Teatteri: Kulissien takana tapahtuu se, mistä syntyy teatterin taika

Teatterin taika ei kuitenkaan synny itsestään. Kaupunginteatterin seinien sisällä tehdään töitä aamusta iltaan, että suurella ja pienellä näyttämöllä kaikki menisi nappiin esityksestä toiseen.

Puvustossa syntyy tänään kili. Soile Tarvainen, 43, leikkaa harmaata kangasta pitkin vedoin. Kili on tärkeässä roolissa kevään lastennäytelmässä Isossa pahassa sudessa.

– Kaikki alkaa aina käsikirjoituksesta. Käymme läpi tulevaa esitystä ohjaajan kanssa, ja mietimme yhdessä, millaisia hahmoja tarvitaan, kertoo apulaispuvustonhoitaja Soile Tarvainen.

Kaikki lavalla nähtävät rooliasut ovat kulkeneet puvuston kautta. Paljon on asuja, jotka voivat kiertää esityksestä toiseen: yöpuvut, aamutakit ja herrain puvut käyvät moneen.

– Lastennäytelmiin, joissa on paljon eläinasuja, tämä ei toki toimi. Ne on valmistettava jokainen käsityönä. Mutta aihioita kierrätetään ja puvunosia jatkojalostetaan. Pois pukuja heitetään vasta, kun ne on kulutettu loppuun.

Pukuja muokataan usein ensi-iltaan asti.

– Puvun toimivuus nähdään vasta harjoituksissa lavalla, kun rooliasu on esittäjän päällä eri tilanteissa, Soile Tarvainen kertoo.

– Jokaisen esiintyjän jokainen vaate on nimikoitu pukuhuoltoa varten. Pukija käyttää muistilistaa esityksissä, kun vaatteita vaihdetaan nopeasti kulisseissa.

Soile Tarvaiselle työskentely teatterin puvustossa sopii erinomaisesti.

– Tulin tänne ensimmäisen kerran vuonna 2005 työharjoitteluun. Olen koulutukseltani artenomi ja pukuompelija. Teatterin puvustossa työ on monipuolista ja vaihtelevaa. Tässä saa käyttää monenlaista luovuutta.

Teatterin äänitysstudiossa häärii pitkä mies. Hän on 36-vuotias Michael Böger, joka pokkasi juuri maanantaina Helsingissä yhden alan arvostetuimmista palkinnoista äänityöstään Fahrenheit 451 -näytelmässä.

Viitisen vuotta Joensuussa asunut ja työskennellyt Böger on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Etelä-Saksan Filmakademie Baden-Württembergissä elokuva- ja tv-alaa, mutta esittävä taide veti lopulta puoleensa.

– Työskentelin Vaasan kaupunginteatterissa 2,5 vuotta ja Berliinin Schaubühne-teatterissa vuoden. Berliinistä muutin Joensuuhun, kun täällä oli avoinna suunnittelevan äänimestarin tehtävä.

Musiikki ja äänitehosteet ovat ne, millä teatterin lavalle luodaan tunnelma; äänet toimivat ikään kuin lavasteiden jatkeena.

– Äänillä luodaan esimerkiksi jännitystä tai latausta. Niillä rakennetaan teatterilavalle se maailma, joka ilman ääniä ei syntyisi, Böger kuvailee työnsä lopputulosta.

– Äänimaailma on vähän kuin elokuvan leikkaus; jos katsoja huomaa leikkaukset, ne ovat epäonnistuneet. Samoin äänimaailma on silloin onnistunut, kun yleisö ei meinaa huomatakaan sitä, vaan se imee katsojan esitykseen kiinni.

Kun uuden esityksen valmistelu kaupunginteatterissa alkaa, tarttuu suunnitteleva äänimestari ensimmäisenä käsikirjoitukseen.

– Ensimmäisenä hahmotellaan, miltä tämä näytelmä voisi kuulostaa. Joihinkin käsikirjoituksiin on äänimaailmaa saatettu kirjoittaa auki, mutta usein teksti on varsin dialogivetoista, Michael Böger kertoo.

– Fahrenheit 451- näytelmässä äänityön kannalta oli hedelmällistä, että esityksen käsikirjoituksessa oli suhteellisen paljon äänivetoista juonenkuljetusta

Tarvittavia äänitehosteita rakennetaan studiossa, sävelletään ja soitetaan eri soittimilla sekä etsitään äänikirjastosta. Iso osa työstä tehdään miksauspöydän ääressä, jota käsitellään kuin musiikillista instrumenttia.

Saksalaisisän ja suomalaisäidin perheeseen syntynyt Michael Böger oli lapsesta asti kiinnostunut musiikista. Kotikaupungissaan Jyväskylässä hän perusti bändin lukiokavereiden kanssa.

– Kun bändimme teki demoja, piti jonkun miksata ne. Siellä äänitysstudiossa miksauspöydän takana sain ensimmäisen oivalluksen tästä alasta. Tajusin, että tämä erilaisten maailmojen luominen äänten avulla on tosi kiehtovaa. Ja esittävän taiteen parissa se on sitä erityisesti.

Tarpeiston pöydällä valmistuu tänään paistinpannu 2.0.

– Ensimmäinen versio mureni käsiin, kun kili koetti lyödä sillä donitsia, naurahtaa tarpeistonvalmistaja Tuula Hakulinen, 39.

Hakulinen työskentelee Joensuun kaupunginteatterin tarpeistonvalmistajana neljättä vuotta.

– Meidän osastolla valmistetaan muun muassa kaikkia niitä esineitä ja asioita, joita pidetään käsissä näyttämöllä, Hakulinen kuvailee työtään.

Viime kuukausina tässä pajassa on valmistettu muun muassa suolenpätkiä ja maksaa Hirvimetsä-näytelmää varten. Nyt työn alla on paistinpannun lisäksi kankaasta ommeltu sammakko Iso paha susi -esitykseen.

– Hirven maksa tarvittiin Hirvimetsän kohtaukseen, jossa isä ja poika paistavat sitä nuotiolla ja syövät sen. Valmistin maksan vanukkaasta ja liivatteesta. Olennaista on, että kaikki näyttää niin aidolta kuin mahdollista.

– Esimerkiksi konjakit ja viskit tehdään mustasta teestä, samoin valkoviini, mutta silloin teetä liotetaan hyvin vähän. Mitään hapokkaita tai kuohuvia nesteitä ei voi käyttää, koska ne häiritsevät puhumista.

Alun perin puualan artesaaniksi valmistunut Tuula Hakulinen nauttii teatterityön vaihtelevuudesta. Kulisseissa työskentely tuntuu hänestä juuri oikealta.

– Minun käteni jälki näkyy lavalla töideni kautta, eihän minun kuulukaan näkyä! Hakulinen naurahtaa kysymykselle siitä, miltä tuntuu tehdä taidetta näkymättömissä taustalla.

Böger ja Pennanen palkittiin
Joensuun kaupunginteatteri palkittiin kahdella teatterialan palkinnolla Thalia-gaalassa maailman teatteripäivänä maanantai-iltana Helsingissä.
Äänisädepalkinto myönnettiin teatterin äänimestari Michael Bögerille Fahrenheit 451 -esityksen äänisuunnittelusta. Voimavara-palkinto annettiin näyttämömestari Anssi Pennaselle työyhteisön voimavarana toimimisesta.

Bögerin palkintoperusteissa kuvaillaan äänityötä ansiokkaaksi: ”Äänisuunnittelu piirsi esiin esityksen alati vaihtuvia tapahtumaympäristöjä ja elokuvaäänisuunnittelun keinoja. Bögerin äänisuunnittelu on runsas, mutta ilmava ja tyylipuhdas esimerkki siitä, miten ääni kulkee teoksen punaisena lankana alusta loppuun. Se on keskeinen osa esityksen tarinankerrontaa ja tukee katsomiskokemusta”.
Sädepalkinto on vuosittain jaettava valtakunnallinen kunniapalkinto ansioituneille suunnittelijoille. Palkitut valitsee Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijoiden (SVÄV) sekä Lavastus- ja pukusuunnittelijoiden (LP) hallitukset.

Näyttämömestari Anssi Pennaselle myönnettyä Voimavara-palkintoa perustellaan näin: ”Näyttämömestari Anssi Pennasen kanssa on innostavaa ja turvallista työskennellä. Hänen vaatimaton, rehellinen ja rauhallinen otteensa työn tekemiseen luo hyvää työilmapiiriä. Pennanen kantaa ihailtavasti vastuuta, puuttuu epäkohtiin rakentavasti, huolehtii muiden jaksamisesta ja on kiinnostunut ratkomaan ongelmia toimien työyhteisönsä parhaaksi.”
Voimavara-palkinnon jakaa Teatterialan ammattilaiset (TAM), joka haluaa kiinnittää huomiota työhyvinvointiin ja nostaa esiin henkilöitä, jotka rakentavat tervettä ja innostavaa työilmapiiriä ja ovat esimerkkinä muille.