Museot: Rujo raja yhteisnäyttelyn teemana
August Joensalo toi M_itä?-biennaalliin karjalaisjuuristaan kertovat valokuvakollaasin sekä videoteoksen, jossa esiintyy hänen viime syksynä edesmennyt isoisänsä Paavo Joensalo. Isoisän vaiheet evakkoperheen lapsena alkoivat kiinnostaa August Joensaloa muutama vuosi sitten.
Joensuun taidemuseo Onni ja Carelicumissa sijaitseva Pohjois-Karjalan museo yhdistävät tänä kesänä voimansa, kun kesänäyttely M_itä? levittäytyy molempiin taidelaitoksiin.
Museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen iloitsee Joensuun museoita yhdistävästä näyttelystä.
– Joensuun museoilla on ollut yhteisiä näyttelyteemoja vuosien varrella, mutta ei tällaista molemmissa museoissa esiteltävää yhteisnäyttelyä. Tällä luodaankin pohjaa Joensuun museoiden yhteiseen tulevaisuuteen.
– Tämän kesän biennaali on myös hieno huipennus kolmen itäsuomalaisen kaupungin, Kuopion, Mikkelin ja Joensuun, taidemuseoiden jo seitsemän vuotta jatkuneelle yhteistyölle biennaalin teemassa.
Näyttelyn kokoamisesta ovat vastanneet Kuopion, Mikkelin ja Joensuun taidemuseot yhteistyössä Joensuun biennaalin kuraattorin Giovanna Esposito Yussifin kanssa. Näyttelyn taiteilijat valittiin keväällä 2022 järjestetyn avoimen portfoliohaun kautta.
Joensuun näyttely on monikansallisen tekijäjoukon luoma kokonaisuus, joka kutsuu pohtimaan kriittisesti Itä-Suomen alueen historiaa ja monimutkaisia yhteiskunnallisia olosuhteita, jotka muovaavat rajaseutua.
Hilmassa esillä oleva perhevalokuvien sarja sekä videoinstallaatio on liperiläissyntyisen August Joensalon, 29, käsialaa.
– Isoisäni Paavo Joensalo oli sukumme viimeinen karjalan puhuja; hänen sukujuurensa olivat Suojärvellä ja Suistamolla. Isoisä, eli Didi, kuten me lapsenlap- set häntä kutsuimme, heräsi karjalaisiin juuriinsa 10–15 vuotta sitten.
August Joensalo aloitti Juurettomat-videoteoksen isoisän kanssa yhdessä. Työ jäi Paavo Joensalon osalta kesken tämän kuoltua yllättäen viime syksynä.
– Ehdimme puhua ja kuvata kaiken tarpeellisen, mutta lopulta videoteos on myös surutyötäni Didin menettämisestä. Didi ei puhunut minulle karjalaa oikeastaan koskaan, ja se harmittaa nyt.
August Joensalo pohtii teoksessaan suhdetta karjalaisuuden ja suomalaisuuden välimaastossa.
– Karjalan evakoilla oli valtava paine sulautua suomalaiseen väestöön. Siinä missä taakse jätettiin omat kodit, myös kieli ja kulttuuri piti häivyttää.
Videoinstallaatiossa August Joensalo puhuu välijuonnot karjalaksi, mutta kertoo, ettei tosiasiassa osaa kieltä.
– Olen oppinut ymmärtämään karjalaa melko hyvin. Se tulee jostain syvältä ytimestä, kieli tuntuu ihan omalta. Ja tämän projektin myötä on tullut tunne, että haluan oppia sitä lisää.
Videoteoksen lisäksi Joensalon teokseen kuuluu kehystettyjä perhevalokuvia, josta piirtyy itärajan molemmin puoli kasvanut sukupuu.
– Isoisä asetteli sängylleen kehystetyt valokuvat juuri samoin kuin ne ovat nyt aseteltu näyttelyyn. Siitä asetelmasta aloin hahmottaa kokonaisuutta.
Taidemuseossa M_itä?-biennaali jatkuu Irtikytkettyjen tilojen tutkimusryhmän teosten sarjalla. Ryhmän muodostavat Jaakko Ruuska, Kati Korosuo, Timo Jokitalo, Hanna Koikkalainen ja Pavel Rott.
Irtikytkettyjen tilojen tutkimusryhmän teos on monisyinen installaatio, jossa kuljetaan itärajan molemmin puolin tutkien vanhaa junarataa Parikkalasta Elisenvaaraan, tarkastellaan litistettyjä ruplia sekä tulkitaan Vladimir Fedorovin runoja seinäkirjoituksen ja ääni-installaation kautta.
Työryhmän jäsenistä Jaakko Ruuska ja Hanna Koikkalainen kulkivat jalkaisin Elisenvaaraan kulkevaa ratapohjaa, josta rautatie on purettu pois.
– Tarkoituksenamme oli jatkaa projektia ja vaikka viedä ryhmiä paikalle katsomaan tätä mystiseksi muuttunutta, hylättyä seutua, mutta koronapandemia ja sota muuttivat suunnitelmia. En usko, että tuonne pääsee kukaan kulkemaan pitkään aikaan, Jaakko Ruuska kuvailee teoksen syntyä.
Taidemuseossa nähdään myös turkkilaisen Baran Caginlin teoksen rakennuspiirrokset; raja-asemien piikkilankaa hyödyntävää labyrinttia ei lopulta ollut mahdollista rakentaa museon tiloihin, mutta museoon on tuotu nähtäväksi vitriinin verran Naton käyttämää piikkilankaa.
Onnissa pääsee kuulemaan myös Alkulähde-ääni-installaation, jonka on äänitaiteilija Jaakko Autio toteutti yhteistyössä suomalaisten ja narvalaisten laulajien kanssa. Teoksessa kuullaan fragmentteja Maamme-laulusta, jonka melodia on yhteinen Suomen ja Viron kansallislauluissa.
Korelais-suomalaiselta taitelijakaksikolta Nana & Felix on esillä kaksi teosta: Maisema Kolilta on uudelleentulkinta Eero Järnefeltin samannimisestä maalauksesta, joka tällä kertaa nähdään perinteisenä korealaisena brodeerauksena silkille. Teos on varsin näyttävä kuusiosainen sermi. Alkuperäinen Järnefeltin teos on vastakkaisella seinällä tuomassa perspektiiviä.
Taitelijakaksikon toinen teos on Ikkuna itään, joka puolestaan koostuu viidestä perinteisestä korealaisesta ikkunakehyksestä.
Onnin kakkoskerroksessa nähdään Etelä-Afrikasta lähtöisin olevan Lebohang Tlalin valokuvamontaasi Joensuussa 1800-luvun lopulla vierailleen Rosa Clayn sekä Tlalin oman isoäidin valokuvista. Tlalilta on esillä myös teos Rosan monet vaiheet sekä Oskar Merikannon kottarainen -ääni-installaatio.
Katriina Rosavaaran Empatiakoulu-installaatiossa yhdistellään valokuvaa ja ääntä.
Näyttelyyn tekstiiliteoksen ovat puolestaan luoneet Outi Särkikoski ja Riitta Turunen, joiden ensimmäinen yhteinen teos Comme les Caréliens on.
– Teoksessa yhdistyvät eri aikakaudet: isoäitiemme pellavat ja pitsit, äitien kirjailut, omat kudontamme sekä tulevaisuuteen viittaava päähine, taitelijat kertovat.
Kommentoi