Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Takaisin lähtöruutuun ja jytäämään

Räjäyttäjät, eli Jukka Nousiainen, Mikko Siltanen ja Alex Reed, on taas rocktrio. Joulukuussa julkaisemansa III-albumin yhtye äänitti Nousiaisen kotona Sastamalassa.  Kuva: Antti Sepponen Räjäyttäjät, eli Jukka Nousiainen, Mikko Siltanen ja Alex Reed, on taas rocktrio. Joulukuussa julkaisemansa III-albumin yhtye äänitti Nousiaisen kotona Sastamalassa. Kuva: Antti Sepponen
Kun kitaristi Jukka Nousiainen, basisti Mikko Siltanen ja rumpali Alex Reed perustivat Räjäyttäjät Jyväskylässä vuonna 2011, heillä oli ajatus.

Räjäyttäjät olisi tietynlainen alkuräjähdys, joka paahtaisi rokaten suoraan ja täysiä metsään.

Ajatus kantoi kahden levyn verran. Seuraaville julkaisuille tarttui mukaan kaikenlaisia metatasoja, rock antoi tilaa post-pohdinnoille ja elektronisille kokeiluille, joita trio toteutti yhdessä monien muiden muusikoiden kanssa.

Nyt kiertoajelu on hetkeksi taas ohi, sillä joulukuussa julkaisemallaan III-albumilla Räjäyttäjät palaa takaisin siihen, mistä kaikki alun perin alkoikin: kolmeen kaveriin, joilla on bändi nimeltä Räjäyttäjät ja he soittavat yhdessä jotain. Ei mitään sen ihmeempää, mutta eipä kunnon jytärock enempää kaipaakaan.

Ihan ennallaan Räjäyttäjät ei ole. Kun aiemmilla julkaisuilla biiseistä vastasi lähinnä Nousiainen, III-albumilla Reed ja ennen kaikkea Siltanen ovat ottaneet lisää vastuuta niin biisinteossa kuin laulussakin.

Nousiainen luonnehtii muutosta luonnolliseksi.

– Teimme vain niin, että mitä keneltäkin tulee, niitä sitten soitetaan. LP on rajattu formaatti, ei kannata olla paljoa sitä 40 minuuttia pidempi, niin sitten siitä tuli tuollainen. Olen tosi tyytyväinen levyyn, ja minusta on kivaa, kun mukana on muiden biisejä. Voin sitten fanittaa niitä, kotoaan Sastamalasta puhelinhaastatteluun tavoitettu Nousiainen naurahtaa.

III-albumin teeman paljastaa jo avausraita, Rock on ikuinen. Maailma on täynnä kaikenlaista turhaa, saasteita, tuhoa, sotaa ja murhaa, mutta kaiken hulluuden keskellä voi vielä yrittää elää ihmisiksi kuuntelemalla rockmusiikkia. Sävy on ironinen mutta samalla syvän huolestunut, mikä on Nousiaisen mukaan myös täysin luonnollista. Jos on taiteilija tai muutoinkin herkkä ihminen, ympäröivä maailma ja sen tapahtumat eivät voi olla vaikuttamatta.

– Tässä ajassa on niin paljon ilmoilla tosi hirveitä juttuja, täytyyhän niitä sitten jotenkin käsitellä. Aiemminhan minulla oli ajatus, että rockmusiikissa ei pitäisi olla muuta kuin Tutti Fruttia, mutta pitäähän ihmisen katsoa vähän ympärilleen.

– Ja kun on mahdollista tehdä musiikkia ja siinä on sanat, onhan se hienoa, jos niissä saa käsiteltyä asioita, joista voi olla ihmisille jotain lohtua tai ne antavat näköaloja, Nousiainen linjaa.

Kun maailma hukkuu paskaan, miten rockbändi voi olla ekologinen?

Jos bändin levyt myyvät miljoonia ja lennetään lentokoneella ympäri maailmaa, ei mitenkään. Tosin silloin bändi muistuttaa jo teollista yritystoimintaa, mitä Nousiainen ei omalla musiikillaan tavoittele.

– Ei tarvitse olla maailman kuuluisin tai suurin yleensäkään, emme ihan hirveästi pyri sellaiseen kasvuun. Suomessakin on ne tietyt keikkapaikat ja piirit, ja jos sitten menee niistä isommaksi, tietty yhteisöllisyys katoaa. Jos jossain jättihallissa soittaa, missä vaiheessa siinä ehtii kavereita näkemään?

– Kuitenkin tässä autoilla päristellään ja tehdään vinyylilevyjä, kaikkea tällaista. Miten sen pystyy mahdollisimman järkevästi tekemään, se on tärkeä kysymys, hän summaa.

Harvemmin mitään uutta ostava Nousiainen hankkii myös soittimensa käytettyinä. Ei tosin pelkästään ekologisuuden takia vaan myös siksi, ettei uutuuttaan kiiltelevissä kitaroissa ole sielua.

– Viimeksi sain kaverilta vanhan amerikkalaisen akustisen kitaran, joka on jostain 1900-luvun alkupuolelta.

– Se on silläkin tavalla kiva, että voin miettiä, mitä kaikkea se kitara on ehtinyt näkemään.

Alkuaikoina Räjäyttäjien motto, Räjäyttäjät räjäyttää, päti erityisen hyvin bändin keikkoihin. Lavalla saattoi sattua ja tapahtua vaikka mitä, ja toisinaan kitaristilta lähtivät housut jo ensimmäinen biisin aikana.

Lauantaina Joensuussa esiintyy jo hieman rauhallisempi Räjäyttäjät.

– Kyllähän sen kuulee uudesta levystäkin, että kevyttä rokkia aikuiseen makuun. Tai sanotaan näin, että ajattelemme musiikin ehdoilla. Jos soitamme uusia biisejä, haluamme soittaa ne hienosti, mutta jos soitamme joitain vanhempia biisejä, ne saattavat olla vähän arvaamattomampia. Mutta olemmehan me väistämättä noin kymmenessä vuodessa muuttuneet, Nousiainen huomauttaa.

Facebookissa on vuodesta 2016 lähtien elänyt ryhmä, joka on sitkeästi vuodesta toiseen vaatinut Räjäyttäjiä Euroviisuihin. Tällä kertaa ryhmän tavoitteena ovat vuoden 2020 laulukinkerit, mutta mieltä bändi on? Nähdäänkö Räjäyttäjät tänä keväänä Euroviisuissa?

Nousiainen kieltää, että bändi olisi tehnyt asian eteen yhtään mitään missään vaiheessa.

– Että vähän olen kyllä skeptinen tämän suhteen. Emme ole toisaalta sanoneet kyllä eikä ei. Katsotaan, hän kiertelee.

Kommentoi

Hae Heilistä