Julkaistu 

Näillä kilometreillä ei nouse hattuun

– Otetaanko tähän tällainen Daltonit-muodostelma, heittää Martti Orre Jokiasemalla tapahtuvassa haastattelussa. Edustalle asettuu Sanni Ronkainen, jonka kehotuksesta Martti Orre ja Niina Kokko päättivät duollaan osallistua The Voice of Finlandiin. Hanna-Mari Lappalainen – Otetaanko tähän tällainen Daltonit-muodostelma, heittää Martti Orre Jokiasemalla tapahtuvassa haastattelussa. Edustalle asettuu Sanni Ronkainen, jonka kehotuksesta Martti Orre ja Niina Kokko päättivät duollaan osallistua The Voice of Finlandiin.

Joensuulaisen Martti Orre ja Niina Kokko Duon tie nousi The Voice of Finlandissa pystyyn maaliskuussa nähdyssä kaksintaisteluvaiheessa. Nyt suunnitelmissa on ahkeraa keikkailua ja oman levyn tekeminen.

The Voice of Finlandin parhaillaan televisiossa pyörivän kahdeksannen kauden ääni ratkaisee -vaiheessa Olli Lindholm lämpeni Martti Orre ja Niina Kokko Duon Ystävänpäivä-kappaleen tulkinnalle samalla, kun muut tähtivalmentajat kehottivat duoa skarppaamaan.
Lindholm totesi ohjelmassa, että duo tuo ihmisille iloa.
– En ehtinyt tuntea häntä kovin hyvin, mutta voisin kuvitella, että olimme hyvin samalla aaltopituudella siitä, mitä se musan tekeminen on ja miksi sitä mennään katsomaan, Martti Orre pohtii.
– Se on se hetki, missä ollaan, siinä on hauskaa ja hyvä meininki, tai sitten homma menee tunteisiin ja itketään. Se on sellaista – aitoa, sitähän se on.
Kaksikko toteaa Lindholmin ymmärtäneen, mistä duon musiikissa on kysymys.
– Jo se, että pääsimme ääni ratkaisee -vaiheeseen, oli saavutus. Kaikki siitä eteenpäin oli pelkkää plussaa. Emme tavallaan ole kilpalaulajia, vaan ennemminkin viihdyttäjiä ja esiintyjiä, meillä on show, Niina Kokko toteaa.
Se parivaljakolla tosiaan on, sillä ohjelman kaksintaisteluvaiheessa spaghettilanteiksikin kutsuttu duo luotsaa nyt yhdessä myös viisihenkistä Dirt Clinton And the Partystarters -bilebändiä, joka on toistaiseksi buukannut keikkoja ainakin syyskuulle saakka.
– Kahdestaan duona vedämme kuitenkin kaikkea aina nykypäivän listahiteistä vanhaan iskelmään ja swingiin, Orre luettelee.
– Meillä ei ole koskaan tiukkaa ohjelmistoa. Jos näyttää siltä, että porukka tykkää jorata enemmän Popedan biisejä kuin Poskivalssia, sitten vedetään sen mukaan, Kokko jatkaa.

Hattu pois päästä
Kaksikon tiet kohtasivat viitisen vuotta sitten ravintola Takataskussa, jossa Orre sanojensa mukaan pyöri kitaroineen yhdessä kaverinsa kanssa.
– Soiteltiin muuten vain siellä, kun oli hyvä meininki, Orre kertoo.
– Sitten satuin bongaamaan tämän, Kokko jatkaa.
Kaksikko veti dueton saman tien, ja nyt duo on esiintynyt yhdessä kolmisen vuotta, jota ennen molemmilta on pitkän linjan kokemus musiikista ja esiintymisestä.
Taipale The Voice of Finlandissa sai alkunsa, kun Kokon tytär Sanni Ronkainen kuuli äitinsä laulavan Alanis Morrissetten You Oughta Know -kappaletta.
– Hän kuunteli siinä hirmu tarkkaan ja sanoi, että äiti, mitä luulet, voittaisikohan tuolla laululla sen laulukilpailun, Kokko muistelee.
– Minä vain sanoin, että kannattaisi yrittää ainakin, Sanni Ronkainen tuumaa.
Orre ja Kokko lähettivät hakuvideon, jonka myötä he pääsivät reilun kahdentuhannen hakijan joukosta noin viidensadan muun hakijan kanssa livekoelauluihin. Sieltä heidät valittiin televisiossa näkyvään ääni ratkaisee -vaiheeseen noin sadan muun laulajan ohessa.
Kaksintaisteluvaiheessa duon tie nousi pystyyn, kun Lindholm valitsi tiimiinsä jatkamaan jyväskyläläisen Miika Kastarisen.
Koko prosessi kesti duon osalta puolisen vuotta.
– Tv-todellisuus on jännä, koska se näyttää siltä, että me vain menemme sinne, se on se puolitoista minuuttia ja se on siinä. Oikeasti sitä on runtattu kuukausikaupalla ja matskua on yhtä jaksoa varten varmaan 80 tuntia, Orre naurahtaa.
Ohjelmasta putoaminen ei kaksikkoa harmita.
– Olemme todella kiitollisia, että saimme tällaisen tilaisuuden. Se oli loistava juttu, Kokko sanoo.
– Siellä oli ihan tajuttoman hyviä laulajia, jotka voisivat lähteä vaikka New Yorkiin huomenna keikalle tuosta vain. Siinä kuunnellessa huomasi, että nämä ovat parempia, se on fakta eikä siinä mitään. Jos paremmilleen häviää, eikun vain hattu pois päästä, Orre toteaa.

Vahva oma tyyli
Orre ja Kokko kokevat lavasteissa ja kirkkaissa studiovaloissa kameran edessä laulamisen olleen jännittävä kokemus.
– Kun joskus nuorena poikana tuli vedettyä Valkeakosken musatapahtumassa Dingoa kahdelletuhannelle henkilölle, ei yleisön määrä ole ollut sen jälkeen mikään ongelma. Mutta tilanne ja ympäristö ovat studioympäristössä niin erilaisia, että tunnelmaan ei pääse ihan sormia napsauttamalla. Olihan se jännä paikka, Orre toteaa.
– Oli se kuitenkin mageeta, Kokko lisää.
Duo kokee tyylinsä olevan hieman erilainen kuin mitä ohjelmassa loppupeleissä haetaan.
– Luulen, että siellä etsitään mieletöntä ääntä ja karismaattista ja mielenkiintoista tyyppiä, jota voi muokata. Meillä on jo niin vahva oma tyyli, että olemme ehkä duona liian vaikeasti muokattavissa, Kokko pohtii.
– Me esiinnymme intiimissä klubiympäristössä ja ravintoloissa, joissa saamme porukan mukaan tähän meidän juttuumme. Se on ihan eri maailma. En näe itseäni välttämättä laserien ja strobojen välkkeessä rokkistarailemassa Hartwall Arenalla, Orre tuumaa.
Seuraavaksi duo aikoo laajentaa sekä keskenään että bilebändinsä kanssa reviiriään maakunnan ja Itä-Suomenkin ulkopuolelle, vaikka kiintopiste tuleekin pysymään Joensuussa.
– Pelikenttänä on koko Suomi, mihin vain autolla pääsee, Orre kertoo.
Suunnitelmissa on tulevaisuudessa myös oman levyn tekeminen.
– Levy on ruvennut pikku hiljaa tulemaan mieleen. Koko ajan teemme myös keikkaa mahdollisimman paljon, pitkältihän tämä on ollut sitä keikan buukkaamista, Kokko toteaa.

Itseironiaa tarvitaan
Kaksikko toteaa klubikeikkailevan muusikon elämän olevan paikoin hieman tragikoomistakin, eikä homma pääse nousemaan hattuun.
– Ei näillä kilometreillä enää. Vuosikymmenten aikana on käynyt jo tutuksi, millaista on marraskuisessa loskasäässä työntää jotakin vanhaa Mersua tuolla käyntiin ja ajaa se sitten peräkärryn perässä 250 kilometrin päähän johonkin, jossa on kolmekymmentä ihmistä paikalla. Vedetään ilta siellä, ja sitten aamukuudelta himaan, Orre nauraa.
Parivaljakko toivoo myös näkevänsä itsensä samalla asenteella kuin he näkivät Olli Lindholmin The Voice of Finlandin kuvauksien aikana; hän vaikutti Orren ja Kokon mukaan leppoisalta henkilöltä, jolla oli tukevasti jalat maan kamaralla.
– Hänellä oli hirveän hyvä itseironia. Kun rupesimme esimerkiksi pianoharjoituksessa käymään läpi kappalettamme, Olli siinä vähän meitä opasti, mutta sanoi sitten: ”antaa olla, täällähän on ihan oikeita laulajiakin paikalla, antaa hänen neuvoa, kun en minä näistä lauluhommista mitään tiedä” ja antoi ohjat apuvalmentajalle, Orre naurahtaa.
– Vaikka hän teki vuosikymmenten mittaisen uran ja tunsi kaikki, hän ei silti pitänyt hommaa niin vakavana. Ja vaikka nimi olisi Paul McCartney, kyllä sitä silti aamulla herää ja keittää kahvit siinä missä muutkin. Pääasia on, että hommaa tekee niin, että siinä on sydän mukana ja se myös välittyy, Orre summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä