Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Anna, Kaisa ja rumpukone

Perjantaina Joensuussa esiintyvän Maustetyttöjen surumielisiä lauluja on verrattu muun muassa Leevi and the Leavingsiin. Kuvassa Anna (vasemmalla) ja Kaisa Karjalainen. Kuva: Aki Roukala Perjantaina Joensuussa esiintyvän Maustetyttöjen surumielisiä lauluja on verrattu muun muassa Leevi and the Leavingsiin. Kuvassa Anna (vasemmalla) ja Kaisa Karjalainen. Kuva: Aki Roukala
Perjantaina 25. lokakuuta se tapahtui: vuoden odotetuin kotimainen poplevy eli Maustetyttöjen debyytti, lakonisesti päihteistä, kaljasta ja mielialalääkkeistä kertova Kaikki tiet vievät Peltolaan näki päivänvalon.

Helmikuussa julkaistun esikoissinglen Tein kai lottorivini väärin jälkeen Karjalaisen siskokset, Anna, 27, ja Kaisa, 25, ovat olleet melkoisessa mediapyörityksessä. Maustetyttöjä on rummutettu jokaisessa aviisissa vuoden musiikki-ilmiönä, Annaa ja Kaisaa on juoksutettu haastattelusta toiseen ja viikko sitten musiikkilehti Soundi palkitsi heidät, hyvin odotetusti, vuoden tulokkaina.

Voisi kuvitella, että tällaisen hypen keskellä jalat lipsahtaisivat lentoasentoon, mutta ainakin Anna Karjalainen vaikuttaa olevan nilkkojaan myöten kiinni maassa. Maustetyttöjen bänditreenikseltä tavoitettu Karjalainen kun kuvailee albumijulkaisun aattona tunnelmiaan toteamalla ensin ”no jaa”, minkä jälkeen hän lisää, että ensimmäinen levy on tosi kiva saada viimein ulos. Onhan se iso juttu myös Maustetytöille.

Duon ympärillä velloneen hässäkänkin hän näkee vaikuttaneen lähinnä keikkakalenteriin.

– Keikat alkoivat lisääntyä huhtikuussa, enkä ole koskaan keikkaillut näin paljon. Olen saanut tehdä sitä, mistä olen aina unelmoinut, joten kyllähän se tuntuu hyvältä, Karjalainen muotoilee.

Mistään yhdessä yössä kehkeytyneestä ilmiöstä Maustetytöissä ei ole kyse. Anna Karjalainen muistelee olleensa noin kuusivuotias, kun hän huomasi, että laulaminen on kivaa. Pohjois-Pohjanmaalla Vaalan kunnassa varttunut Karjalainen lauloi aluksi siskonsa kanssa karaokea VHS-kaseteilta kotosalla. Jos tv-ruudulle valikoitunut kappale oli hieman tuntemattomampi tapaus, heillä oli tapana keksiä siihen omat melodiat.

Ala-asteen loppupuolella sisarukset ilmoittautuivat kansalaisopistoon soittotunneille. Anna opetteli soittamaan kitaraa, Kaisa haitaria. Ensimmäisen bändinsä Kanelin he perustivat teini-ikäisinä vuonna 2008.

– Kuuntelimme paljon musiikkia ja tuli sellainen tunne, että olisipa siistiä kokeilla mitä osaamme, muun muassa The Beatlesin, Katri Helenan ja Leevi and the Leavingsin vaikutteille nuorena altistunut Karjalainen taustoittaa.

Aluksi Anna ja Kaisa tekivät musiikkia kahdestaan, mutta myöhemmin heidän Maija-siskonsa tuli mukaan soittamaan rumpuja. Vuonna 2013 Karjalaisen siskokset muuttivat Helsinkiin, kun 22-Pistepirkkojen Asko Keränen halusi tuottaa Kanelin esikoislevyn. Keränen keksi myös kutsua siskoksia maustetytöiksi.

Melko pian vuonna 2016 ilmestyneen esikoislevynsä Hazy Days julkaisun jälkeen englannin kielellä operoinut Kaneli hajosi, koska Maijalla ei ollut motivaatiota soittohommiin.

Hetken aikaa Kaisa ehti soittaa koskettimia Ehkä-nimisessä duossa, kunnes suomenkielisiä lauluja esittäneen yhtyeen tarina päättyi. Kipinä kotimaisten lyriikoiden kirjoittamiseen jäi kuitenkin kytemään, ja Kaisa palasi treenikselle yhdessä Annan kanssa. Rummut he keksivät korvata rumpukoneella ja loppuvuodesta 2017 paletti oli valmis. Maustetytöt syntyi.

Omalla äidinkielellä ajatusten ja asioiden ilmaisu on englantia helpompaa, mutta Kanelista Maustetytöt ei Anna Karjalaisen mukaan melodisesti paljoa poikkea. Molempien bändien tyyliä on luonnehdittu masennuspopiksi, mikä ei suinkaan ole biisien tarkoitus tai päämäärä.

– Ne vain tulevat omasta elämäntilanteesta, ne ovat aina aikansa tuotteita. Sitä vain yrittää tehdä mahdollisimman hyviä biisejä miettimättä, mihin kategoriaan ne kuuluvat, Karjalainen lisää.

Viime kesänä Maustetytöt oli yksi ahkerimmin Suomea kiertäneistä yhtyeistä. Noin 40 keikkaan ja 16  000 ajokilometriin mahtui isoja festivaaleja Ilosaarirockista Flow-festivaaliin sekä pienempiä Utajärven Untorockista Vaalan Bussikaljapäiviin. Kesä meni Annan sanoin ”kauhean noppeesti”, koska sisarukset eivät ehtineet tehdä muuta kuin mennä keikalta toiselle.

Samalla se oli myös mukava kesä, sillä se kului tien päällä ja Maustetytöt sai tehdä sitä mistä he tykkäävät. Erityisenä reissuista jäi Annan muistiin heinäkuinen keikka omalla kylällä Vaalassa.

– Minä ainakin olin tosi yllättynyt, miten mielissään ihmiset olivat. Tuli tosi hyvä mieli, kun ihmiset tulivat keikan jälkeen juttelemaan, hän paljastaa.

Vaalaan siskokset palasivat myös syyskuussa, jolloin he olivat yhtä Helsingin-keikkaa lukuun ottamatta keikkatauolla. Annalle väestökadosta kärsivä, noin 3  000 asukkaan kunta on tärkeä paikka. Vaalaan tiivistyy kaunis luonto, koti, turva ja rauha.

– Sinne kun menee, saa olla ainakin rauhassa. Jos meillä on keikka Pohjois-Suomessa, lähdemme sen jälkeen kotiin ja ajelemme sieltä sitten seuraaville keikoille, Karjalainen paljastaa.

Syyskuinen Vaalan-retriitti lienee olleen tarpeen, sillä Maustetyttöjen loppuvuosi hujahtaa keikoilla sekä bänditreeniksellä. Tekeillä kun on jo uusia, mahdollisimman hyviä biisejä.

Kommentoi

Hae Heilistä