Tiede: Itä-Suomen yliopistossa aletaan tutkia, kuuluuko Suomessa yhteiskuntaluokka murteesta

Joensuussa ja Liperissä aletaan selvittää tulevana syksynä, onko kielellä ja yhteiskuntaluokalla jotain yhteyksiä. Kolmihenkinen ydintutkimusryhmä muodostuu suomen kielen ja sosiologian tutkijoista, jotka saavat tutkimustyöhön apua opiskelijoista.

– Suomessa on perinteisesti koettu hiukan kiusalliseksi puhua yhteiskuntaluokista, mutta viime aikoina aihe on noussut julkiseenkin keskusteluun. Moni ihminen on aiemminkin ollut tietoinen eroista ja hierarkioista, mutta nyt niistä myös puhutaan luokkatermein, sanoo Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Sanna Aaltonen, joka on yksi poikkitieteellisen ryhmän tutkijoista.

Muut tutkijat ovat Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen sekä suomen kielen tutkija Lotta Aarikka.

Tutkimusta tehdään Pohjois-Karjalan lisäksi myös Pohjois-Savon puolella. Itä-Suomi valikoitui tutkittavaksi alueeksi osin sen vuoksi, että tutkimuksella on yhteys murteenseuruuhankkeeseen, jossa on seurattu vuosikymmenien aikana murteen puhumisen muuttumista Liperissä ja Lapinlahdella.

2,5-vuotinen tutkimushanke on Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntarahastojen kärkihanke.

Tutkimuskysymykset ovat esimerkiksi tällaisia: millaisia jännitteitä on havaittavissa maaseudun ja kaupungin ja toisaalta Itä-Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä?

Miten oletetut tuloerot heijastuvat sosiaalisiin suhteisiin? Mikä rooli erilaisilla kielenkäytön ilmiöillä, kuten murteen tai kirjakielen käyttö, kiroilu tai vieraan kielen aksentti, on sosiaalisesta taustasta tehtävissä tulkinnoissa? Entä mikä rooli 2020-luvulla on erilaisilla murteellisuuksilla, jotka ilmentävät pohjoiskarjalaisuutta?

Miten murretta hyödynnetään sosiaalisten suhteiden rakentamisessa? Korreloiko murteen käyttö luokka-aseman kanssa?

Suomalaisen yhteiskunnan luokkajako on hiukan hyhmäinen. Luokkayhteiskunnan mallimaassa Isossa-Britanniassa jako yläluokkaan, keskiluokkaan ja työväenluokkaan on pitkien perinteiden mukainen, mutta Suomessa luokista ei juuri ole puhuttu.

– Sosiologeille yhteiskuntaluokat ovat kyllä olleet olemassa aina, naurahtaa Sanna Aaltonen.

– Mutta suurelle yleisölle ihmisten ryhmittely näin voi tuntua hiukan vieraalta. Suomessa keskiluokka on niin suuri, että siihen kuuluvat lähes kaikki. Silti tunnistamme varmasti yläluokan, joka tosin sekin on nykyään varsin piilossa.

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että luokkanousu on kaikille mahdollista – syynä tähän ovat lähtökohtaisesti maksuton koulutus sekä yhteiskunnan tukiverkko. Näin ollen ihmisen taustalla ei ole koettu olevan niin paljon vaikutusta siihen, mihin koulutukseen tai tulotasoon hän eläessään päätyy.

Tutkimusten valossa ihmisen tausta vaikuttaa silti paljon kaikkeen, alkaen siitä, miten asemoimme itsemme suhteessa toisiin.

Sanna Aaltonen kertoo tutkineensa hiljattain paperimiesten käsityksiä luokkajaosta. Tulokset olivat mielenkiintoisia.

– Tutkimukseen osallistuneet paperimiehet jakoivat ihmiset kolmeen ryhmään: porvarit, joita määritti joko peritty tai osakkeilla hankittu varallisuus, iso keskiluokka, joka elättää itsensä työllä sekä sosiaalisesti syrjäytyneet, jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukia.

– Tällainen uusjako yhteiskunnassa on näkyvissä monessa kohdassa. Luokkajako vaikuttaa alitajuisesti paljon enemmän kuin ymmärrämmekään. Se ratkaisee, ketä kuunnellaan, kuka saa esittää kysymyksiä ja kuka päättää.

Tässä kohdassa myös kielellä paljon merkitystä.

– Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kieli ja luokka kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa. On houkuttelevaa tutkia, miten tämä ilmiö on Suomessa nähtävissä, Hanna Lappalainen huomauttaa.

– Suomessakin kieli ja esimerkiksi englannin kielentaito määrittävät ihmisen asemaa yhteiskunnassa. Heikosti suomea puhuva maahanmuuttaja voi olla vaikeuksissa työllistyä, ja aivan samalla tavalla englannin kieltä taitamaton suomalainen voi kokea jäävänsä ulkopuolelle.

Suomessa ihmisen luokka ja asema yhteiskunnassa on perinteisesti määräytynyt enimmäkseen koulutuksen ja sitä myötä ammatin perusteella, ei niinkään tulotason.

– On kiinnostava nähdä, miten murteella puhuminen koetaan suhteessa tähän. Useinhan hyvin voimakas murteen käyttö on yhdistetty maaseudulla asumiseen ja matalaan koulutukseen, mutta onko enää niin, se on kiinnostavaa, tutkijat pohtivat.

– Usein murteella puhuminen yhdistetään asuinpaikkaan, ei niinkään koulutustasoon tai ihmisen asemaan yhteiskunnassa. On kiinnostavaa nähdä, miten tämä näyttäytyy nyt Itä-Suomessa.

Suomalaisten murteella puhumista kuvaa usein tilanteisuus: esimerkiksi lapsuuden perheen kanssa saatetaan puhua hyvin eri tavoin kuin työtehtävissä. Moni mukautuu murteen käytössä muiden puheeseen.

Nyt alkavan tutkimushankkeen aikana tutkijat ja opiskelijat tekevät Joensuun seudulla kenttätutkimusta haastattelemalla ihmisiä sekä esimerkiksi tekemällä kielimaisemakävelyitä tutkimuskohdekaupunginosissa.

– Kielimaisemakävelyillä tarkkaillaan, millaista kieltä on julkisilla paikoilla näkyvissä: esimerkiksi opasteissa, mainoksissa ja kylteissä, Hanna Lappalainen kertoo.

Pohjois-Karjalassa ja -Savossa on tehty uraauurtavaa murteiden muutokseen liittyvää tutkimusta, kun Liperissä ja Lapinlahdella sekä kahdeksalla muulla paikkakunnalla ympäri Suomen toteutettiin murteenseuruuhanke vuosina 1989–2010.

Tuolloin samojen ihmisten murteen muuttumista havainnoitiin kymmenen vuoden välein toistuvissa haastatteluissa.

– Tämä pitkittäistutkimus on ollut aivan poikkeuksellinen kansainvälisessäkin mittakaavassa. Nyt tämäkin tutkimus saa jatkoa, kun keräämme aineistoa tuolloin haastatelluilta ihmisiltä, Hanna Lappalainen ja Lotta Aarikka iloitsevat.

– Näiden lisäksi keräämme tutkimusaineistoa myös 2000-luvulla syntyneiltä itäsuomalaisilta. Nyt syntyvästä aineistosta pystytään ammentamaan tietoa sekä sosiologiseen että kielitieteelliseen tutkimukseen.