Ukrainalaiset: Suomen kieli on jo osin hallussa
Liudmila Mazuryk (edessä vasemmalla) ja muut ukrainalaiset siirtyivät lauantaina toritapahtuman jälkeen Perheentalolle syömään.
Äkkiä toimittaja tajuaa, että Svitlana Haida ja Liudmula Mazuryk ymmärtävät suomeksi esitetyn kysymyksen jo ennen kuin tulkki Marina Suokas on kääntänyt sen. Viimeistään asia käy selväksi, kun aluksi tulkin kautta puhunut Haida vastaa kysymykseen, kuinka vaikeaa tai helppoa on hoiva-avustajaksi opiskelu Riveriassa:
– Minä puhun vähän suomea. Minä asun Suomessa maaliskuussa, yksitoista kuukautta. Kaikki hyvin, kaikki hyvin.
Niin Haida kuin Mazurykin tulivat Suomeen maaliskussa 2022, Haida suoraan Joensuuhun, Mazuryk aluksi Jämsään, josta hän siirtyi kesäkuussa Joensuuhun. Molemmat ovat opiskelleet työvomatoimiston järjestämällä suomen kielen kurssuilla ja opiskelevat nyt Riveriassa.
Haidan tytär ehti käydä Ukrainassa peruskoulunsa loppuun ja päästä opiskelemaan journalistiikkaa yliopistoon. Nyt hän asuu äitinsä kanssa Joensuussa ja opiskelee etänä ukrainalaisessa yliopistossa.
Mazurykin poika opiskelee lukiossa. Kun Mazuryk puhuu Jämsän-vaiheestaan, puheesta erottuu kolme suomenkielistä sanaa: äiti, sisko, lapsi.
– Hänen äitinsä, siskonsa ja siskon kaksi lasta palasivat kesäkuussa Ukrainaan Kiovan lähelle, missä on rauhallista. Hän tuli oman lapsensa kanssa Joensuuhun, tulkki Marina Suokas kääntää.
Kuinka hyvin te ymmärrätte suomenkielistä mediaa?
– Sanomalehtiä ymmärrän tosi hyvin, kun niissä on kirjoitettua kieltä, mutta puhekieli on vaikeampaa, Mazuryk vastaa.
Vaikka naiset ovatkin ottamassa suomalaista yhteiskuntaa haltuunsa, mieli vetää kotiin.
– Sielu repiää kahtia, kun koko ajan mielen päällä on huoli Ukrainassa olevista läheisistä, Haida sanoo.
– Uskon koko sydämelläni Ukrainan voittoon ja odotan kovasti sodan loppumista ja sitä, että saan taas tavata nyt rintamalla olevan mieheni.
Suomalaisia ystäviään Haida kiittää saamastaan tuesta.
– Asuin aluksi kolme viikkoa suomalaisessa perheessä, ja yhteydenpito on jatkunut. He tutustuttivat meidät myös omiin sukulaisiinsa.
Kun ukrainalaiset joutuivat vuosi sitten lähtemään sotaa pakoon, mukaan ei voinut ottaa kovin paljon tavaraa. Haida kiittääkin Hannu Vähäkoskea ja muita suomalaista Lukkotielle rakentuneesta eräänlaisesta kirpputorista, josta sai hakea ilmaiseksi vaatteita.
Haastattelua tehtiin lauantaina Joensuun Perheentalolla, jonne ukrainalaisnaiset lapsineen siirtyivät Pelastakaa Lapset ry:n järjestämään ruokailuun torilta, jossa oli mielenilmaus rauhan ja Ukrainan puolesta.
– Olen tosi kiitollinen ja ihmeissäni siitä, kuinka paljon suomalaiset auttavat ja välittävät ja tulevat kaduille sanomaan mielipiteensä. Haluaisin, että myös ukrainalaiset, joita on täällä paljon, tulisivat suuremmalla joukolla kaduille, Mazuryk totesi.
Sodan syttymisen vuosipäivänä perjantaina kirkonkellot soivat Joensuussakin kello 12, ja illalla kirkoissa rukoiltiin Ukrainan puolesta. Perjantai-iltana Joensuun torilla syttyivät kynttilät, jotka asetettiin rauhanmerkin muotoon.
Perjantain tapahtumista ja lauantain kulkueesta ja toritapahtumista löytyy kuvagalleria osoitteessa heili.fi.
Kommentoi