Hyvinvointi: Ero laukaisi ahdistushäiriön - Petri Kinnunen löysi lopulta mielenrauhan hiljaisuudesta
- Jos kaksi puuta nojaa näin, kumpi sinä haluaisit olla? kysyy joensuulainen Petri Kinnunen. Itse hän ei halua olla kumpikaan: ei nojaava eikä nojattava. Kuva: Hanna Käyhkö
Kesä 2024 jää joensuulaisen Petri Kinnusen, 54, mieleen ikiajoiksi.
– Minun ajanlaskuni alkoi uudelleen kesäkuun alusta. Ensin tuli ero lyhyestä mutta hyvin merkittävästä ihmissuhteesta, ja siitä laukesi neljännen kerran ahdistuneisuushäiriö.
– Päätin, että nyt on aika pysähtyä ja miettiä, miksi elämänmuutokset aiheuttavat mittakaavaansa suuremman reaktion. Ero itsessään ei tehnyt tätä haavaa, se oli jo valmiina sisälläni piilotettuna vuosikymmeniä, Kinnunen kuvailee.
Yksityisyrittäjänä Petri Kinnusella oli mahdollisuus vetäistä henkeä koko kesän ajan.
– Oli onni, että sattui hiljainen jakso yritystoiminnassa. Keskitin kaiken tarmoni elämänmuutoksen, jonka tähtäimenä oli se, että oppisin tuntemaan itseni paremmin. Halusin elää tässä hetkessä ja oppia arvostamaan itseäni enemmän.
Elämänmuutoksessaan Petri Kinnusella oli kaksi pääteemaa: kaikenlaisesta kohinasta irrottautuminen sekä alkoholista luopuminen.
– Ensin pistin korkin kiinni. Olin tähän saakka käyttänyt alkoholia välillä reippaastikin, ja jokailtainen rentoutumiskeinoni kiireisen työpäivän jälkeen oli ottaa muutama olut ja roikkua somessa. Näistä tavoista luopuminen sujui yllättävän helposti.
Sen sijaan pään ulkopuolisen ruuhkan vaientaminen vaati jo enemmän.
– Luovuin ulkopuolisesta viihteestä: jätin sosiaalisen median, en katsonut televisiota, kuunnellut musiikkia tai lukenut uutisia. Hiljaisuus oli pelottavaakin mutta parasta oppia itsestäni.
– Olin vuosikausia, ehkä koko aikuisikäni, rynninyt paikasta ja ihmissuhteesta toiseen. Epäilin, että minulla on ADHD, kun aina oli hirveä vauhti päällä. Tuntui, että jos pysähdyn, levottomuus alkaa. Parisuhteissa tätä tunnetta ei ollut.
Täydellinen hiljaisuus tepsi.
– Aloin nähdä sinne levottoman säheltäjän kuoren alle ja ymmärtää, millaisia tunteita olin lapsesta asti piilotellut.
Kun aikaa oli, Kinnunen aloitti pitkät kävelylenkit. Niiden aikana saattoi hyvin jäsennellä ajatuksiaan ja saada vastauksia luontoyhteydestä.
– Pikkuhiljaa aloin myös lukea artikkeleita ja opiskella riippuvuuksista, tunnehaavosita, addiktioista ja meditaatiosta. Tunnistin omia tunnelukkojani ja riippuuvuksiani ulkopuolisista asioista.
– Eräs vanha ystäväni sanoi äskettäin, että lähelläni on nyt niin hyvä olla. Levollisuus ja mielenrauha tarttuvat siinä, missä ahdistus ja levottomuuskin.
Yksi ajan pahimmista vitsauksista Kinnusen mielestä on ihmisen jatkuva tarve vertailla itseään muihin.
– Se on päättymätön tie. Jos vertaat jatkuvasti elämääsi toisten elämään, katsot maailmaa puhelimen kameran läpi ja kyttäät somessa tykkäyksien määrää, mielenrauha on takuulla kaukana.
– Olen nyt, 54-vuotiaana, oppinut viimein elämään itseni kanssa, mutta matka itsetietoisuuteen on loppuelämän matka. Kaikki me olemme keskeneräisiä ja muutumme hieman päivittäin.
Aikoinaan vuosia vapaaehtoistyötä päihdenuorten parissa tehnyt Kinnunen tunsi, että haluaisi auttaa muitakin ihmisiä heräämään jatkuvan kiireen ja levottomuuden ikeeseen.
– Perustin muutama viikko sitten Facebook-ryhmän, jonka nimi on Uusi alku, matkalla itseeni. Ryhmään on jo liittynyt yli neljäsataa jäsentä.
– Ryhmä tarjoaa vertaistukea ja mahdollisuuden löytää uusia ystäviä. Ihmiset jakavat kokemuksia ja onnistumisia, samalla moni voi löytää työkaluja tuleviin suhteisiin. Ryhmä on heille, jotka haluavat muutoksen itsessään, oppia olemaan tässä hetkessä levollisena.