Riski laukesi Parafestille – Järjestelyt aloitettava syksyllä, vaikka säätiöt päättävät avustuksistaan vasta keväällä
Taustalla näkyvässä Ahjossa on pidetty Parafestin taidenäyttelyjä, ja festivaaliteltan avoin sisäänkäynti on ollut Arto Pippurin osoittamassa paikassa.
Parafest ry:n puheenjohtaja Arto Pippuri korostaa, että ei hän halua valittaa.
– Haluan tämän julkisuuteen, koska uskon, että sama tilanne on muillakin yhdistyksillä, jotka järjestävät festivaaleja ilman, että myyvät pääsylippuja.
Kyse on tilanteesta, missä festivaalin järjestelyt pitää aloittaa jo syksyllä, vaikka avustuksia jakavat säätiöt tekevät omat päätöksensä vasta keväällä. Pakko on ottaa riski, joka laukesi tänä vuonna Parafestin kohdalla. Säätiö, joka on joka vuosi myöntänyt tuhansien eurojen avustuksen, ei tänä vuonna myöntänytkään sitä.
– Tällä hetkellä meillä ei ole rahaa niin paljon, että voisimme maksaa kaikki meille tulossa olevat laskut, Pippuri tiivistää.
Parefest ry:n hallitus kokoontuu nyt keskiviikkona pohtimaan, mitä tehdään. Pippuri lähtee siitä, että vammaisten kulttuuriin keskittyvä festivaali järjestetään myös ensi vuonna.
Tämän vuoden budjetti liikkuu 35 000–45 000 euron välillä.
– Railon suuruutta en osaa tässä vaiheessa tarkkaan sanoa, koska kaikki laskut eivät ole vielä tulleet, mutta tuhansissa se liikkuu. Voi olla kolme-neljä-viisituhatta. Se on iso lovi yhdistykselle, jolla ei ole pääomia, Pippuri tiivistää.
Parafestin suurimmat rahoittajat ovat Joensuun kaupunki ja opetusministeriö. Lisäksi avustuksia on saatu säätiöiltä.
Yhden laskun lähettäneen yrityksen edustajalta Pippuri sai kysymyksen, eikö Parafest ry varmista etukäteen rahoituksiaan.
– Se oli hyvä kysymys. Emme me voi, koska telttoja, artisteja ja muuta on alettava varailla jo syksyllä, eivätkä säätiöt itsekään tiedä ennen kuin keväällä, miten heidän avustustenjakonsa menee. Tänä vuonna yksi päätös tuli juhannuksena, kun festivaali oli elokuussa.
– Pyysin kyseiseltä yritykseltä maksuaikaa kuukauden–parin verran. Kyllä he tilanteemme ymmärsivät.
Toinen Pippurin joskus kuulema kysymys on, eikö kuluja voisi karsia ja eivätkö taiteilijat voisi majoittua koulujen lattioilla.
– Eivät kaupunginorkesterinkaan muusikot majoitu kouluilla. Kun käynnistimme tämän festivaalin kolmetoista vuotta sitten, lähdimme siitä, että kaiken pitää olla yhtä laadukasta kuin muillakin festareilla.
Suurimmat kustannukset koostuvat teltoista, äänistä ja valoista, majoituksesta ja ruokailuista.
– Me järjestäjäthän teemme tätä talkoilla, emmekä maksa esiintyjillekään muuta kuin ruokailut ja muualta tuleville majoituksen, Pippuri huomauttaa.
Pääsylippuja festivaalille ei myydä, koska ajatuksena on ollut poistaa kynnys kohtaamiselta ja saattaa vammaiset ja muut luontevasti yhteen. Ahjossa on ollut taidenäyttelyt, ja festivaaliteltat on pystytetty taidemuseon takana olevalle alueelle.
– Tähän asti meillä on mennyt hyvin. Nyt oli kolmastoista vuosi. Suurin piirtein on aiemmin saatu se raha, mikä on haettu, ja tarkkaan se on käytetty. Yhtään ei ole jäänyt, ja syksyllä on ollut taskut tyhjät, Pippuri sanoo.
Kommentoi