Dokumentti: Hassisen Koneelle ei sanota ei

– Aiemmat dokumentit olen tehnyt enemmän yksin ja ollut enemmän vastuussa kaikesta. Nyt pystyi tarvittaessa kääntymään ohjaajan eli Mika Kaurismäen puoleen. Hassisen Kone -dokumentti oli yhteistyö, joka tuotti hienon lopputuloksen.

Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin -dokumentissa Kuivalainen toimi ennen kaikkea leikkaajana, mutta myös käsikirjoittajana ja kuvaajana.

– Kaurismäen kanssa työskentely oli helppoa. Hän on myös elänyt Hassisen Koneen syntyajan ja kuvannut yhtyettä Saimaa-ilmiö-elokuvaan, kun bändin jäsenet olivat alle parikymppisiä koltiaisia. Tai kuten Ismo Alanko sanoi: nuoria poikia Joensuusta

Dokumentin ensimmäinen julkinen esitys oli Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuun alussa. Yleisö äänesti sen festivaalien parhaaksi elokuvaksi.

– Se on paras palkinto, minkä tällainen viihteellisempi dokumentti festivaalilta voi saada. Oli ihanaa päästä leikkaajana kuulemaan yleisön reaktiot. Oikeassa paikassa tuli nauru ja oikeassa paikassa hiljaisuus. Yleisön keskellä istuminen oli hyvin antoisaa.

Hassisen Koneen jäsenistä Kuivalainen tunsi entuudestaan Ismo Alangon. Kuivalainen on tehnyt Alangon keikoille valoja ja taustavisuaaleja.

– Tekijöiksi pyrittiin kokoamaan ryhmä, joka on mahdollisimman tuttu bändin kanssa. Bändille ei tule olo, että mitä nuo oikein täällä tekevät.

Dokumentissa haluttiin tuoda esiin koko bändi. Dokumentissa ei myöskään puhuta juuri Hassisen Koneen jälkeisestä ajasta.

– Ismo sanoi heti alussa, että dokumentin on kerrottava bändistä eikä vain hänestä. Sielun veljistä on aikoja sitten tehty hyvä dokumentti ja Ismosta samoin Ylen tuottama Ihminen, mutta mikä se on? (2020).

Haastateltaviksi saatiin kaikki halutut ihmiset.

– Joensuussa kukaan ei sano Hassisen Koneelle ei. Toki loputonta määrää haastateltavia ei edes haluttu. Keskityttiin bändiin ja haluttiin tuoda myös nykyhetki selvästi mukaan.

Kuivalainen kertoo, että oli itse juuri himpun verran liian nuori, että olisi kuunnellut bändiä nuoruudessaan.

– Neljä vuotta vanhempi isosiskoni kuunteli Hassisen Konetta. Näin kuitenkin Saimaa-ilmiö-elokuvan tuoreeltaan. Isäni oli töissä elokuvateatterissa ja kävin tästä syystä katsomassa monia elokuvia, joita muuten ei olisi tullut nähtyä.

Kuivalainen kuvailee dokumentin käsikirjoittamista sisällöntuottamiseksi.

– Käsikirjoittaja purkaa haastatteluja, rakentaa tarinaa, näkee että tuossa on hyvä lause Jussilta, otetaan se, ja tuossa Hate jatkaa samasta aiheesta. Ajallinen jatkumo ja eri aikatasot täytyy myös hallita.

Nykyhetkessä ääneen pääsevät myös fanit. Videoilla ihmiset esittävät omia tulkintojaan Hassisen Koneen biiseistä tai kertovat yhtyeen merkityksestä itselleen.

– Idea syntyi Kerubissa, kun näin miten ihmiset laulavat mukana. Mietin miten tämän saisi taltioitua dokumenttiin. Teimme Facebookiin kampanjan, jossa pyydettiin videoita.

– Halusimme saada myös videokuvaa ihmisistä laulamassa Tällä tiellä -kappaletta. Siitä muodostui ”Tällä tiellä -kuoro”. Saimme satoja videoita. Osassa videoita puhutaan hyvinkin vakavista asioista.

Historiaan dokumentissa sukelletaan arkistomateriaalin avulla. Kuivalainen kertoo, että 1980-luvun alun arkistomateriaalia on lopulta niukasti saatavilla. Yleisradion ohjelmista osa on jo ehditty hävittää

– Kaikki löydetty arkistomateriaali on käytetty huolella.

Dokumentti huipentuu Tampereen Ratinan stadionin konserttiin, jossa oli yli 30 000 katsojaa.

– Meillä oli yhteensä 18 kameraa stadionilla käytössä ja dronekopteri lensi koko ajan yläpuolella. Ilta oli ihmeellisen onnistunut. Sää oli mahtava ja aurinko laski juuri sopivasti.

Kuivalainen sanoo, että musiikkidokumentit ovat parhaimmillaan elokuvateatterissa.

– Elokuvateatterissa olet sisällä konsertissa. Dokumentissa on tehty iso työ, että se kuulostaa ja näyttää mahdollisimman hyvältä.

Seuraavaksi Kuivalainen on tekemässä dokumenttia tänä vuonna 80 vuotta täyttävästä Jussi Raittisesta.

– Se on vielä alkuvaiheessa. Dokumenttia on tarkoitus kuvata tämän vuoden aikana.