Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Jokainen keikka on juhla

Kajaanissa syntyneellä Jorma Kääriäisellä on paljon sukulaisia Joensuun seudulla, mikä hänen mukaansa selittää loppuunmyydyn Carelia-salin konsertin. Joensuun-vierailulta hän odottaa, keikan ohella, kahmalokaupalla uunituoreita karjalanpiirakoita. Kuva: Tom Lahti / FoTom Kajaanissa syntyneellä Jorma Kääriäisellä on paljon sukulaisia Joensuun seudulla, mikä hänen mukaansa selittää loppuunmyydyn Carelia-salin konsertin. Joensuun-vierailulta hän odottaa, keikan ohella, kahmalokaupalla uunituoreita karjalanpiirakoita. Kuva: Tom Lahti / FoTom

Lauantaina Joensuussa konsertoiva veteraaniviihdyttäjä Jorma Kääriäinen, 58, astelee Yhden tähden orkesterin kanssa täpötäyden katsomon eteen Carelia-salissa. Tieto ennakkoon loppuunmyydystä konsertista maistuu Kääriäisestä himputin hyvältä, luonnollisesti.

– Mutta ei sillä ole oikeasti merkitystä, duunia tehdään samalla tavalla on siellä katsomossa sitten yksi tai tuhat ihmistä. Motivaatio tehdä hommaa on ihan sama, maanantaina kesken formuloiden katselun puhelinhaastatteluun tavoitettu muusikko linjaa.

 

 

Joensuun-konsertti on osa Kääriäisen tämänsyksyistä Nyt tai ei koskaan -konserttikiertuetta. Lokakuun lopulla käynnistynyt rupeama käsittää 23 konserttia, ja tällä hetkellä taival on puolivälissä.

Konserttien settilistalle Kääriäinen on valinnut suomen- ja englanninkielisiä kappaleita niin omalta soolouraltaan kuin Agentsin kanssa tekemästään yhteistuotannosta. Mukana on muun muassa Paratiisi, Moskovan valot, All Shook Up, Päivänsäde ja Menninkäinen, Antaudun sekä My Way.

Paljon muutakin siellä on ja voisi olla, sillä tänä vuonna tuli kuluneeksi 40 vuotta Kääriäisen debyytin, Freddie Falcon -taiteilijanimellä julkaistun Blue-albumin ilmestymisestä.

Laajasta tuotannosta on aina yhtä vaikeaa poimia kappaleita.

– On vain luotettava intuitioon eli siihen, mitkä tuntuvat napsahtavan kohdilleen. Toisaalta sen näkee vasta sitten, kun lähtee tekemään, että miten settilista asettuu. Se on sellainen mystinen asia, joka vain tapahtuu. Niin kuin Klappinen sanoi: Itse kun päättää, hyvähän siitä tulee. Yhdyn kyllä hänen sanoihinsa, Kääriäinen tuumii Kari Tapiota siteeraten.

Konsertin tiedotteessa kiertueen mainostetaan juhlistavan Kääriäisen 40 vuotta kestänyttä uraa, mutta muusikko itse ei pidä kieppiä minään juhlakonserttikiertueena. 70-luvun puolivälistä asti keikkailleelle Kääriäiselle jokainen keikka on juhla, ja niitä hänellä alkaa olla takana jo useita tuhansia. Silti joka kerta, kun Kääriäinen könyää orkestereineen yleisön eteen, kaava on sama: työ on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista.

 

 

Kertaalleen Kääriäisen ura on ollut katkolla. Vuonna 2013 hänen selkänsä niksahti roudatessa niin pahasti, että siitä seurasi lähes vuoden pituinen keikkatauko. Sen aikana Kääriäinen ehti jo miettiä, että eiköhän tämä ole tässä.

Yksi keikka sai mielen muuttumaan.

– Kaverit, joiden kanssa keikan tein, sanoivat, että me muuten olemme sinun bändisi. Enhän minä sitten voinut lopettaa, Kääriäinen muistelee Yhden tähden orkesterin syntyä.

Selkävammasta hän ei oppinut mitään, mikä naurattaa Kääriäistä itseäänkin.

– Sehän tuli siitä, kun nostin väärässä asennossa. Sellaista voi tapahtua missä tahansa. Sitten kun selkä reistailee, se reistailee, mutta mitäs sitten. Hommat hoidetaan.

Nauru lakkaa, kun Kääriäinen ajautuu ruotimaan musiikkimaailman muutoksia. Levyt eivät enää myy ja radiossa soivat samat, formaatteihin sovitetut tekeleet, ja monipuolisuus loistaa poissaolollaan. Siten iso joukko ihmisiä, jotka ennen vanhaan ostivat levyjä, eivät kuule radiosta kuin kapean kaistaleen tarjolla olevasta uudesta musiikista. Moni uutuus jää täysin pimentoon.

Niin on käynyt myös Kääriäisen tuoreimmalle, kiertueen alla julkaistulle Nyt tai ei koskaan -albumille.

Levyn on julkaissut Kääriäisen oma pienlevy-yhtiö, Käpy Records, jota hän luonnehtii todella kalliiksi harrastukseksi.

– Se on ehtymätön kaivo, sinne saa tungettua kaikki pankin lainarahat, eikä se tuota käytännössä yhtään mitään. Mutta se motivoi, kun tiedän sen vähänkin mikä siellä on menevän tasan tarkkaan Suomen verottajalle ja hallinnollisiin kuluihin. Ne kaikki rahat jäävät Suomeen.

 

 

Syksyn konserttikiertue päättyy 5. joulukuuta Helsinkiin, minkä jälkeen Kääriäisen tahti ei suinkaan hiljene. Keikkakalenterissa on rasteja ainakin 2–3 vuodeksi eteenpäin.

Siksi seuraavan kysymyksen esittäminen tuntuukin varsin pöhelöltä, eikä vähiten siksi, että Kääriäinen on saanut vastata samaan tiedusteluun ehkä noin miljoona kertaa aiemminkin. Kääriäinen toimi Agentsin laulusolistina vuosina 1992–2006, mutta koittaako vielä päivä, jolloin yhteistyö saa jatkoa?

– Ei, eikä siinä ole perustelemista sen kummemmin. Teimme silloin sen Agents-homman ja hyvänen aika, siitä on jo aika hemmetin monta vuotta. Hassua, että ihmiset ajattelevat sitä yhä.

– Kundithan tekevät koko ajan, ja se on just niin kuin sen pitikin mennä. Välit ja kaikki on hyvin ja kunnossa, mutta miksi suotta yrittää lämmitellä jotain, mikä on tavallaan jo tehty. Ei muuta kuin uutta suoneen ja kohti uusia seikkailuja, Kääriäinen kiteyttää.

Kommentoi

Hae Heilistä