto Kalliorannan Talvella ulkoileminen on perseestä, varsinkin lasten kanssa), joka on ollut omiaan herättämään huomiota. Jonkinlaisena merkkinä siitä käynee vaikkapa se, että kaksi blogin kirjoittajaa vieraili hiljattain puhumassa agendastaan Marja Hintikan televisio-ohjelmassa.

Ja voi hyvänen aika, kun meistä metsäsuomalaiseen traditioon elämämme perustavista isistä tuntuu oudolta. Aikuiset miehet lässyttävät isyydestä kuin akat, ja vieläpä täysin vapaaehtoisesti.

Mikä tarkoittaa tietysti sitä, että blogi on onnistunut tavoitteessaan. Julkinen ”isäpuhe” tuntuu oudolta, koska sellaista ei oikeastaan olla aiemmin juuri tehty.

 

Seitsemän rohkeaa

Sylttytehtaaksi, tavallaan, paljastuu Pelastakaa Lapset ry:n ylläpitämä Joensuun Perheentalo Rantakadulla. Tai oikeammin sieltä käsin toimiva Isä elämässä -hanke, jonka projektisuunnittelija Topi Linjama on toinen blogi-idean isistä.

Hänen lisäkseen kahvipöydän toiselle puolelle istahtaa se toinenkin primus motor, Pasi Huttunen. Hänet tunnetaan muun muassa Uljas-lehden toimittajana, mutta mies on puurtanut isyyden teemoissa myös aiheeseen liittyvässä gradussaan. Muut kirjoittajat ovat Kallioranta, Jussi Hyvärinen, Antti Kanto, Vesa Liminka ja Antti Pitkäjärvi.

– Taisi olla viime kesää, kun tätä alettiin ideoimaan. Mietittiin, että jos kysyttäisiin muutamaa kirjoittajaa mukaan. Luulin, että se olisi vaikeaa, mutta kun kysyin kolmea, neljä tuli, Linjama muistelee.

– Se tässä onkin hyvä, että kirjoittajia on paljon. Meillä ei ole mitään yhtenäistä linjaa, vaan asioita käsitellään monipuolisesti. Ja tuomme esiin myös silkkaa tunarointia ja epäonnistumista, Huttunen sanoo.

Isäblogeja on putkahdellut julkisuuteen viimeaikoina muitakin. Lapselliset isät on kuitenkin omanlaisensa.

– Tässä on mukana vahva ammattinäkökulma. Minulla hanketyön kautta, Pasilla oman tutkimusintressinsä ja niin edelleen, Linjama sanoo.

Tilausta isyydestä puhumiselle (ja siitä kirjoittamiselle) tuntuu siis olevan. Onko isäpuhe ollut siis tähän saakka kateissa?

– On sitä ollut aiemminkin, mutta hirveän vähän isien itsensä tuottamana. Sitä, että isät julkisesti kertoisivat arjestaan, on hirveän vähän, sanoo Linjama.

 

Normeista on puhe

Isyydestä, äitiydestä ja vanhemmuudesta puhuttaessa puhutaankin monesti itse asiassa kulttuuriperimästä, tasa-arvosta ja miksei yhteiskuntapolitiikastakin.

Lapselliset isät tekevät sitä myös, omasta vinkkelistään, Huttunen ja Linjama myöntävät.

– Onhan nämä vähän tällaisia hipsteri-näkökulmia, Linjama hymyilee.

– Totta, meillä kaikilla on mukana samanlaista luokkanäkökulmaa, ja emme ehkä ole siinä mielessä tavoittaneet kaikkia potentiaalisia lukijoita. Mutta myös luokkaerot ovat syvenemässä yhteiskunnassamme, ja näkyyhän se myös isyydessä. Kyllä se vaikuttaa arkeen, Huttunen jatkaa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo vanhemmuudessa on myös oma lukunsa. Sen toteutuminen on yksi kirjoittajien ihanteista.

– Isänähän on helppo olla, koska eihän meiltä tavallaan odoteta mitään. Eli jos me jotain tehdään, se on heti plussaa, Huttunen virnistää.

– Kaikki, mikä äitiydessä jää puuttumaan täydellisyydestä, on huono äiti. Kaikki, mitä isä tekee yli nollatason, on hyvä isä, Linjama viimeistelee.

Huttuselta löytyy esimerkki sukupuolien välisestä erosta omasta elämästä.

– Vein torstaina lasta tarhaan. Olin ollut illalla teatteriesityksessä ja ottanut päälle pari olutta. En käynyt aamulla suihkussa lähtiessä, koska olin menossa suoraan kuntosalille. Eli varmaan haisin. Mieti, miten minuun olisi suhtauduttu, jos olisinkin ollut äiti, Huttunen kertoo.

– Varmaan olisi soitettu lastensuojeluviranomaiset paikalle, Linjama nauraa.


Linkki: Lapselliset miehet -blogi

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä