Julkaistu    |  Päivitetty 
Petteri Puhakka

Historian henkilö: Otto Laxellin elämä kulki aallonpohjilta aallonharjoille

Merikapteeni Otto Laxell Pietarissa 1870-luvulla. Oikealla vuonna 1865 rakennettu höyrylaiva ”Joensuu” kaupungin satamalaiturissa. Laiva peruskorjattiin Puhoksen konepajalla vuonna 1886. Se nimettiin omistuksen muututtua ”Ilmariksi” vuonna 1888 ja kulki sen jälkeen edestakaisella reitillä Kuopio–Viipuri–Pietari. Laiva tuli kuuluisaksi törmättyään höyrylaiva ”Salamaan” vuonna 1898 Laxellin ollessa kapteenina. Laiva ostettiin takaisin Joensuuhun vuonna 1906 ja matkasi Joensuu–Viipuri-väliä. Merikapteeni Otto Laxell Pietarissa 1870-luvulla. Oikealla vuonna 1865 rakennettu höyrylaiva ”Joensuu” kaupungin satamalaiturissa. Laiva peruskorjattiin Puhoksen konepajalla vuonna 1886. Se nimettiin omistuksen muututtua ”Ilmariksi” vuonna 1888 ja kulki sen jälkeen edestakaisella reitillä Kuopio–Viipuri–Pietari. Laiva tuli kuuluisaksi törmättyään höyrylaiva ”Salamaan” vuonna 1898 Laxellin ollessa kapteenina. Laiva ostettiin takaisin Joensuuhun vuonna 1906 ja matkasi Joensuu–Viipuri-väliä.

Välillä elämä potkii päähän ja välillä lähes kaikki onnistuu. Nämä tunteet ja niihin johtavat kokemukset ovat kaikille tuttuja. Joensuussa 1800-luvun lopulla vaikuttaneen merikapteenin ja hänen perheensä elämässä tunteiden ääripäät olivat vahvasti läsnä. Vaikka kohtalo kolhi heitä kovaa, niin lopulta jokin päättyi kuitenkin lohdullisesti.

Kokkolassa perheen viidentenä lapsena vuonna 1849 syntynyt Otto Laxell koki 10-vuotiaana suuren ahdistuksen ja hämmennyksen. Merimies-isä oli lähtenyt laivakomennukselle ja karkasi pestistään vuonna 1859 tuntemattomaan paikkaan – eikä koskaan palannut kotiin. Karkaamisen syyt jäivät arvoitukseksi.

Useimmiten paremman elämän perässä olleet merimieskarkurit olivat nuoria miehiä, mutta Oton isä oli maisemaa vaihtaessaan jo 47-vuotias. Teon perheelle tuomaa traumaattista kokemusta tuskin loivensi 1860-luvulla tullut tieto, että kadonnut mies oli menehtynyt jo joskus vuosikymmenen alussa.

 

Laivat kiinnostivat lapsuutensa turvan osin menettänyttä Ottoa isänsä tavoin, tapahtuneesta huolimatta. Hän päätyikin merimieheksi jo 14-vuotiaana. Nuorukainen aloitti sittemmin Vaasan merikoulussa ja sai perämiehen tutkinnon loppuun vuonna 1871, 22-vuotiaana. Laivapestiensä aikana hän kävi kaukomailla, kuten Intiassa, Länsi-Intian saaristossa ja Amerikassa.

Laxell jatkoi merikoulussa ja suoritti merikapteenin tutkinnon päätökseen vuonna 1875.

Toukokuussa 1876, 27-vuotiaana, hän muutti silloisesta kotikunnastaan Pietarsaaresta Joensuuhun. Yhdeksän kuukauden kuluttua elämässä puhaltivat uudet tuulet, kun hänet vihittiin tunnetun liikemiehen Jakob Gustav Cederbergin tyttären Maria Cederbergin kanssa.

 

Joensuussa Otto pääsi kipparoimaan yhtä Cederbergin suvun omistamaa laivaa Englantiin suuntautuneella matkalla. Sen jälkeen hän oli aluksi laivojen tarkastaja ja aloitti sitten vuosien kestoisen uran Joensuu–Viipuri–Pietari-väliä kulkeneen höyrylaiva ”Väinämöisen ” kapteenina. Solmittu avioliitto Cederbergin suvun tyttären kanssa ei ollut pestin esteenä, vaikka ”Väinämöisen” omistaja oli Petter Parviainen.

Elämä näytti lipuvan eteenpäin onnellisten tähtien alla, kunnes helmikuussa 1879 Otto ja Maria joutuivat tilanteeseen, jota kukaan ei haluaisi kokea. Pariskunnan ainoaksi jäänyt biologinen lapsi, pikku-Maria, menehtyi pian syntymän ja hätäkasteen jälkeen.

 

Konttoristi Karl Laxell, Oton pikkuveli, oli kuullut Joensuusta hyvää ja muutti kaupunkiin vajaa vuosi veljensä jälkeen. Kolmisen vuotta myöhemmin kaupankäynnistä kiinnostunut Karl piti jo omaa tekstiilien ja elintarvikkeiden myyntiin painottunutta sekatavarakauppaa.

Vaikka esikoislapsen menetys painoi edelleen mieltä, kauppaliikkeen omistuksen tarjoamat mahdollisuudet alkoivat kiinnostaa myös Ottoa. Hän ostikin yhden Antti Juhana Mustosen omistaman kauppapuodin vuonna 1881 ja aloitti veljensä tavoin sekatavarakauppiaana.

Otto ja Karl tekivät myös yhteistyötä, kun he perustivat Hasanniemen Oluttehtaan vuonna 1883. Olutta sai suoramyyntinä Laxellien omistuksessa vuoteen 1887 saakka olleesta tehtaasta sekä kaupungin keskustassa sijainneista veljesten kauppaliikkeistä.

 

Asiat vaikuttivat sujuvan kuten Strömsössä, mutta muutamien vuosien kuluttua veljesten kauppapuodit päätyivät syvänteeseen. Karl Laxell halusi unohtaa talousmurheensa ja muutti Helsinkiin toukokuussa 1888. Samoihin aikoihin hänen konkurssipesäänsä huutokaupattiin. Isoveli Oton jälleenmyyntiliike jatkoi toimintaansa kauemmin, alkuvuoteen 1894.

Perheen muuttunut tilanne antoi Laxelleille iloa ja toivoa. 1890-luvun alussa, hieman yli 10 vuotta esikoistyttären menehtymisestä, kotiin oli nimittäin tullut kasvattitytär, Ingrid. Vahvistamattoman tarinan mukaan tytön äiti oli jättänyt pienen Ingridin Oton ohjaamaan laivaan, kun tyttö oli avioton ja hänen isänsä ranskalaistaustainen merimies.

 

Laivojen kapteenius jäi Otolla 1890-luvun alkuvuosina sivuun kaupankäynnin ja perheen vaatiman ajan vuoksi. Hän palasi kuitenkin kesä- ja syyskauden 1893 ajaksi ”Väinämöisen” päälliköksi, samoin seuraavana vuonna kauppapuodin konkurssin jälkeen.

Vuosina 1896-1898 aurinko paistoi Laxellien perheessä elokuulle 1898 saakka.

Otto toimi Joensuussa höyryalusten liikennöinnin tarkastusmiehenä. Vaimo Maria tarjosi puolestaan koulutytöille täyttä ylöspitoa perheen kotona, maksua vastaan. Entisen kauppaliikkeen velkojakin saatiin oletettavasti vakiintuneiden tulolähteiden myötä hoidettua.

Laxellien elämä upposi uuteen syvään aallonpohjaan, kun Oton johtama höyrylaiva ”Ilmari” törmäsi syyskuussa 1898 höyrylaiva ”Salamaan” lähellä Puumalaa. Vaikka kapteeni oli laillisella tauolla, ja perämies ohjasi laivaa, ”Salaman” uppoamiseen johtanut törmäys katsottiin sekä ”Ilmarin” varustamoyhtiön, perämiehen että kapteenin syyksi.

 

Onnettomuutta käsiteltiin vuosia eri oikeusasteissa. Rikosoikeudellista päätöstä odottaessaan Laxell oli saanut satamamestarin pestin Lappeenrannasta vuonna 1899.

Kun kihlakunnanoikeuden jälkeinen hovioikeuden päätös lopulta seuraavan vuoden keväällä annettiin, aiempaa alemman oikeusasteen tuomiota korotettiin. Kärsittäväksi määrättiin muutaman kuukauden vankeustuomio ja sakkoja.

Otto ei ehtinyt rangaistuksia suorittaa, eikä valittaa tuomiostaan senaattiin, vaan hukkui erikoisessa tapaturmassa Joensuun laivasatamassa heinäkuussa vuonna 1900. Tämä tapahtui pari kuukautta hovioikeuden tuomiopäätöksen jälkeen. Julkiseksi tuomio tuli tosin vasta lokakuussa, kun Oton menehtymisestä oli kulunut kolmisen kuukautta.

 

Merikapteeni Laxellin vaimo Maria otti Oton traagisen kohtalon hyvin raskaasti, sairastui, ja menehtyi Helsingissä puolisen vuotta miehensä jälkeen. Perheen kasvattitytär Ingrid jäi 10-vuotiaana ilman vanhempia.

Elämä kuitenkin kantoi. Maria Laxellin perheellinen sisko, Alli Björklund, otti Ingridin kasvattilapseksi Viipuriin. Innille, joksi Ingridiä kutsuttiin, kävi lopulta olosuhteisiin nähden hyvin. Hän sai mahdollisuuden kokea rikkaan 50-vuotisen maallisen matkan.

Joensuussa 1800-luvun lopulla vaikuttaneen ja laajalti tunnetun merikapteeni Otto Laxellin ja hänen perheensä elämä keinui aallonpohjilta aallonharjoille. Heidän elämäntarinansa yksi opetus aikamme moninaisia ongelmia kohtaaville ihmisille voisi olla se, että syvinkin syvänne loppuu jossakin, ja pinnalle nousu voi alkaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä