Julkaistu 
Tiina Sormunen

Kuin pesäpallomaila naamaan

Faith No More -teemaisen keikan soittava, pitkän linjan muusikoista koostuva Spoonmen pyrkii suoriutumaan lauantaisesta keikastaan mahdollisimman hyvin. Settilistalla on 15 biisiä, jotka joensuulaisyhtye veivaa alkuperäisversioita kunnioittaen. Faith No More -teemaisen keikan soittava, pitkän linjan muusikoista koostuva Spoonmen pyrkii suoriutumaan lauantaisesta keikastaan mahdollisimman hyvin. Settilistalla on 15 biisiä, jotka joensuulaisyhtye veivaa alkuperäisversioita kunnioittaen.

Chris Cornell -tribuuttikeikalla aloittanut Spoonmen soittaa seuraavaksi Faith No Morea.

18. toukokuuta 2017 maailmalta kantautui uutinen, jota joensuulaisen Tarmo Turusen oli vaikea uskoa todeksi: Soundgardenin ja Audioslaven solisti Chris Cornell oli kuollut 52-vuotiaana. Vielä vaikeammaksi uutisen sulattelun teki kuolinsyy, itsemurha.
Cornell oli ollut Turuselle tärkeä musiikillinen vaikuttaja, ja hänelle tuli olo, että esikuvaa on pakko kunnioittaa jotenkin. Syntyi ajatus Chris Cornell -tribuuttikeikasta ja Soundgardenin kappaleen mukaan nimetystä Spoonmen-yhtyeestä.
Helmikuussa 2018 La Barressa soitettu tribuuttikeikka oli Turuselle kuin surutyön päätös.
– Sen jälkeen minulle tuli hyvin tyhjä olo. Olin valmistautunut keikkaan lähes vuoden ja pyörittänyt biisejä päässäni. En tiennyt, haluanko tehdä enää uudestaan Soundgarden- tai Cornell-tribuuttia, Turunen muistelee kauppakeskuksessa sijaitsevassa kahvilassa yhdessä ystävänsä ja bändikaverinsa Petteri Järven kanssa.
Uuteen tribuuttikeikkaan Turunen ei taida olla edelleenkään valmis. Siihen tosin ei ole tarvetta ainakaan vielä, sillä seuraavaksi Spoonmen soittaa Faith No Morea.

Kotiläksyt tehty
Ajatuksen Faith No More -keikasta sai Järvi. Myös hänelle jäi Cornell-tribuuttikeikasta tyhjä olo, mutta samalla hänestä tuntui, että Spoonmen-porukalla puuhastelu oli ollut erityisen mukavaa.
Reilu kuukausi Spoonmenin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan keikan jälkeen Järvi oli koiransa kanssa lenkillä ja mietiskeli, kuinka valtavan tärkeä Faith No More on joensuulaisbändin soittajille. Järvi kaivoi kännykkänsä esiin.
– Soitin jätkille ja sillä lenkillä kaikki lupautuivat mukaan, hän kertaa.
Keväällä 2018 porukalla oli paljon muita projekteja, omia bändejä ja kaikkea muuta, eivätkä aikataulut natsanneet kovin pikaisen konsertin pykäämiseen. Faith No More -teemaisen keikan Spoonmen löi kuitenkin lukkoon, että sellainen suoritetaan jossain vaiheessa.
Se hetki koittaa tulevana lauantaina ja paikkana on jälleen La Barre. Soittoaikaa on puolitoista tuntia, johon mahtuu 15 biisiä.
– Tarkoituksena ei ollut soittaa keikkaa vielä tämän vuoden puolella. Mutta kun menimme treenikselle ja jätkät olivat tehneet sen verran hyvin kotiläksyt, että huomasimme tämän toimivan, Järvi taustoittaa.
– Olisiko mennyt kaksi tai kolme treenikertaa, että jaaha, meillä on näin valmista jo, Turunen lisää.
– Omasta mielestämme tietenkin. Kuulijalla voi olla eri näkemys, Järvi vielä jatkaa.
Spoonmenin Faith No More -keikan kokoonpano on lähes sama kuin Cornell-tribuutinkin, ainoastaan kitaristi Antti Schroderus jättäytyi pois ja tilalle tuli kosketinsoittaja Petri Kauhanen. Hänen, rumpali Turusen ja kitaristi, taustalaulaja Järven lisäksi mukana on basisti Janne Turunen ja lead-laulusta vastaava Jarmo Lappalainen.

Patton Astoriassa
Järvelle Faith No More on se ”suurin pesäpallomaila naamaan” ja yhtyeen solisti, Mike Patton kiistaton ykkönen. Molempiin hän teki tuttavuutta ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä ollessaan intissä.
– Tulin sotilaskotiin, jossa näkyi tv:ssä MTV ja siellä Digging the Grave. King for a Day... Fool for a Lifetime -albumi oli just tullut. Se oli sellainen maila päähän, että nyt on kova. Se biisi ei ole kulunut siitä yhtään, se on edelleen yhtä hyvä, Järvi hehkuttaa.
Ilosaarirockissakin esiintyneessä Faith No Moressa Järveen ja Turuseen kolahtaa äärimmäisen monipuolinen musiikki, joka on kaukana valtavirrasta. Patton puolestaan on äänestetty jopa maailman kovimmaksi laulajaksi.
– Joku tosin väitti, että se astmaattinen vuohi eli Axl Rose on kovin, mutta Mike Pattonin ääniala on monipuolinen. Kaveri pystyy karjumaan hirveätä mörinää ja ärinää ja seuraavan biisin hän laulaa oopperaa. Hänen laulutekniikkansa on vertaansa vailla, Järvi tarkentaa.
Kahdesti Faith No Moren livenä nähnyt Järvi oli paikalla silloinkin, kun Pattonin Mondo Cane -projekti vieraili Ilosaarirockissa. Vuosi oli 2008.
Järvi tosin kohtasi Pattonin jo muutama päivä ennen Mondo Canen keikkaa silloisessa ravintola Astoriassa, jonka omistaja on, sattumoisin, hänen ja Turusen appiukko. Oli perjantai-ilta ja Järvellä kiire Laulurinteelle katsomaan Stam1nan keikkaa, kun Astorian ovella eteen tupsahti tuttu mies.
– Mike Patton käveli tällä tavalla minua vastaan, Järvi kuvailee ja nostaa kämmenensä muutaman millin etäisyydelle nenänpäästään.
– Menin takaisin pöytään ja parempi puoliskoni kysyi, mikä minulla on, olen ihan kalpea. Sanoin, että Mike Patton käveli minua vastaan.
Ravintolassa istui myös Turunen, jonka ystävä Jarkko tarttui Järven sanoihin ja kertoi katsoneensa jo pitkään Pattonia miettien, onko se hän vai ei.
Nimmariin asti ei Järven eikä Turusen rohkeus riittänyt.
– Mutta Jarkko kävi. Me olimme ihan hämillämme, ja niin olemme vieläkin, he summaavat.

Kommentoi

Hae Heilistä