Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kuin neulan etsimistä heinäsuovasta

Taiteen edistämiskeskus Taike myönsi pitkän uran tehneelle Maarit Hurmerinnalle taiteilijaeläkkeen, mutta eläkkeelle tammikuussa uuden albumin julkaissut Maarit ei ehdi. Keikkakalenterissa on merkintöjä joulukuulle asti. Taiteen edistämiskeskus Taike myönsi pitkän uran tehneelle Maarit Hurmerinnalle taiteilijaeläkkeen, mutta eläkkeelle tammikuussa uuden albumin julkaissut Maarit ei ehdi. Keikkakalenterissa on merkintöjä joulukuulle asti.
Murtuuhan se jää tällaisellakin small talkilla.

– Sitten sä kyllä kuulet, kun mä alan itkeä, muusikko Maarit Hurmerinta eli Maarit lausuu puhelinhaastattelun aluksi ja naurahtaa sitten rauhoittavasti.

Dramaattisuudella hän ei viittaa Karjalan Heilin kysymyksiin vaan piilolinsseihin, joita muusikko oli asettelemassa silmiinsä juuri ennen puhelimen pirinää. Ja nyt Maaritilla on sellainen tuntuma, ettei toinen linsseistä mennyt ihan oikein.

– Mutta voinhan minä kaivella sitä tässä samalla pois, jos siltä tuntuu. Ei anneta sen häiritä, hän jatkaa.

Jos näin on, hypätään asiaan.

Vaikka maailma on nykyään hyvin erilainen kuin vuonna 1972, jolloin Maarit julkaisi ensimmäisen singlensä, Aamun tulo / Nyt olen tullut maailmaan, ja musiikkikenttä trendejä myöten on kokenut melkoisen myllerryksen, musiikintekijän näkökulmasta se olennaisin ei ole muuttunut miksikään. Oikeasti hyvän, leirinuotiolla sekä sinfoniabändin kanssa toimivan kappaleen eteen joutuu edelleen tekemään töitä.

Omaehtoisen kunnianhimoisesti musiikkiin suhtautuva Maarit vertaa työtään neulan etsimiseen heinäsuovasta. Kun kappaleeseen sitten löytyy se jokin, musiikintekijä tuntee sen nahoissaan. Joskus sellainen kappale syntyy helposti, toisiaan se voi vaatia pitkällisenkin taistelun.

Tällä sapluunalla rakentui myös Maaritin tuorein, liki viiden vuoden albumihiljaisuuden katkaissut Sumuinen puutarha.

Tammikuussa julkaistulla albumilla on sekä Maaritin että muun muassa Timo Kiiskisen, Edu Kettusen ja Heikki Salon kirjoittamia lauluja. Albumin nimikappale on ehtaa Kauko Röyhkää, johon Maarit tutustui muutama vuosi sitten vierailtuaan Röyhkän ja Severi Pyysalon yhteislevyllä.

Kokemus oli sen verran mielenkiintoinen, että Maarit kysäisi Röyhkältä, haluaisiko tämä kirjoittaa jonkin tekstin hänen tekeillä olevalle albumilleen.

– Hän lähettikin minulle aika monta tekstiä, Maarit lisää.

Biisinivaska jäi hautumaan, kun Maarit lähti tyttärensä Jannan kanssa pienelle matkalle Sisilian Taorminaan. Siellä hän kohtasi yhden elämänsä kauneimmista paikoista, puutarhan, jossa kukkivat kaikki maailman kauneimmat kukat ja josta oli rannaton näkymä merelle. Oikealla puolella Etnasta kiemurteli savua.

– Se oli jotenkin epätodellisen hieno visio. Sillä hetkellä, kun seisoin siinä ja haukoin henkeäni kaikesta siitä hienoudesta, muistin Kaukon tekstin Sumuinen puutarha. Se lähti ihan siinä hetkessä soimaan, muistin tekstin aika hyvin ulkoa. Lähdin heti kehittelemään sitä päässäni ja kun tulin kotiin, sain biisin valmistettua aika pian, Maarit muistelee.

Kuten lähes kaikki 18 aiempaakin julkaisuaan, myös Sumuisen puutarhan Maarit on tuottanut yhdessä aviomiehensä ja bändikaverinsa, kitaristi Sami Hurmerinnan kanssa.

Yhtä aviopari on pitänyt jo 45 vuotta, mitä on ihmetelty useammassakin Maaritin haastattelussa.

Hänen mielestään vuosissa ei ole mitään kummallista. Maaritista muusikkopari vertautuu esimerkiksi maanviljelijä- ja yrittäjäpariskuntiin, sillä kaikissa on kyse samasta: yhdessä yhteisen jutun rakentamisesta.

– Mutta onhan siinä tietysti onnekkuutta, että on löytänyt sellaisen ihmisen. Olemme toki eläneet nuoruutemme samojen vaikuttimien ympäröiminä ja sitä kautta meillä on aika samanlaisia päämääriä. Mutta eihän sekään ilmaiseksi tule, kyllä se vaatii tahtotilaa ja työtä kummaltakin, Maarit linjaa.

Tulevana viikonloppuna Maarit ja Sami Hurmerinta tekevät yhdessä pienimuotoisen Itä-Suomen-kiertueen, sillä perjantaina he esiintyvät Joensuussa Utran Uittotuvassa ja lauantaina Kiteellä Kiteesalissa. Keikoilla on luvassa duomuotoon sovitettuja uuden levyn kappaleita sekä valikoima Maaritin uran vanhempia hittejä.

Itä-Suomeen Maarit saapuu mielellään, sillä hänen mummonsa ja vaarinsa olivat kotoisin Karjalasta.

– Jotenkin se ihmisten temperamentti tulee aika lähelle minua, tunnen oloni kotoisaksi. Siellä on myös aina pidetty hyvänä, kun olemme tulleet käymään, Maarit päättää haastattelun, eikä hänen äänensä värise vieläkään.

Ilman kyyneliä selvittiin, tästäkin.

Kommentoi

Hae Heilistä