Julkaistu 
Tiina Sormunen

Perussuomalaiset on uusi kokoomus

Lokakuussa Japanissa kiertänyt Lapinpolthajat saapuu perjantaina ensimmäiselle Joensuun-keikalleen. Lokakuussa Japanissa kiertänyt Lapinpolthajat saapuu perjantaina ensimmäiselle Joensuun-keikalleen.

Lapinpolthajien punk saa sytykkeensä poliittisesta ilmastosta, mutta nyt polttoaine on vaihtunut.

Kesken Suomen nykyisen, naisvetoisen hallituksen kehumisen Jukka ”Jukkeli” Nakarin mieleen juolahtaa kysymys. Siihen hänet kirvoittaa pääministerimme julkinen tunnustautuminen amerikkalaisen Rage Against the Machine -metallibändin musiikin ystäväksi.
Nakari itse ei RATM:a fanita, mutta punkbändi Lapinpolthajien rumpalin mielestä sekin on parempi kuin jokin ”normipaska”.
– Voisiko teidän kauttanne lähettää näille meidän daameillemme kysymyksen, mitkä olisivat top 3 punkbändiä? Li Anderssonhan on käynyt jossain TVO:lla punkkikeikoilla, en valitettavasti ole ollut siellä samaan aikaan, mutta kuulemma hän on ihan punk-ihminen, Nakari lisää.
Saatuaan myöntävän vastauksen rumpali ehdottaa, että hänen kysymyksensä nousisi jutussa selkeästi esiin.
– Saamme sitten molemmat markkina-arvoa tälle, Nakari virnuilee.
– Rehellisesti sanottuna, kyllä minua kiinnostaa heidän mielipiteensä.

Lauluja Suomesta
Eihän se sattumaa ole, että Lapinpolthajien puhelinhaastattelu lipsahtaa heti small talkin jälkeen poliittisen ilmapiirin haisteluksi. Alun perin Rovaniemellä vuonna 1997 perustettu mutta parin vuoden jälkeen toimintansa lopettanut ja Etelä-Suomeen valunut, vuonna 2009 uudelleen aktivoitunut punkbändi haluaa sanoitustensa osalta olla asiallinen eli poliittinen.
Alkuaikoina Lapinpolthajien polttoaineena toimi kokoomuslainen arvomaailma, mutta nyt sen tilalla on perussuomalaisten kannatuksen nousu ja Suomen poliittinen tilanne. Kuinka paljon ne ovat vaikuttaneet Lapinpolthajien lyriikoihin, sitä pitäisi Nakarin mukaan kysyä bändin biiseistä vastaavalta laulaja-kitaristi Tuomas ”Tommo” Leppäniemeltä. Rumpalin oma näkemys on, että paljon.
– Oppositiossa saa puhua kaikkea paskaa ja valehdella, kaikki vain naureskelevat ja hyväksyvät, ja kannatus kasvaa. Miten idiootteja ihmiset ovat? Idiootteja mekin olemme, mutta jokin raja myös siinä saisi olla, Nakari kiteyttää.
Onko perussuomalaiset siis uusi kokoomus? Julkaisihan Lapinpolthajat taipaalensa alkumetreillä 90-luvulla Kokoomus-nimisen biisin, ja vuonna 2012 ilmestyneellä toisella pitkäsoitollaan, Wahlroosin unelma, bändi keskittyi kritisoimaan äärikapitalistista yhteiskuntajärjestystä.
Nyt on Nakarin vuoro vastata myöntävästi.
– Näköjään on, tulihan se pari päivää sitten selkeästi huomattua, että perussuomalaisten kelkkaan on liittynyt kokoomuskin. Ei ole meininki paljon muuttunut kuin huonompaan päin, joten terveisiä vain sinne kokoomuspäättäjille syvään päätyyn, hän tervehtii.
Huonontunut meininki kuuluu myös Lapinpolthajien neljännellä, lokakuussa julkaistulla Lauluja Suomesta -albumilla. Kun yhtyeen edellisen pitkäsoiton, III - Jokainen isä toivoo pojastaan miestä ei hinttiä (2015) striimatuimmassa biisissä mennään kakkaamaan Espooseen uima-altaaseen, tuoreimmalla julkaisulla ääneen pääsee muun muassa väsynyt omaishoitaja, maahanmuuttaja ja perheen jouluhelvettiin valmistautuva lapsi. Huumorina sopassa kukkivat okkultisti ja uusnatsi Pekka Siitoin ja Loputon Gehennan liekki -dokumentista tuttu Lord Satanachia Vittu mä vihaan punkkia -sutkautuksellaan.
Nämä eivät taida olla niitä maailman onnellisimman kansanosan lauluja?
– Mielestäni Tommon lyriikat kertovat hyvin tämän päivän Suomesta, miten jakautunutta on. Ainakin minut ne pistävät miettimään, Nakari vastaa.

Hullua vetovoimaa
Lapinpolthajien perjantainen keikka Joensuussa saa Nakarin nostalgiseksi. Keikka on punkbändille ensimmäinen kerta kaupungissa, mutta Nakari on käynyt Joensuussa aiemminkin muiden bändien matkassa. Kuten esimerkiksi vuonna 2009, jolloin hän soitti Riistetyt-yhtyeessä Ilosaarirockin Töminä-klubilla jäähallissa. Se keikka on Nakarin tähänastisen elämän kamalin.
– Soitin huonoiten ikinä ja hävetti koko ajan. Minulla jäi kaksi vihreää rastapatukkaakin sinne; yksi lavalle, kun se takertui haikkakäteen ja toinen joskus keikan jälkeen jonnekin pihalle. Ennen lavalle menoa meillä oli isot hurraa-huudot backstagella ja kun mentiin lavalle, basisti oli unohtanut bassonsa takahuoneeseen.
– Tällaisia muistoja Joensuusta, pakko tulla nyt paikkaamaan, hän miettii.
Jos Joensuu on tähän asti ollut Lapinpolthajille liian kaukainen, ulkomailla yhtye on rymynnyt urakalla. Ja koska erikoismeiningit kiinnostavat enemmän kuin normi, ensimmäisen ulkomaankiertueensa bändi soitti vuonna 2014 Brasiliassa. Sen jälkeen Lapinpolthajat on rymynnyt ympäri Eurooppaa, ja viimeksi lokakuussa yhtye veivasi 16 keikan kiertueen Japanissa.
Meininki oli hirveä, kun suomenkielinen punk sai japanilaisyleisön vetämään letkajenkkaa.
– Tuntuivat tykkäävän. Siellä päin maailmaa tällaiset hullut suomalaiset ilmeisesti kiinnostavat, Nakari nauraa.
Mikä mahtaa olla seuraava manner, jonka Lapinpolthajat käy valloittamassa?
– Japani oli niin extremeä, että pitää vähän aikaa miettiä, mutta olisiko se Joensuu? Eikös sielläkin ole hulluja? Nakari heittää.

Kommentoi

Hae Heilistä