Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kitaransoiton vapaaottelija

Perjantaina Joensuussa esiintyvän Tomi Paldaniuksen jokainen keikka on erilainen. Joskus hän on tiedustellut yleisöltä biisitoiveita ja treenannut ja sovittanut sitten jonkun kännykästään soittaman kappaleen osaksi sen iltaista settiä. Perjantaina Joensuussa esiintyvän Tomi Paldaniuksen jokainen keikka on erilainen. Joskus hän on tiedustellut yleisöltä biisitoiveita ja treenannut ja sovittanut sitten jonkun kännykästään soittaman kappaleen osaksi sen iltaista settiä.
Vanha Landola ehti koristaa Tomi Paldaniuksen lapsuudenkodin seinää vuosia, kunnes eräänä päivänä hän kuuli kaverinsa soittavan sähkökitaraa ja innostui itsekin. Niihin aikoihin 13-vuotias Paldanius nosti tallattoman ja kehnossa vireessä olevan kitaran seinältä ja alkoi tapailla ensimmäisiä sointujaan.

Hyvin pian Landola vaihtui Stratocaster-tyyliseen sähkökitaraan, ja Uudessakaupungissa varttuneesta Paldaniuksesta tuli kirjaston musiikkiosaston kanta-asiakas. Ensimmäinen kappale, jonka hän oppi soittamaan, oli The Animals -yhtyeen House of the Rising Sun. Ensimmäinen bändi tuli kuvioihin 17-vuotiaana, ja showbändin matkassa hän reissasi kaikkiaan viisi vuotta soittaen rokkibiisejä ympäri Suomea.

Samoihin aikoihin Paldanius tutustui myös klassiseen kitaraan, jonka pariin hänet innoitti Turun seudun musiikkiopiston kitaransoiton opettaja Risto Vuorinen. Parissa vuodessa Paldanius suoritti musiikkiopiston paperit ja jatkoi musiikkipedagogilinjalle. Valmistuttuaan vuonna 2003 hän sai viran Varsinais-Suomen kansanopistosta kitaransoiton opettajana, ja kaikki vaikutti hyvältä.

Todellisuudessa Paldanius oli hyvin ahdistunut.

– Tuntui, että klassinen puoli oli liian rajoittunutta, siinä ei löytänyt itseään artistina ja soittajana, hän muistelee.

Paldanius irtisanoutui, jätti elämänsä Suomessa ja lähti Yhdysvaltoihin kesäkuussa 2005 etsiäkseen itseään ja hengittääkseen vapaampaa ilmapiiriä.

Vapautta Paldaniukselle edusti fingerstyle-soittotyyli, jossa kitaristi soittaa kappaleen melodiat ja soinnut korvakuulolta, ei nuoteista. Hän tutustui tyyliin 2000-luvun alussa, jolloin hän sattui bongaamaan vielä hyvin vaiheessa olleesta internetistä australialaisen kitaristin Tommy Emmanuelin lataamia soittovideoita. Chat- ja keskustelupalstojen kautta Paldanius sai myös tiedon, että Nashvillessa on fingerstyle-kitaransoitolle oma festivaalinsa.

Miehelle, joka tunsi olevansa puristuksissa klassisen kitaransoiton säännöissä ja rajoituksissa, fingerstyle oli kuin pelastusrengas. Tyyli tuntui heti omalta.

– Sain vapauden ilmaista itseäni enemmän kuin että olisimme kaikki jostain samasta putkesta ja sitten katsottaisiin, kuka jaksaa treenata eniten ja osaa parhaiten ne samat asiat. Siirryin täysin korvakuulosoittajaksi, jossa ei ole yhtä ainoata oikeata tapaa soittaa jokin biisi.

– Fingerstyle on vähän kuin kitaransoiton vapaaottelu. Saa tehdä mitä lystää, Paldanius kiteyttää.

Löydettyään uudestaan soittamisen riemun hän alkoi sovittaa kitarallaan musiikkia, jonka parissa oli varttunut. Ensimmäisen soittovideonsa, Bon Jovin Livin’ On a Prayer, hän päivitti vastaperustettuun Youtube-palveluun vuonna 2005. Videolla Paldanius soittaa samanaikaisesti kappaleen melodiat, soinnut, bassolinjat ja kitarasoolot.

Ruudun toisella puolella kohahti.

Paldaniuksen video keräsi nopeasti miljoonayleisön, Total Guitar -lehti valitsi sen Best of Youtube -listalleen ja kitaransoittajat ympäri maailmaa innostuivat soittamaan suomalaiskitaristin sovituksia.

Youtube-suosion myötä Paldaniusta alettiin kysellä keikoille. Kitaristi itse ei ajatukselle aluksi lämmennyt, sillä elämässä oli kaikenlaista. Oli läheisten ihmisten hautajaisia ja omankin elämän merkitys mietitytti. Astuminen valokeilaan tai esiintyjäksi ei sopinut senhetkiseen olotilaan.

Bangkokiin muuttaneesta Paldaniuksesta tuli isä vuonna 2012. Esikoisen varttuessa kitaristin mieleen alkoi hiipiä ajatus, että pojalle voisi näyttää, mitä isä tekee. Paldanius soitti muutaman puhelun ja sopi itselleen nipun keikkoja Suomeen. Ensimmäinen kiertue oli huhtikuussa 2017, ja Paldaniusta jännitti ihan pirusti kävellä monen silmäparin eteen esiintymään.

– Mutta sitten tuli rentous ja ilo soittamiseen, huumoria ja tarinankerrontaa. Se tuntui hyvältä ja ihmisetkin ovat tykänneet, hän lisää.

Sittemmin Paldanius on keikkaillut Suomessa joka vuosi. Kiertueilla aikataulut ovat tiiviitä, esimerkiksi viime syksynä hän soitti 32 päivässä 53 keikkaa. Kiertueen jälkeen Paldanius palaa aina kotiinsa Bangkokiin. Parhaillaan hän on lähes toukokuun mittaisella Suomiklassikot soolokitaralla -konserttikiertueella, jolla Paldanius soittaa suomalaisia ikivihreitä Baddingista Sibeliukseen. Haastatteluhetkellä Nilsiässä luuriin jutteleva kitaristi kertoo kappaleiden innoittaneen häntä pohtimaan myös omaa suomalaisuuttaan ja suhdettaan Suomeen. Maahan, jonka hän aikoinaan niin mielellään jätti taakseen.

Sitä pohdintaa riittää myös keikoille, kuten myös Paldaniuksen mietteitä omasta roolistaan estradilla. Hän ei halua kävellä ihmisten eteen tuotteena tai kitaristina, jolla on jokin tutkinto, vaan ihmisenä, jolla on tarina ja tunteet. Tähteyttä tärkeämpää on inhimillisyys.

– Menikö tämä haastattelu liian vakavaksi? Paldanius keskeyttää huolestuneena.

– Keikat ovat kuitenkin huumoripläjäyksiä, ihmiset nauravat aika paljon. Kuhmoisissakin eräs mies sanoi keikan jälkeen, että tämä oli hyvä stand-up-show, mutta pidä tuo kitara vielä mukana. Se on ihan hyvä lisä siinä.

Kommentoi

Hae Heilistä