Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Lyytin mukana arjen yläpuolelle

Jouluksi kotiin Joensuuhun saapuva Lydia Lehtola tekee musiikkia Lyyti-nimellä. Perjantaina hän soittaa soolokeikan pianon säestyksellä pääkirjaston musiikkiosastolla ja luvassa on niin uutta kuin vanhempaakin Lyytiä. Kuva: Lydia Lehtola Jouluksi kotiin Joensuuhun saapuva Lydia Lehtola tekee musiikkia Lyyti-nimellä. Perjantaina hän soittaa soolokeikan pianon säestyksellä pääkirjaston musiikkiosastolla ja luvassa on niin uutta kuin vanhempaakin Lyytiä. Kuva: Lydia Lehtola

Luovuus, kirjoittaminen ja pianonsoitto olivat kuuluneet Lydia Lehtolan, 24, elämään lapsesta asti, mutta vasta Niinivaaran musiikkilukiossa hänelle selkeni, mihin suuntaan niiden viitoittama tie oli häntä kuljettamassa. Lehtolalle tuli vahva tunne, että hän haluaisi tehdä musiikkia, jossa yhdistyisivät kaikki nämä hänelle rakkaat asiat.

Halu oppia tekemään omia biisejä vei Lehtolan lukion jälkeen Joensuun konservatoriolle pop-jazz-linjalle.

Hän tiesi, että siihen tarkoitukseen koulu olisi hyvä ympäristö. Myös visio omasta tekijyydestä alkoi hahmottua.

Kaikki lähtisi teksteistä.

–  Kävin läpi kaikkia mahdollisia muistikirjoja vuosien varrelta ja etsin niistä tekstiaiheita, joiden ympärille voisin alkaa tehdä. Säveltäminen oli aluksi hankalaa, en ollut koskaan ennen harrastanut sellaista.

–  Se oli todella hidasta aluksi, ja tekemistä hidasti vielä se, että halusin tehdä bändillä soitettavia biisejä. Silloin en halunnut tehdä pianosäestyksellisiä biisejä, vaikka olinkin soittanut pianoa, Lehtola taustoittaa.

 

 

Pop-jazz-muusikoksi valmistumisensa jälkeen Lehtola soitti muutaman keikan konservatorion opiskelijoista koostuvassa Lyyti-bändissä, kunnes syksyllä 2016 hän muutti Helsinkiin opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta.

Kun vielä konservatoriossa Lehtola ei ollut varma, olisiko Lyyti artisti, bändi vai mikä, nyt hän tiesi vastauksen. Lyytinä Lehtola oli Helsingissä yksin mutta ei yksinäinen. Kaupungissa oli tilaa kehittää omaa juttua eteenpäin, ja Joensuuhun verrattuna siellä oli tarjolla huomattavasti enemmän mahdollisia keikkapaikkoja, yhteistyökumppaneita ja soittajia.

Lehtola alkoi tehdä Lyytinä soolokeikkoja, mikä vaikutti myös hänen tapaansa rakentaa kappaleita. Lehtola huomasi, että mikäli teksti ja sävellys vain kantavat, sellaisen biisin voi toteuttaa monella eri tavalla.

–  Keikkailu kirkasti biisien ydintä ja sanomaa. Soolokeikalla en voi piiloutua minkään taakse, vaan sitten on se biisi ja sen kaiken takana pitää itse seistä. Ei ole bändiä tai härpäkkeitä, jotka hämäisivät ketään, pianon kera soolokeikkoja tekevä Lehtola summaa.

Lyytin musiikki kaipasi myös määritelmää, sillä sana indie sisältää niin paljon kaikenlaista. Lehtola keksi kutsua biisejään runoelmapopiksi, jolla hän halusi korostaa tekstien merkitystä. Pop toimii lopussa kevennyksenä.

 

 

Musiikintekijänä häntä motivoi merkityksellisyyden mahdollisuus. Kotoaan Helsingin Vallilasta puhelinhaastatteluun tavoitettu Lehtola pohtii, kuinka nykyään ihmisillä on kaikki maailman musiikki taskussa mukana, ja myös hän itse tykkää kuljeskella kaupungilla ja kuunnella samalla musiikkia. Luureissa soiva musiikki tuo omaan elämään usein merkityksellisyyttä.

–  Musiikissa parasta on se, että se kohottaa arjen yläpuolelle, elämä tuntuu usein syvemmältä musiikin kautta. Se on varmaan se tärkein, mitä haluan musiikillani tavoitella.

Alkuvuodesta 2020 Lyyti julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa.

Tarkkaa julkaisupäivää Lehtola ei vielä uskalla paljastaa, koska Meitä ei ole kutsuttu -työnimeä tottelevassa albumissa on vielä ”liikkuvia osia”.

Debyytiltä on jo lohkaistu kolme, kotimaisissa musiikkimedioissakin positiivista huomiota kerännyttä singleä: Risto Ylihärsilän tuottamat Olen matkalla kaatamaan patsaita ja Juhlat sekä Litku Klemetin yhtyeestä tutun Pekka Tuomen tuottama Ei pahalla. Albumilla on mukana niin uusia kuin vanhempiakin Lyyti-lauluja.

Lehtolan mukaan esikoinen sisältää ulkopuolisuuden kuvausta ja oman toimijuuden etsimistä, pyrkimyksenä on ollut pyristellä eroon pelkän tarkkailijan roolista.

–  Albumi tuo myös päivänvaloon asioita, joita usein pidetään piilossa. Levy on aika monipuolinen, siinä on bändiä ja pianovetoisia biisejä, eri tuottajia ja eri äänittäjiäkin on ollut tekemässä, mikä on ollut kiva tapa tehdä. Olen kirjoittanut albumille yhtenäisen tekstimaailman, ja sanoituksissa kehittyvät teemat ja hahmot pitävät kokonaisuutta kasassa.

Lyytin esikoisalbumin julkaisee Litku Klemetin levy-yhtiö, jyväskyläläinen Luova Records.

Kommentoi

Hae Heilistä