Reima Venhe, 51, on Joelille, 13, ja Petrukselle, 17, paitsi isä myös valmentaja ja joukkueenjohtaja – "Isä on tosi hyvä keskustelemaan asiasta kuin asiasta"

Kun isän rooli omille lapsille on olla esimerkki myös harrastettavan lajin valmentajana, haaste onnistumisille on astetta kovempi. Normaalin arjen asiat eivät saa olla painolastina.

Monista urheilulajeista Joensuussa tuttu Reima Venhe, 51, on pyrkinyt hoitamaan roolinsa esimerkillisesti. Isänpäivän lähestyessä on syytä katsella asiaa yhdessä poikien Petruksen, 17, ja Joelin, 13, kautta.

Minkälaista isämallia olette saaneet kokea niin kotona kuin vastaavasti lajienne koripallon ja pesäpallon parissa?

– Malli on ymmärrettävästi pitkälti urheilukeskeinen. Kotonakin keskustellaan paljon urheilusta, lähinnä koriksesta. Ei iskä sitä tyrkytä, vaan itse haluamme siitä puhua, aloittaa Katajassa koripalloileva Petrus Venhe.

^{Pikkuveli Joel} kuvaa puolestaan isän luonnetta.

– Hän on tosi hyvä keskustelemaan asiasta kuin asiasta muidenkin kuin omien lapsien kanssa. Sen näkee pelimatkoilla erittäin hyvin.

Joel Venhe sanoo, että isä Reima ottaa kaikki muutkin huomioon.

– Isä tekee paljon töitä seuroissa ja joukkueissa, jotka eivät hänelle edes kuulu. Hän tekee lasten eteen paljon vapaaehtoista työtä, pojat kertovat.

Reima Venheelle on tärkeää olla läsnä lapsilleen niin harrastuksissa kuin muussakin arjessa. Saunakeskustelut harjoituksien ja pelien jälkeen ovat hyvin yleisiä.

– Jutellaan, mitä oikeastaan tapahtui. Keskustellaan muistakin tuntemuksista kuten suomalaiset miehet konsanaan. Itselleni se on iso juttu.

^{Reima Venhe} kotiutui Joensuuhun parikymmentä vuotta sitten. Hän on kotoisin Ikaalisista. Omat lajit olivat kolmiloikka ja pituushyppy. Parhaita saavutuksia olivat SM-pronssi pituudessa ja Suomi–Ruotsi-maaotteluedustus kolmiloikassa. Joensuussa valmennushommat alkoivat ja jatkuivat pitkään juuri yleisurheilun parissa. Poikiin laji ei kuitenkaan tarttunut.

– Kyllähän meitä lapsena yritettiin yleisurheiluun johdatella. Ei se kuitenkaan ollut meidän kummankaan juttu. Kun olimme lapsia, isä innokkaana Kataja-fanina vei meitä korispeleihin. Siitä se laji varmaan nappasi meihin molempiin, pojat kertovat.

– Minuun pesäpallo tarttui ihan samalla tavalla. Kävimme seuraamassa otteluita, myös tennistä harrastava Joel Venhe muistelee.

Isä Venhe toimii nykyään sekä valmennuspuolella että taustavoimana poikiensa joukkueissa Katajassa ja Joensuun Mailassa. Miten homma onnistuu?

– Kyllähän se ainakin omasta mielestäni sujuu. Mutta näinhän se menee, että tulee oltua omia poikia kohtaan aina vähän ankarampi.

Pojat nyökkäävät.

– Vähemmän tulee omille pojille varmaan kehujakin. Yritän olla siellä valmentaja ja joukkueenjohtaja enkä isä, Reima Venhe toteaa.

Törmäyksiäkin tulee välillä.

– Vain kerran on Joel lähtenyt kesken harjoitusten kotiin. Kyllä sen näkee, milloin menee yli, isä-Reima hymyilee.

^{Arkielämässä rooli} on tietysti hyvinkin isällinen.

– Kuriakin pitää välillä pitää.

Reima Venhe painottaa oikeanlaista vuorokausirytmiä ja ravintoa. Urheilevalle nuorelle ne ovat tärkeitä, koulunkäyntiä unohtamatta.

– Joelin kohdalla vahdin erityisesti sitä, milloin pitää levätä. Kolmen lajin harrastaminen on paljon. Pitää muistaa tehdä muutakin kuin urheilua eikä saa ylikuormittua.

Perheen yhteisiin puuhiin kuuluu matkustelu niin Etelä-Suomen sukulaisissa kuin ulkomaillakin. Liperissä olevalla kesämökilläkin aika kuluu kesäkuukausina leppoisasti.

^{Poikien kanssa} Reima Venhe käy paljon myös eri lajien pelitapahtumissa. Yksi hienoimmista asioista nuorten kanssa on joukkueiden pelimatkat.

– Ne ovat varsinkin Petruksen ikäisten kanssa ihan oma maailmansa. Siinä iässä pojat avautuvat yllättävän hyvin, kun päästään sopivaan ympäristöön.

Nuorista kuoriutuu ihan erilaisia pelimatkoilla kuin muualla.

– Pikkubussillinen nuoria laulaa yhdessä biisejä ja eläytyy asioihin toden teolla. Kotona sitten on tarjolla yleisimmin vain murahtelua ja muuta väkinäistä ilmettä.

Minkälaista on isänpäivän vietto Venheen perheessä?

– Aika useasti olemme olleet isänpäivänä pelimatkoilla. Yleensä teemme kotona jotain yhdessä ja syömme, joskus olemme käyneet ravintoloissakin.

Lahjat pojat jättävät Nina-äidin huoleksi.

– Hän tuntee isän toiveet paremmin. Kortit ovat olleet paremminkin meidän juttuja, pojat kertovat.

^{Sunnuntain isänpäivänä} on Joelin joukkueella koripallossa kotiottelu Lappeenrannan Sealsia vastaan, tällä kertaa kotikentällä Motonet -areenassa.

Vaikka pojilla on kova vauhti urheilun puolella, Joeliin on tarttunut isän musikaalisuuttakin. Bassokitaran soitto on häntä vähän innostanut. Se on musiikin puolella isänkin laji.

Lopuksi pojat toteavat isän kunnioittavan hyvin samanlaisia arvoja ja ajatuksia niin kotona kuin pelikentilläkin. Reima Venhe puolestaan laittaa pisteen tälle isänpäiväjutulle luonnehtimalla poikiaan.

– Petruksen kanssa olemme aika samanlaisia, omia ajatuksia puolustavia. Silloin arkisasioissa tulee törmäyksiäkin. Joel on enemmän luonteeltaan kuin vaimoni, ymmärtäväinen ja myötäilevä. Näin ei tule juuri konflikteja. Hyvä niin.