Historia: Radan yli tuli silta, mutta ei päässyt Anna Ruotsiin
Niin kasvoi kaupunki Niinivaaralle ja silta- sekä pengerrystöitä tarvittiin vielä 1920-luvun jälkeenkin.
Olisiko sinulla käyttöä tämmöiselle, kysyi Jarkko Saksa.
No totta Mooses on!
Tarjosihan Saksa dokumenttia, joka vie lähes sadan vuoden takaiseen Joensuuhun, jossa on joitakin yhtäläisyyksiä nykypäiväänkin.
Sosiaalinen media täyttyi jokin aika sitten kuvista, joissa purettiin jatkosodan aikana valmistunutta Pielisensuunkadun taloa – sitä, missä Karjalan Heilin edesmennyt pakinoitsija Eino Maironiemi asui, ja josta Heili kertoi 1.10.2022.
Saksa oli ollut purkamassa naapurissa ollutta taloa vuonna 2005 ja löytänyt sen vintin puruista Joensuun kaupunginvaltuuston istunnon päätöslistan torstailta 9.6.1926 sekä Joensuun kaupungin vuoden 1926 tilinpäätöksen. Kaupunginvaltuuston kokous, jossa oli saapuvilla 17 valtuutettua, käsitteli muun muassa ratapihan liikennejärjestelyjä.
Ei mitään uutta auringon alla, kuten egyptiläinen lääkäri Sinuhe muinoin Mika Waltarin mukaan totesi: taas myllätään ratapihaa, ja neuvotteluja on käyty valtion ja kaupungin kesken.
Päätöslista. N:o 1. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätös ratapihan ylikäytävän rakennushankkeeseen.
Asian selostuksesta käy ilmi, että lääninhallitus oli 6/5 1926 päivätyllä kirjelmällä lähettänyt ministeriölle Jsuun kvston anomuskirjelmän, jossa kvsto on anonut, että kpgin ratapihan Niinivaaran kpgnosassa olevan tasoylikäytävän tilalle rakennettaisiin aikaisemmin suunniteltu ylikäytävä pengerryksineen ja ylikäytäväsiltoineen sekä valtionrautateiden kuormaus- ja purkausalueelle johtavine liikenneväylineen, josta anomuksesta rautatiehallitus on toimittanut lausuntonsa.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö havaitsi asiakirjoista, että liikenne alueella ei ole sellaista, että se vaatisi välttämättä siltaa. Sillan rakentaminen voi kuitenkin tulla kysymykseen, jos kaupunki järjestää asutusta Niinivaaralle.
Joensuun rahatoimikamari oli ilmoittanut kaupunginvaltuustolle 30/6 1926 tulokset neuvotteluista, joita oli käyty Joensuun–Outokummun radan rakennuspäällikön kanssa lisäalueiden luovuttamisesta valtionrautateille ratapihan laajentamiseksi.
Koska silta nähtiin myös valtion puolella tärkeäksi liikennesuoneksi rakentumassa olevalle Niinivaaran kaupunginosalle, oltiin syyskuussa 1926 päätymässä ratkaisuun, että valtionrautatiet rakentaa sillan ja kaupunki huolehtii sen tarvitseman tukipenkereen kustantamisesta.
Rahakamarin tietojen mukaan rautatiehallituksessa oli valmiina jo 20 metriä pitkän ja 12 metriä leveän kaarisillan piirustukset sekä 600 000 markkaan nouseva kustannusarvio.
Päätöslista. N:o 6. Kunnalliskodin hoidokin (nimi mainittu kokonaan, käytämme tässä muotoa Anna K.K.) hakemus matkarahan myöntämisestä kaupungille tilitetyistä perintövaroistaan.
Selostuksesta käy ilmi, että hakija on 68 v. vanha ja sairaalloinen, ja hän oli anonut yhdessä Ruotsin Sörvikissä asuvan tyttärensä kanssa, että tyttärelle myönnettäisiin avustus edestakaista matkaa varten, että tytär noutaisi äitinsä luokseen Ruotsiin. Lisäksi Anna K.K.lle itselleen anottiin matka-avustusta niistä 9.143:89 Smksta, jotka K. peri sisarvainajansa jälkeen, mutta jotka 14/5 1926 tilitettiin kpginrahastoon.
Tämän jälkeen seurasi lainaus köyhäinhoitolain 53. pykälästä:
”Kun joku on joutunut köyhäinhoidon varaan, jonka tarpeen voi omaksua kestävän koko hänen loppuikänsä, ottakoon köyhäinhoitolautakunta haltuunsa hoidettavalla silloin olevan tai hänelle sittemmin tulevan omaisuuden ja käyttäköön sitä hänen hoitokustannustensa korvaamiseen.”
Lainauksen jälkeen selostuksessa oli tarkempi selvitys raha-asioista ja toteamus, että koska khl:lla ei ole oikeutta menetellä toisin kyseenalaiseen perintöosuuteen nähden, oli khl päättänyt 12/8 1926 jättää anomuksen huomiotta, mutta kehoittaa hakijaa osoittamaan, jos katsoo siihen syytä olevan, hakemuksensa kvstolle.
Ennen päätösehdotusta ja päätöstä seurasi vielä selostus asian jatkokehityksestä:
”Lisäksi ilmoittaa khl. aikaisemmin hakijan saatua mainitun perinnön ilmestyneen muitakin hänen sukulaisiaan, jotka olisivat olleet halukkaat ottamaan perintöosuuden ja hakijan hoitaakseen, ja viimeksi hänen tyttärensä, joka siihen asti ei ollut ilmoittanut pienintäkään halua saada äiti luoksensa, ennenkuin perintöosuus tuli hänen tietoonsa. Kaikkiin hakemuksiin ilmoittaa khl. alusta alkaen suhtautuneensa kielteisesti.
Vvlk.: ehdottaa hakemuksen jätettäväksi huomioonottamatta.
Kvsto pykälä 101: jätti huomioonottamatta.
Kommentoi