Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Levyllinen Joensuuta

Matti Sakari eli Matti Mikkelä uskoo olevansa lauluntekijänä nyt hieman parempi, tai ainakin vähemmän analyyttinen kuin ensimmäisellä levyllään. Kappaleiden syntyminen on hänelle kuitenkin edelleen suuri ihme. Kuva: Riikka Malin Matti Sakari eli Matti Mikkelä uskoo olevansa lauluntekijänä nyt hieman parempi, tai ainakin vähemmän analyyttinen kuin ensimmäisellä levyllään. Kappaleiden syntyminen on hänelle kuitenkin edelleen suuri ihme. Kuva: Riikka Malin
Kun Matti Sakari eli Matti Mikkelä aloitti tammikuussa 2018 noin puolentoista kuukauden mittaisen joukkorahoituskampanjan, jonka tarkoituksena oli rahoittaa osa hänen toisesta albumistaan, mieliala koukkasi yllättäen epätoivon puolelle. Mikkelä oli ihan varma, ettei kukaan tue hänen kampanjaansa.

Kuinka väärässä hän olikaan.

Joukkorahoituskampanja keräsi 55 mesenaattia. Valtaosa heistä oli Helsinki–Joensuu-akselilta ja moni oli Mikkelälle entuudestaan tuttu, mikä tuntui muusikosta erityisen ilahduttavalta, mutta mukana oli myös muutamia yllätyksiä.

Nyt, reilu vuosi myöhemmin, Mikkelä elää taas jännittäviä aikoja. Valoraitoja-niminen albumi on valmis, ja hän odottaa sitä hetkeä, että pääsee jakamaan levyjä postiluukuista joensuulaisille mesenaateilleen.

Mikkelä latasi koko albuminsa nettiin, jossa se julkaistiin perjantaita 31. toukokuuta.

Mikkelän joukkorahoituskampanjassa oli tarjolla monia erilaisia vastikkeita, joita ostamalla pystyi tukemaan laulaja-lauluntekijän taivalta kohti toista albumiaan. Listalla oli albumin lisäksi muun muassa postikorttitervehdyksiä, t-paitaa, Mikkelän puolison ompelemia Matti Sakari -selviytymispakkauksia, soolokeikkoja ja aineettomia vastikkeita, kuten ikuinen Matti Sakari -kunniajäsenyys, jolla sai nimensä sekä levyn kansilehtiin että artistin nettisivuille.

Luovasti erilaisia vastikkeita miettineellä Mikkelällä oli kampanjassaan tyrkyllä myös Matti Sakari -kaupunkikierros Helsingissä ja Joensuussa, jotka molemmat toteutuivat. Molemmilla kierroksilla Mikkelän matkassa kulki yksi osallistuja.

Kaupunkikierroksilla Mikkelä kuljetti mesenaattiaan itselleen tärkeisiin paikkoihin. Etapeiksi valikoitui osoitteita, joissa hän oli joskus asunut sekä paikkoja, joissa jokin biisi-idea oli saanut alkunsa.

Joensuun-kierrosta tehdessään hän mietti uuden Valoraitoja-albuminsa kappaleita ja niiden taustatarinoita, sillä suurin osa Mikkelän kolme vuotta sitten julkaisemasta Kiskot-debyytistä syntyi hänen asuessaan Kokkolassa ja Helsingissä. Valoraitoja on Mikkelän mukaan pitkälti Joensuu-levy. Sen kypsyttely vei tekijänsä muun muassa Kirkkopuistoon ja erääseen hyvin vastenmieliseen kahvilaan.

– Jonne menin kerran hakemaan inspiraatiota ja yksi biisi syntyikin siellä. Mukana on myös Utransaarta, asemaa ja tietysti parkkihalleja, joita meillä on joka sormelle, Mikkelä lisää.

Tulevalta albumiltaan Mikkelä on jo julkaissut kaksi singleä, kappaleet Yö ja Parkkihalli. Niiden lisäksi albumilla on kahdeksan muuta kappaletta, joista voi Mikkelän mielestä kuulla ensimmäiseltäkin levyltä tuttua Matti Sakaria eli folksoundia ja näppäilyä.

– Jos ensimmäinen levy oli tasainen matka, Ainakin Yö on ihan erilainen biisi kuin mitä ensimmäisen levyn materiaali oli, hän jatkaa.

Osaltaan albumin yllätykset selittyvät sillä, että joukkorahoituskampanjan ansiosta Mikkelä pystyi palkkaamaan levylleen tuottajan, Oona Kaparin. Millainen lopputuloksesta olisi tullut ilman Kaparia, sitä Mikkelä ei ryhdy edes arvailemaan, mutta varmaa on, että tuottajan läsnäololla ja näkemyksillä oli kappaleisiin selkeästi parantava vaikutus.

Mutta palataan Mikkelän tämänhetkiseen olotilaan. Jännityksen ohella laulaja-lauluntekijällä on nyt meneillään se kaikista kriittisin vaihe. Sanat ”voi” ja ”ei” ovat lipsahtaneet Mikkelän suusta usein. Että tällainenko se lopputulos nyt sitten on, mitähän muut tästä ajattelevat?

– Mutta lopulta sille ei voi mitään. Artistina ei voi tehdä oikein muuta kuin sellaista, mistä itse tykkää ja toivoa, että joku muukin tykkää. Onneksi ei ole mitään kaupallisia tavoitteita, tai että kukaan hengittäisi niskaan, että miten nämä streamaus-määrät saadaan kuntoon.

– Entistä enemmän nostan hattua niille, jotka elättävät itsensä tällä hommalla, Mikkelä ruotii.

Puolitoistavuotisen levyprojektin jälkeen takki on niin tyhjä, ettei Mikkelä ole vielä miettinyt, mitä hän seuraavaksi aikoo.

Keikkoja on toki tiedossa sekä Outo toive -yhtyeen kanssa että soolona, ja esimerkiksi levynjulkaisukeikka Botanialla on merkitty kalenteriin kesäkuun 14. päivän kohdalle. Mutta seuraava askel ja levy, ei vielä ajatustakaan. Ellei hän sitten sulkeudu mökkiin ja luo jotain mies ja kitara -pohjalta.

Tällä hetkellä Mikkelän suurimpana haaveena onkin päästä soittamaan kitaraa ja tehdä uusia biisejä. Viime aikoina aika ei ole riittänyt kumpaankaan.

– Kaikki se aika, minkä käytin musiikkiin oli sitä, että valmistin joitain promokuvia, videoita tai järkkäilin bänditreenejä. Ihan kuin olisin jokin toimitusjohtaja, henkilökohtaisesti yllätyin työmäärästä.

– Oli mesenaattihomma ja kun tämä tuottajajuttu mahdollistui, en halunnut jättää mitään puolitiehen. Ajattelin, että tehdään nyt kaikki mahdollisimman hyvin tällä kertaa, Mikkelä kertoo.

Kommentoi

Hae Heilistä