Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

"Vähän pitäisi olla sydäntä messissä"

Joensuun pääkirjaston musiikkiosastolla on syyskuun ajan esillä pienimuotoinen näyttely, jolla juhlistetaan 10. syyskuuta 63 vuotta täyttänyttä, kuvassa takimmaisena kurkistavaa Tumppi Varosta. Rocktyöläinen kertoo olevansa huomiosta otettu ja aikoo poiketa näyttelyssä Joensuun-reissullaan. Kuva: Viivi Valokainen Joensuun pääkirjaston musiikkiosastolla on syyskuun ajan esillä pienimuotoinen näyttely, jolla juhlistetaan 10. syyskuuta 63 vuotta täyttänyttä, kuvassa takimmaisena kurkistavaa Tumppi Varosta. Rocktyöläinen kertoo olevansa huomiosta otettu ja aikoo poiketa näyttelyssä Joensuun-reissullaan. Kuva: Viivi Valokainen

Viime perjantaina uuden albumin julkaisseella Tumppi Varosella ja Problemsilla on samanlainen pulma kuin vaikkapa Rolling Stonesilla ja äskettäin Suomessa käväisseellä Oasis-yhtyeen Liam Gallagherilla. Kaikilla heillä olisi tarjolla tuorettakin tavaraa, mutta yleisö vaatii soittamaan niitä vanhoja, tuttuja hittejä. Siksi lauantaina Joensuussa esiintyvä Tumppi Varonen ja Problems on lohkaissut viimeisimmältä Outoja kiksejä -albumiltaan syksyn kiertueen settilistalle vain neljä biisiä, sillä enempää ihmiset eivät Varosen mukaan jaksa kuunnella.

Häneltä tosin löytyy ymmärrystä yleisön ajatusmaailmalle.

– Edesmennyt David Bowie esiintyi kerran Suomessa, en muista vuotta, mutta olin katsomassa. Hän ei esittänyt Heroes-biisiä. Se oli aikamoinen pettymys, mutta sen kanssa olen nyt tottunut elämään, Varonen sanailee naureskellen.

 

Varosen yhtyeen osalta yleisön tyytyväisyyden takaavat vuonna 1980 julkaistun Katupoikia-albumin avausraita Katupoikien laulu sekä Ei tää lama päähän käy, joiden lisäksi soittolistalla on aina oltava tänä vuonna 40 vuotta täyttänyt Tahdon rakastella sinua. Siitäkin huolimatta, ettei se ole Problemsin biisi vaan Pelle Miljoona ja 1980 -yhtyeen.

– Mutta se on minun laulamani, vaikka moni edelleen luulee, että sen laulaa Pelle Miljoona. Korjattakoon se nyt tässä vaiheessa, Varonen lisää eikä meinaa millään uskoa, kun toimittaja tunnustaa olleensa pitkään yksi monista epätietoisista.

Siitä Varosen mieleen juolahtaa eräs keikkamuisto.

– Kerran eräs mimmi huusi jossain Keski-Suomessa, painokelvottomasti sanon tämän nyt, älä välitä: Painu vittuun sieltä, anna Pellen laulaa. Silloin olin vähän, että ei ole totta, okei, hän makustelee.

Kysymättä jää, mitkä neljä biisiä yhtye on settilistalleen Outoja kiksejä -albumilta riipaissut, mutta energiansa puolesta 11 kappaleen paketista mikä tahansa kelpaa.

Kipinän uuteen Problems-julkaisuun Varonen sai viime talvena, kun hän kuunteli aiemmin tekemäänsä hyväntekeväisyyssingleä Tuu mun viereen. Hän päätti tehdä sille kaverin, ja pian Varonen huomasi, että niitä alkoi olla kokonainen seurue. Materiaali oli myös hyvin erilaista, ei Ramones-paahtoa tai hirveätä paatosta, vaan biisejä, jotka oli saatava äänitettyä.

Varonen sopi treenit uuden Problems-kokoonpanon eli kitaristi Petri Peevon, rumpali Saska Ketosen ja basisti Heikki Hiekkasalmen kanssa ja keikkaili samalla kevään Pelle Miljoona Unitedin riveissä.

Sitten tulikin jo kesä ja Problems pääsi studioon, yhdeksän vuoden levytystauon jälkeen.

– Mentiin sinne ja soitettiin melkein laakista nuo biisit purkkiin. Juuri mitään ei ole kikkailtu, ne kaikki jutut on soitettu livenä. Sitten Peevo skulasi jotain sooloa siihen päälle ja kavereita tuli laulamaan, Mariska ja Kerho-yhtyeessä laulanut Pauliina Kateisto. Markus Raivio soitti koskettimia, Varonen kertoo.

Äänityspaikkana toimi helsinkiläisille legendaarinen Harjun nuorisotalo, jonka Varonen luonnehtii olevan paikalliselle nuorisolle vähän samanlainen kuin Kerubi on joensuulaisille aikuisille. Entisessä ruumishuoneessa, josta nikkaroitiin Harjun nuorisotalo vuonna 1986, nykyaskareet keskittyvät musiikkiin, kuvalliseen ilmaisuun ja monikulttuuriseen toimintaan.

Menneisyydestä tiilitalossa muistuttavat enää ristit.

– Talolle pysähtyivät junat, joilla ruumiit tuotiin sinne formalisoitaviksi ja sitä rataa, silloin aikoinaan, Varonen täydentää.

 

 

Outoja kiksejä -albumilla on selkeä kohderyhmä: se on ihmisille, joilla on sydän vasemmalla.

Näinhän sen pitäisi olla meillä kaikilla, mutta nykypäivän uutisten ja tv-viihteen myötä Varonen on päätynyt miettimään, kuinka helpolla ihmiset myyvät itsensä. Markkinatalous jyllää, eikä kaikilla instansseilla hänen mielestään ole sydän vasemmalla puolella.

– Eikä tämä tarkoita, että pitäisi olla vasemmistolainen, vaan niin kuin yleensä, vähän pitäisi olla sydäntä messissä, kun tehdään isoja päätöksiä tai jopa viihdettä, Varonen kiteyttää.

Varonen itsekin on ollut mukana tekemässä isoja päätöksiä, sillä hän vaikutti vuosina 2008–2016 Helsingin kaupunginvaltuustossa SDP:n riveissä. Nykyisin hän ei ole minkään puolueen jäsen, sillä Varonen ajattelee mieluummin omalla tavallaan, ei jonkun toisen määrittelemän linjauksen mukaisesti.

Politiikasta hän ei myöskään välittäisi puhua sen enempää, rocktyöläinen kun on. Tai suomalaisen punkrockin veteraani, kuten moni media on 63-vuotiasta Varosta kuvaillut.

Kohde itse ei ole veteraani-sanasta kovin mairiteltu, sillä hänestä se kuvastaa paremmin miehiä ja naisia, jotka ovat olleet rintamalla.

– Mutta jotkut käyttävät tuollaista sanaa minusta, eihän sille mitään voi. Itse sanoisin ennemminkin, että olisin pioneeri tai rockin soittaja. Ei tässä mitään veteraaneja olla, tai olenhan minä oman ikäiseni. Mieluummin niin kuin että olisin rockin sekopää, Varonen ruotii luurin toisessa päässä.

Kommentoi

Hae Heilistä