Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Riffijammailua ilman laskimia

Haastattelun jälkeen Second-Hand Apesin Juho Haapiainen (oikealla) ja Juho Suokas syventyivät Sointulan jukeboksin antimiin. Alun perin hääbändinä aloittanut Second-Hand Apes soittaa edelleen hääkeikkoja, mutta lähinnä vain kavereidensa häissä. Kuva: Tiina Sormunen Haastattelun jälkeen Second-Hand Apesin Juho Haapiainen (oikealla) ja Juho Suokas syventyivät Sointulan jukeboksin antimiin. Alun perin hääbändinä aloittanut Second-Hand Apes soittaa edelleen hääkeikkoja, mutta lähinnä vain kavereidensa häissä. Kuva: Tiina Sormunen
Joskus jotain riffiä voi olla hemmetin hauskaa soittaa treeniksellä muutamana viikonloppuna pari tuntia kerrallaan, mutta siihen se saattaa sitten jäädäkin. Riffi ei koskaan kasva biisiksi.

Näitä kesken jääneitä ja hylättyjä kappaleita joensuulaisella Second-Hand Apesilla on kuusivuotisella taipaleellaan kertynyt enemmän kuin valmiita, mutta on niitä jälkimmäisiäkin. Esimerkkeinä vaikkapa hitaita tempoja, pörröistä soundia ja psykedeelistä rokkailua tarjoilevat Devil Dogs, Geisslerlied sekä Hemlock Garden, jotka löytyvät triomuotoisen yhtyeen 21. tammikuuta julkaisemalta nimikko-ep:ltä.

Second-Hand Apes -ep:llä on vain kolme biisiä, mutta mittaa sillä on liki kokonaisen albumin verran, hitusta vaille 22 minuuttia. Miksi näin, sitä pyörittelevät Second-Hand Apesin Joensuussa asuvat jäsenet, basisti-laulaja Juho Haapiainen ja kitaristi Juho Suokas. Rumpali Vili Pesso vaikuttaa Kouvolassa.

Haapiainen lähtee avaamaan pitkien kappaleiden mysteeriä riffijammailun kautta. Sillä kaavalla biisit eivät voi muuta kuin venyä. Suokas on samoilla linjoilla.

– Se on meidän tapamme tehdä tätä bändiä, ei laskimin laskelmoiden, että biisi pysyy alle neljän minuutin, hän lisää.

Second-Hand Apesin biisinikkarina toimii treenikämppä. Sinne joku trion jäsenistä tuo riffin, jota kolmikko kuulostelee ja makustelee yhdessä, minkä jälkeen jokainen alkaa rakentaa siihen omaa osuuttaan. Sitten taas puhutaan ja neuvotellaan, mikä kuulostaa hyvältä ja mitä voisi tehdä eri tavalla. Ja sitten jammaillaan vähän lisää.

– Emme ole varmaan ikinä kirjoittaneet paperille mitään sointuja tai sellaista, Haapiainen huomauttaa.

Kun kappaleilla ei ole nuotitusta ja valmista sävellystä, ne elävät jokaisella soittokerralla. Välillä kappaleisiin tehdyt oivallukset myös unohtuvat, ja bändi soittaa niiden tilalle jotain muuta.

Tuoreimman ep:n biiseihinkin he tekivät muutoksia vielä studiossa.

Ep:lleen Second-Hand Apes valitsi ne biisit, joihin bändi oli sillä hetkellä eniten tyytyväinen. Samalla tyylillä muodostui trion ensimmäinenkin julkaisu, lokakuussa 2017 ilmestynyt Shapes-ep.

– Se julkaistiin lähinnä siksi, että olisi näyttöä bändistä. Olemmehan me soittaneet näitä uuden ep:n biisejä livenäkin, joten oli jo melkein aikakin saada ne äänitettyä, Haapiainen pohtii.

– Ja ylipäänsä, nyt voi sitten sanoa, että nämä biisit ovat tässä ja ne kuulostavat tältä. Niihin ei enää kajota, Suokas täydentää.

Kenelle Second-Hand Apes tekee musiikkia?

Haapiainen punnitsee mielessään potentiaalista yleisöä, mutta sen pidemmälle kysymystä ei tarvitse miettiä. Bändi on soittanut suurimman osan keikoistaan Joensuussa, ja Haapiainen näkee kaupungin olevan Suomen mittakaavassa jotenkin ainutlaatuinen. Joensuu on kaukana kaikesta, ja ehkä juuri siksi joensuulainen musiikinkuuntelijaporukka tykkää paikallismuusikoiden tekemisistä. Tai ainakin he käyvät keikoilla.

– Tälle porukalle saa aika vapaasti tehdä sellaista musiikkia mitä haluaa, kunhan se kuulostaa siltä, että itsekin tykkää siitä mitä tekee. Kyllä yleisökin silloin yleensä tykkää. Eihän täällä massiivisia yleisöjä saa aikaan, mutta ei tarvitse saadakaan, Haapiainen summaa.

Uuden ep:n myötä Second-Hand Apesin yleisö on kuitenkin jo kasvanut. Bändi latasi ep:nsä Youtube-palveluun, ja jo ensimmäisenä päivänä se keräsi lähes 3  000 katselukertaa. Nyt ep:tä on katseltu lähemmäs 5  000 kertaa.

Bändille lukemat tulivat yllätyksenä.

– En ole ikinä julkaissut mitään, mitä on katsottu noin monta kertaa. On se tällaiselle DIY-projektille aika siistiä, että porukka selkeästi tykkää siitä, jakaa ja kuuntelee, Haapiainen muotoilee.

Hän kertoo seurailleensa muutamaa promoottoria, jotka ovat kommentoineet Youtube-videota tai kirjoittaneet ep:stä blogeihin, mihin he ovat videolinkkiä jakaneet ja millainen yleisö heillä on. Kaikki tiet tuntuisivat vievän Keski-Eurooppaan, eikä Haapiainen olisi lainkaan pahoillaan, jos pääsisi sinne kesällä keikkailemaan.

– Vastahan se yksi tyyppi kyseli vähän siihen suuntaan, mutta emme ole vielä ihan varmoja, mikä hän on miehiään. Pitää ottaa ensin vähän selvää ennen kuin uskaltaa alkaa järkkäillä mitään. Saksassa ja Ranskassa olisi kuitenkin aika hyvä skene tälle meidän musiikillemme, Suokas taustoittaa.

Seuraavan keikkansa Second-Hand Apes soittaa Joensuussa La Barressa ensi viikon lauantaina. Missään muualla ep:n julkaisua juhlistavaa keikkaa bändi ei Haapiaisen mielestä voisi heittääkään, sillä ilman Barrea trioa ei luultavasti olisi enää olemassa.

– Tai ehkä olisi, mutta ei ainakaan näin aktiivisesti. Soittelisimme varmaan vain Virossa, hän veistelee.

Kommentoi

Hae Heilistä