Suutari Hanna Piipponen, 42, haluaa tehdä eliniän kestäviä kenkiä ja valmistaa pikilangankin itse
Käsillä tekeminen on Hanna Piipposelle tuttua puuhaa lapsesta saakka. ”Autoin lapsena isääni rakennushommissa, ja seiskaluokalla unelma-ammattini oli puuseppä.”
Tuupovaarassa Onnelankujan varrella, vanhan kansakoulun punaisten puuseinien takana tehdään kenkiä kuin parisataa vuotta sitten. Suutarinverstas Pikitikissä valmistetaan karjalaisia, kippurakärkisiä supikkaita ja muita perinnejalkineita, kuten lapikkaita, paulakenkiä ja pistokkaita, sekä nahkakoruja ja rusetteja. Kaikki tuotteet tehdään käsityönä alusta loppuun saakka. Pikitikin takana on suutari Hanna Piipponen, 42.
Pikitikki on saanut nimensä pikilangasta ja pikipistosta, joita Piipponen käyttää valmistaessaan jalkineita.
– Se on vanha, perinteinen ja kestävä tapa. Valmistan myös pikilangan itse, tuollaisesta yksisäikeisestä pellavalangasta.
– Kertaan sen ensin kolmikertaiseksi, sitten ohennan päät, kierrän ja pikeän, lopuksi laitan villisianharjaksen päähän neulaksi, Piipponen kuvailee.
Materiaalina jalkineissaan Hanna Piipponen käyttää kasviparkittua nahkaa, joka on ekologista sekä kestävää, jopa 2,5 millimetriä paksua materiaalia.
Keskeisimpinä työkaluinaan Piipposella on naskali ja puukko, vaikka verstaasta löytyykin myös monenlaisia suutarintyössä käytettäviä laitteita, kuten silinterikone, ohennuskone ja kanttikone.
– Nahkan leikkaaminen puukolla ja käsin ompeleminen ei ole kevyttä hommaa. Nahka on myös luonnonmateriaali, eikä se aina reagoi kuten haluat.
– Nahkan kanssa työskentely on palkitsevaa, koska myös virheet tuovat aina mukanaan jonkin oivalluksen.
Hanna Piipponen on työskennellyt jalkinealalla vuosikymmenen ajan, joista neljä viime vuotta Pikitikin yrittäjänä. Hänen tiensä suutariksi kulki monen mutkan kautta. Joensuussa varttunut Piipponen muutti 16-vuotiaana Savonlinnaan opiskelemaan taidelukioon. Myöhemmin hän valmistui kuvataiteilijaksi Tampereella. Kuvataiteilijana hän työskenteli muun muassa puupiirrosten parissa. Suutarin koulutukseen Kankaanpäähän Piipponen haki vuonna 2012. Siellä hän rakastui kenkien valmistukseen. Perustutkinnon jälkeen hän suoritti kisällintutkinnon ortopedisiä jalkineita valmistavassa yrityksessä.
– Työn monipuolisuus vei mukaan. Kenkiä tehdessä on hallittava peilikuvat ja nähtävä muodot sekä mitat mielessään.
Tuupovaaraan ja kohti Pikitikin ensimmäisiä pistoja Piipposen toi osin sattuma. Piipponen oli miehensä kanssa kesälomareissulla ajelemassa itärajaa myöten. He päätyivät Tuupovaaran Öllölään, jossa on myös Hanna Piipposen isän kotipaikka.
– Mietimme samalla reissulla, että voisihan täällä jopa asua. Aloimme sitten katsella netistä taloja, ja sopiva löytyi Koverosta.
– Siitä käynnistyi lumipalloefekti, ja tässä ollaan. Lapsikin oli niihin aikoihin tulossa, joten ajattelimme, että täällä on myös lapsen hyvä kasvaa Tampereen vilinään verrattuna.
Kipinä perinnekenkien tekemiseen Piipposelle tuli niin ikään Tuupovaarasta, pitkän linjan suutarilta Martti Koljoselta, jonka suutarinperinnettä Piipponen päätyi jatkamaan. Koljosen ura jalkineiden parissa kesti yli 50 vuotta. Hän valmisti supikkaita ja muita perinnejalkineita.
– Tiesin jo tänne tullessani Martista, ja tiesin myös että hän oli lopettelemassa uraansa. Olin hänellä opissa puoli vuotta.
– Muistan kun Martti sanoi, että vähintään kaksi vuotta menee, kunnes supikkaiden teko alkaa sujua. Hän oli siinä ihan oikeassa.
Pikitikissä korjataan myös kenkiä ja nahkatuotteita, mutta mistään pikasuutarista ei Piipposen mukaan ole kyse, vaan korjaustyöt pohjauksista tikkauksiin saakka tehdään ajan kanssa. Kenkiä korjatessaan pikamuodin kääntöpuolet ovat tulleet Piipposelle tutuksi.
– Minua harmittaa, kun tulee korjattavaksi kenkiä, joille ei voi tehdä oikein mitään. Esimerkiksi huonolaatuiset tekonahkakengät kengät murenevat korjatessa, hyvä jos kestävät edes paikkausta.
– Laadukkaita nahkakenkiä taas on ilo korjata. Olen huomannut myös, että kenkiä korjautetaan koko ajan enemmän.
Kevättalvella Hanna Piipponen voitti Kulttuurin unelmavuosi 2023 -hankkeen järjestämän luovien alojen Huipun juurella -liikeideakilpailun. Piipposen idea perinnekäsityönä valmistettavasta Pikitikki-mallistosta nappasi voiton.
Mittatilaustöinä tehtävään Pikitikki-mallistoon kuuluu muun muassa Pikitikki-sandaaleja sekä maiharityylisiä varsikenkiä, joissa perinne ja kenkämuodin virtaukset yhdistyvät kippurakärkiä myöten.
Rahapalkinnon lisäksi Piipponen pääsi mukaan muun muassa Business Joensuun kiihdyttämöön, jossa hän voi kehittää ideoitaan yritysvalmentajien kanssa.
– Palkinto tuntui tosi hyvältä. Ajattelin ensin, etten voi edes hakea kilpailuun, koska eihän suutarintyö kuulu suoraan luoviin aloihin. Onneksi laitoin hakemuksen menemään toiseksi viimeisenä hakupäivänä.
– Se oli ylipäätään hienoa, kun käsityöala palkittiin. Monet ovat kommentoineet, että palkinto meni oikeaan osoitteeseen, kun kerrankin nostetaan esiin käsityöläisyyttä.
Käsityöläisyyden arvostus on Piipposen havaintojen mukaan noussut viime vuosina Suomessa.
– Sitä työn määrää aletaan pikkuhiljaa ymmärtää. Ethän sinä tee tuosta noin vaan niitä kenkiä, vaan olet saattanut harjoitellut ensin sen kymmenen vuotta, että niistä tulee sellaiset kuin olet kaavaillut.
– Nämä eivät ole niitä kenkiä, jotka heitetään kesän jälkeen roskiin. Hyvin pidettynä Pikitikistä voi hankkia itselleen elinikäiset kengät.
Kommentoi