Historian henkilö: Elias Kokko oli kalamiesten kalamies
Penttilän sahan vesialueet houkuttelivat sahan työläisiä ja muitakin kaupunkilaisia onkimaan. Tältä Penttilän sahan ympäristö näytti vuonna 1995. Onkimestari Elias Kokosta ei ole tunnettua valokuvaa.
Tänä päivänä kotimaista järvikalaa saa helpoiten marketeista ja toreilta. 1900-luvun taitteen Suomessa marketeista tuskin edes haaveiltiin. Monet kalastivat silloin itse, tai saivat kalansa tuttaviltaan. Näin oli myös Joensuussa. Yksi paikallisista kuuluisista kalamiehistä oli Penttilän sahalla työmiehenä vaikuttanut Elias Kokko. Hänet tunnettiin suurista kalansaaliistaan ja löytämästään anteliaasta kalapaikasta.
Kiteellä vuonna 1858 syntynyt Elias Kokko oli Puhoksen sahalla töissä olleen perheen lapsia. Hän joutui mukautumaan lapsuutensa osittaiseen menetykseen jo varhain, 4-vuotiaana, kun isä menehtyi sairauteen. Sisaruksista kahdeksan vuotta Eliasta vanhempi isosisko Inga lienee ollut yksinhuoltajaksi jääneen äidin ohella hänen tukiverkkonsa runkoa.
Eliaksesta tuli sahatyömies isänsä jalanjäljissä. Kiteen seudun ja Puhoksen sahan sijaan Joensuun kaupunki tuntui jossakin vaiheessa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Niinpä 21-vuotias Elias muutti kasvavaan kaupunkiin kesällä 1880. Isosisko Inga oli päätynyt samaan ratkaisuun jo muutama kuukausi aiemmin.
Raskaisiin ruumiillisiin töihin tottunut Elias päätyi asumaan monia vuokralaisia majoittaneeseen Cederbergien suvulle kuuluneeseen taloon Torikadun eteläpäässä. Sinne muutti myös hänen Liperistä kotoisin ollut puolisonsa Brita Lisa sen jälkeen kun avioliitto oli vuoden 1881 syksyllä solmittu.
Elias päätyi työmieheksi Cederbergin suvun omistamalle Penttilän sahalle. Vuosina 1892–1908 hän asui perheineen Pielisjoen toisella puolen, työläisten asunnoissa, kuten niin monet muutkin sen ajan sahatyöläiset. Jos tarvetta ilmeni, Joensuun kaupungin keskustassa oli lyhyen etäisyyden vuoksi helppo asioida.
Työ sahalla oli raskasta ja sisälsi välillä yllättäviä käänteitä. Lämmittäjänä työskennelleen Kokon työvuoron aikana sunnuntaina 15.11.1896 Penttilän saha paloi. Syyksi arveltiin jäätyneen koneiston osan sulattamisessa käytettyjä tulisia hiiliä, joista jokin olisi päässyt kierähtämään pelliltä tulenarkaan paikkaan. Kyseessä oli sattumuksista johtunut tapaturma.
Elämä jatkui palon jälkeen ja uusi saha rakennettiin. Kokon perhe jätti kuitenkin Joensuun seudun muutaman vuoden kuluttua, keväällä 1908, ja muutti Viipuriin. Penttilän sahan päämies Carl Johan Cederberg oli menehtynyt Pariisissa kuukausi aiemmin, mutta asialla tuskin oli ollut välillistäkään vaikutusta Eliaksen ja Brita Lisan muuttopäätökseen.
Viipurissa eläessään Elias jatkoi ruumiillisen työn parissa. Hänen tiedetään asuneen perheineen ainakin Viipurin telakan suunnalla. Onkin todennäköistä, että hän teki osan myöhemmästä työurastaan siellä.
Kovasta kunnostaan tunnettu Elias nähtiin vapaa-aikanaan usein veneiden parissa. Hän osallistui muun muassa Joensuun Vapaapalokunnan 10-vuotisjuhlissa vuonna 1893 järjestettyyn kilpasoutuun, jossa tuli toiseksi.
Parhaiten Kokko tiedettiin onkikalastamiseen liittyvästä intohimostaan. 120 vuotta sitten onginta oli Joensuun rannoilla ja vesialueilla hyvin suosittua iästä ja onkijan sosiaalisesta asemasta riippumatta. Moottorittomilla veneillä soudettiin viikonloppuisin jopa useamman kymmenen kilometrin edestakaisia matkoja Pyhäselän saarille kaloja narraamaan.
Kalamatkoilla ei suurempia eväitä tavallisesti tarvittu, sillä saaduista kalansaaliista tehtiin saarilla ollessa ruokaa. Monesti yövyttiin jonkinlaisessa itse rakennetussa teltan tapaisessa suojassa tai kumolleen asetetun veneen alla. Kalastus oli rentouttavaa ajankulua, mutta samalla myös käytännöllistä ruoan hankintaa. Osa saaliista tuotiin nimittäin kotiin perheelle.
Työmies Elias Kokko oli aktiivinen ja taitava onkimies. Hänellä kerrottiin olevan veneessään useampia onkia ja peltikamiina kahvin keittoon. Kalastus oli hänelle kuin rakas ystävä, josta ei halua olla erossa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että hänet nähtiin vielä hyvin myöhään syksyisin veneensä kanssa Pyhäselän onkipaikoilla.
Eliaksella oli suuri maine paitsi onkijana myös hyvien kalapaikkojen löytäjänä. Tuiskavanluodon lähellä olevaa kivikkoa sanottiin kansan suussa Eliaan luodoksi, koska hän oli saanut löytämästään onkipaikasta jatkuvasti suuria kymmenien kilojen saaliita.
Onkimies Kokko oli luonteeltaan huumorintajuinen. Asia on pääteltävissä siitä, mitä hän oli sanonut kauppias Pekka Kotilaiselle tämän tiedustellessa mistä Elias saa joka kerta sellaisen määrän kaloja. Hän oli tähän todennut: ”Ka, järvestähän niitä.”
Sahatyöläinen Elias Kokko oli Joensuun aikoinaan tunnettu mies, jonkinlainen työläisten arjen sankari. Vielä vuosikymmeniä Eliaksen Joensuusta muuton jälkeen jotkut paikkakuntalaiset muistivat hänet onkimisen mestarina, kalamiesten kalamiehenä. Hänen maallinen matkansa päättyi Viipurissa 72-vuotiaana keväällä 1931.
Kommentoi