Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Heiduška uskoo musiikkinsa voimaan

Biisintekomielessä helposti inspiroituva Heiduška julkaisi kesäkuussa uuden, Jussi Sinkkosen kanssa tehdyn musiikkivideon Naamio-nimiselle kappaleelle. Video on saanut paljon kehuja, ja kaksikko on kaavaillut osallistuvansa sillä erinäisiin musiikkivideokilpailuihin. Kuva: Tiina Sormunen Biisintekomielessä helposti inspiroituva Heiduška julkaisi kesäkuussa uuden, Jussi Sinkkosen kanssa tehdyn musiikkivideon Naamio-nimiselle kappaleelle. Video on saanut paljon kehuja, ja kaksikko on kaavaillut osallistuvansa sillä erinäisiin musiikkivideokilpailuihin. Kuva: Tiina Sormunen
Uskallatko ajatella isosti?

Heiduška-nimellä musiikkia tekevälle Heidi Niinimäelle kysymystä ei tarvitse edes esittää, sillä lyhyenkin juttutuokion aikana 34-vuotiaan joensuulaisen lauluntekijän rohkeus tekee vaikutuksen. Niinimäellä on Heiduškan varalle suuria suunnitelmia, ja hän uskoo vankasti musiikkinsa kantavan vaikka kansainvälisille areenoille.

Ja se usko voi ihan oikeasti viedä Niinimäen esimerkiksi Japaniin. Muusikko kun tekee yhteistyötä joensuulaisen Design by Kieto -korumerkin kanssa, jolla on jakelua myös Japanissa.

– Ehkä jotain yhteistyötä voisi miettiä, jos pääsisin sinne keikalle. Suomen kielihän on Japanissa in ja pop, ja uskoisin, että meidän musamme saattaisi helposti lyödä läpi, Niinimäki lisää.

Silti ykkösenä tavoitelistalla on Suomi. Niinimäki soisi mielellään, että me kaikki suomalaiset saisimme kuulla Heiduškan musiikkia radiosta, ja sitä kautta lauluntekijälle avautuisi mahdollisuus keikkailla sekä soolona että bändin kanssa niin klubeilla kuin festareillakin.

Ensin olisi siis päästävä radioon, mikä ei ole ihan helppoa kompromisseista kieltäytyvälle Heiduškalle.

Heiduškan tyylilajia on Niinimäeltä tiedusteltu usein, mutta hän jättää genren kuulijan itsensä määriteltäväksi. Jotain popin ja rockin välimaastosta ammentavaa, suomenkielistä musiikkia se kuitenkin on.

Lauluntekijä on julkaissut omakustanteisesti viisi kappaletta: Boheemi päiväuni, Sinne, Minä muistan sinut, Ilmaan ja Naamio. Julkaisematonta materiaalia Niinimäellä on huomattavasti enemmän, ja ainakin toistaiseksi niitä on mahdollista kuulla ainoastaan Heiduškan keikoilla.

Seuraavaa äänitysprojektiaan Niinimäki on haudutellut mielessään pitkään.

– Ne ovat aina isoja voimainponnistuksia ja aika kallistakin puuhaa, jos haluaa tehdä oikeasti hyvää ja laadukasta, ajan kanssa ja huolella, hän tähdentää.

Tähänastiset äänityksensä Niinimäki on tehnyt Lehmossa SF Studiolla yhdessä Hannu Hattusen kanssa, joka on äänittänyt, miksannut, masteroinut ja ollut tuotantovaiheessa taiteellisestikin vahvasti mukana. Niinimäki kuvaa yhteistyötä hyvin hedelmälliseksi, mutta Heiduškan seuraava askel on vielä vailla varmaa suuntaa.

Niinimäen haaveena on äänittää kokonainen albumi, ja siksi hän on käynyt sponsorineuvotteluja eri tahojen kanssa. Lauluntekijä kun uskoo, että hän alkaa pikkuhiljaa olla valmiimpi sellaiseen yhteistyöhön, jossa joku toinenkin ottaisi selkeästi enemmän vastuuta tuotannosta. Toistaiseksi Niinimäellä ei työparia vielä ole ollut, vaikka hän on saanut palautetta musiikistaan muun muassa muusikkoystäviltään.

– Totta kai arvostan tosi paljon muiden näkemyksiä ja ideoita, mutta jos tekisin jonkun kanssa yhdessä, hänen pitäisi olla selkeästi sellainen tuottaja-aisapari. Myös managerityyppiä olen etsimässä, ja muutama tosi hyvä ehdokas onkin niin sanotusti hollilla.

– Olisi ihan hyvä olla olemassa joku muukin, joka hoitaisi keikka- ja promoasioita eteenpäin, Niinimäki summaa.

Yksi hänen suurimmista unelmistaan olisi päästä tekemään biisi Kalle Aholan kanssa. Don Huonot on inspiroinut Niinimäkeä yläasteelta asti.

– Olemme vähän olleet jutuissa sähköpostin kautta, ja Kalle on myös kuunnellut Heiduškan biisejä. Hän on kertonut olleensa positiivisen yllättynyt.

Laulaja Niinimäestä tuli kolmannella luokalla, kun hän pääsi kuoroon. Hänen perheensä oli juuri muuttanut Hirvikoskelle Loimaalle, eikä Niinimäki varsinaisesti tiennyt, että hän osaisi tai tykkäisi laulamisesta. Silti hän päätti osallistua heti kouluvuoden aluksi järjestettyihin laulupääsykokeisiin.

Koulun kuoro oli iso, mukana oli kolmisenkymmentä laulajaa, ja Niinimäki sai laulamisesta heti kiinni.

– Kuoro kesti kuudennen luokan loppuun asti, taisimme yläasteellakin vielä jatkaa omaehtoisesti. Kävimme Virossa asti esiintymässä ja pääsin laulamaan sooloja tosi paljon, hän muistelee.

Yläasteella Niinimäki sai musiikinopettajan, joka tykkäsi bändivetoisesta opetuksesta. Oppilaat perustivat hänen tunneillaan pikkubändejä, minkä myötä Niinimäki pääsi ensimmäistä kertaa laulamaan levylle. Osin opettajan innoittamana hän alkoi kirjoittaa myös lyriikoita.

– Kirjoitin ekat biisini jo silloin seiskaluokalla. Siitä eteenpäin olenkin ollut mukana näissä bändihommissa, Niinimäki taustoittaa.

Joensuuhun hän muutti vuonna 2009 Oriveden opiston kautta opiskellakseen musiikkipedagogiksi pääaineena pop/jazz-laulu. Joensuu tuntui heti kodilta. Valmistumisensa jälkeen Niinimäki jäi kaupunkiin ja perusti oman yrityksen, laulustudio Volan syksyllä 2014, sillä hän halusi keskittyä niin opettajan- kuin taiteilijanuraansakin täysillä.

Samoihin aikoihin syntyi myös Heiduška.

– Aloin tehdä biiseistä selkeästi omakohtaisia ja folk-henkisiä, joista kuuluvat vanhan suomalaisen iskelmän vaikutteet, jotka sykähtävät minua sielussa ja sydämessä isosti. Siihen asti olin tehnyt vähän progressiivisempaa musiikkia, Niinimäki mainitsee.

Heiduška kasvoi nopeasti yhtyeeksi, joka keikkailee vaihtelevalla kokoonpanolla.

Lauluntekijän ohella mukana kulkevat kitaristit Sampo Kinnunen ja Eetu Pesonen, basisti Sami Nissinen, kosketinsoittaja Roki Rautiainen sekä rumpalit Pauli Pekkarinen ja Hanne Hiltunen.

Uran kannalta koti Etelä-Suomessa voisi olla Joensuuta kannattavampaa, ja Niinimäki kertookin pohtineensa kimppakämpän hankkimista kakkosasunnoksi jostain pääkaupunkiseudulta.

Toisaalta taiteen tekeminen vaatii myös tilaa, ja sitä Joensuussa on tarjolla. Lisäksi Niinimäellä on kaupungissa ystäviä, joiden kanssa voi herkutella vaikkapa suunnittelemalla Joensuuhun omaa Jyrki-ohjelman kaltaista Boheemi-formaattia.

Ystäväporukka on jo ehtinyt luoda Facebookiin Boheemi-nimisen sivuston, jossa kuka tahansa voi vinkata esimerkiksi omista taideprojekteistaan.

Pieneksi kaupungiksi Joensuussa on myös paljon muusikoita.

– Niin, miksei Kalle Ahola voisi tulla tänne tekemään kanssani biisejä. Täällähän olisivat puitteetkin jo olemassa, Niinimäki päättää.

Kommentoi

Hae Heilistä