Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Sade kulkee aina mukana

Kaija Kärkisen mukaan Joensuun-keikan pääpaino on hänen ja Ile Kallion muodostaman duon omissa kappaleissa, mutta luvassa on myös pariskunnan suosikkibiisejä muun muassa Neil Youngilta, Amy Winehouselta sekä Adelelta. Kaija Kärkisen mukaan Joensuun-keikan pääpaino on hänen ja Ile Kallion muodostaman duon omissa kappaleissa, mutta luvassa on myös pariskunnan suosikkibiisejä muun muassa Neil Youngilta, Amy Winehouselta sekä Adelelta.

Syksyihmiseksi tunnustautuvaa laulaja Kaija Kärkistä harmittaa hieman. Metsät olisivat täynnä suppilovahveroita, mutta intohimoinen sienestäjä ei ole päässyt töiden takia toteuttamaan keräysviettiään niin usein kuin olisi halunnut.

Sen suuremmin Kärkistä ei silti kismitä, sillä työrintamalle kuuluu oikein hyvää. Kärkisen ja kitaristi Ile Kallion duolta ei ole vuosikausiin tullut uutta musiikkia, mutta parin viime vuoden aikana keikat ovat lisääntyneet huimasti. Niitä duo tekee niin paljon kuin on mahdollista.

Duokeikoilla Kärkisen ja Kallion laulut soivat sellaisina kuin ne ovat alun perin olleetkin. Kun levyllä sovitukset ovat isoja, bändin kanssa soitettuja, duona kappaleet saavat palautua akustiseen lähtöpisteeseensä.

– Välillä tuntuu hassulta kuunnella levyversioita, koska ne saattavat olla niin erilaisia kuin nämä meidän kahden kesken esittämät nykyversiomme, perjantaina Kallion kanssa Joensuuhun saapuva Kärkinen luonnehtii.

 

 

Uutta Kaija Kärkistä ja Ile Kalliota on varmasti vielä joskus tulossa, mutta Kärkinen ei uskalla luvata mitään sen tarkempaa päiväystä.

Suunnitelmia ja haaveita duolla on, mutta molemmilla on myös omia kiireitä: Kalliolla on parikin eri bändikuviota ja Kärkisellä järjestöhommia Suomen musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtajana ja Teoston hallituksen jäsenenä. Kalenterissa on aika vähän tilaa uuden musiikin kirjoittamiselle.

Yhteisen musiikillisen matkansa Hullu yö -kappaleesta vuonna 1991 aloittaneen duon toistaiseksi tuorein julkaisu on vuodelta 2012, albumi nimeltä Köyhän naisen paratiisi.

Jotain uutta on silti jo olemassa, ainakin tavallaan. Kärkinen paljastaa, että hänen lauluihin miettimänsä aihevarasto alkaa olla täynnä.

– Minulla on tietokoneella muistikirja, jossa on yksittäisiä lauseita, biisin aiheita ja puoliksi tehtyjä raakileita. Yritän niitä aina välillä katsella valmiiksi, Kärkinen lisää.

Keikoilla materiaalista ei ole pulaa. Kärkisen ja Kallion duo on julkaissut yhteensä 11 albumia, joiden kappaleilla myös syksyn konserttien settilistat pääosin täyttyvät. Iltakohtaisesti kappalevalikoima voi elää, mutta yhdestä asiasta yleisö voi olla varma: se isoin hitti, vuonna 1995 julkaistu Sade on aina settilistassa mukana.

– Aina kun olemme yrittäneet panna biisin settilistasta vähän lepäämän, varmasti juuri sen keikan jälkeen joku tulee sanomaan, että miksi te jätitte sen ihanan biisin pois, Kärkinen naurahtaa.

 

Vuonna 1954 perustetun Suomen musiikintekijöiden hallituksessa Kärkinen on ollut mukana vuodesta 2011 asti, puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2012. Musiikintekijöiden etujärjestö on suurin Teoston kolmesta jäsenjärjestöstä.

Säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien etujärjestöstä on tullut Kärkisen mielestä hyvin tarpeellinen. Hänen aloitellessaan hallituksessa jäseniä oli vähän yli 700, ja nyt heitä on yli tuhat.

Nuoria jäseniä on tullut lisää, monipuolisesti eri genreistä. Mukana on muun muassa jatsin, kansanmusiikin, popin, perinteisen iskelmän, rapmusiikin ja jopa beatboxin osaajia.

Maailman muuttuminen ja musiikin siirtyminen suoratoistopalveluihin on saanut monen musiikintekijän kaipaamaan sopimusneuvontaa sekä opastusta siihen, miten omaa musiikkiaan saa näkyville ja miten omia oikeuksiaan on ylipäänsä mahdollista puolustaa.

– Kaikki tällainen tarve vain kasvaa. Etujärjestölle on tarvetta ihan jo pelkästään sen yhteisön takia, musiikin tekeminen ja kirjoittaminen on hyvinkin yksinäistä puuhaa, Kärkinen kiteyttää.

Tavallisesta palkansaajasta musiikintekijän erottaa sosiaaliturva. Tekijänoikeuskorvauksista, joilla osa musiikintekijöistä ja muista itsensä työllistäjistä suurimmaksi osaksi elää, ei kerry sosiaali- ja eläketurvaa.

– Jos työkyky menee, sitten on aika tyhjän päällä. Nykyisessä järjestelmässämme itsensä työllistäjät ovat lain suojaamattomassa asemassa.

– Tämä on sellainen iso asia, jota me järjestönä ajamme, että saisimme itsensä työllistäjät edes lähelle sitä samaa viivaa, jolla palkansaajat ovat.

– Fyysisten tallenteiden aikana tekijällekin jäi vielä jotain käteen, mutta digimaailma on hajottanut tulonmuodostusta entisestään. Aika harva elelee Suomessa pelkästään musiikin tekemisellä nykyään, Kaija Kärkinen huomauttaa.

Se, miten paljon päättävät tahot musiikintekijöiden ahdinkoa kuuntelevat, riippuu Kärkisen mukaan siitä, millainen hallitus meillä milloinkin on.

Nykyisen suhteen hän on toiveikas, sillä se päätti pitää yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun ennallaan ja antoi työrauhan järjestelmän päivittämiselle digiaikaan.

Hyvitysmaksu, aiemmin kasettimaksu, on lain takaama rahallinen korvaus luovan työn tekijöille siitä, että jokainen saa kopioida laillisia teoksia omaan käyttöönsä.

Varat hyvitysmaksuun tulevat valtion budjetista. Määrällisesti korvaus on pieni mutta tärkeä.

– Sillä maksetaan muun muassa aloittelevien ja vähän kokeneempienkin kotimaisten musiikintekijöiden apurahoja.

– Ne ovat monesti olennainen osa musiikintekijyyttä, koska siinä vaiheessa, kun ollaan vasta kirjoittamassa, rahaa ei tule mistään. Se tulee vasta vuosia myöhemmin tekijänoikeusmaksuina, Kärkinen täsmentää.

Kommentoi

Hae Heilistä