Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Hyvä tyyppi soittotaitoa tärkeämpi

Kuvassa vielä triona poseeraava Wrist Rodeo on jälleen kvartetti. Uuden kitaristinsa yhtye esittelee naistenpäivän iltana La Barressa. Kuvassa vielä triona poseeraava Wrist Rodeo on jälleen kvartetti. Uuden kitaristinsa yhtye esittelee naistenpäivän iltana La Barressa.
Kyllähän se pysäyttää ja epätietoisuus valtaa mielen, kun pitkäaikainen bändikaveri ilmoittaa, ettei hänen aikansa riitä enää soittohommiin.

Näin kuvailee joensuulaisen Wrist Rodeon laulaja-kitaristi Jarno Muhonen viime kesän tunnelmia, kun yhtyeen kitaristi Antti Pyykönen jättäytyi pois ja nelikko kutistui trioksi. Jäljelle jääneet Muhonen, basisti Kimmo Halttunen ja rumpali Petri Happonen miettivät hetken, että mitäs he nyt tekevät.

– Antti oli kuitenkin ollut iso osa orkesteria ja kaveri pitkältä ajalta, mutta emme me sinällään miettineet, että olisimme lopettaneet. Arvelimme, että vedämme sitten kolmestaan, ja jos siihen tilalle löytyy joku hyvä tyyppi, joka olisi samalla aaltopituudella, otetaan messiin, Muhonen täydentää.

Triona Wrist Rodeo ehti soittaa pari keikkaa, kunnes sellainen hyvä tyyppi napsahti kohdalle.

Bluesin ja garage-rockin parissa rämpivä Wrist Rodeo alkoi hahmottua vuoden 2012 paikkeilla. Silloin tyylinä oli punk ja kokoonpanokin erilainen, sillä Muhosen ja Happosen lisäksi mukana kulki Muhosen yläasteaikainen kaveri Hannu Nykyri sekä Vekka Elo. Tällä porukalla he kävivät soittamassa pääasiassa covereita lähinnä joissain yksityistapahtumissa.

Vuonna 2013 joensuulaisbändi murahti oikeasti käyntiin, kun lainakappaleiden jatkoksi settilistalle alkoi syntyä omia kappaleita. Samana vuonna Pyykönen liittyi Wrist Rodeoon kitaristiksi.

Uuden kitaristinsa, Tuomas Sirenin kanssa yhtye nousee ensimmäisen kerran yleisön eteen perjantaina 8. maaliskuuta La Barressa. Siren on varsin tuttu nimi joensuulaisissa bändikuvioissa, sillä hän soittaa myös Indians- ja White Tears -nimisissä pumpuissa. Wrist Rodeon soittajatkin ovat tunteneet Sirenin vuosien ajan.

Muhonen ja Siren sopivat soittokaveruudesta kapakassa, mutta varsinaisesti hänestä tuli Wrist Rodeon kitaristi vasta treeneissä. Uuden bändin jäsenen sisäänajo kun vaatii tilaa, jotta hän voi näyttää, mitä hänellä on annettavanaan. Edeltäjäänsä Sirenin ei odotettukaan apinoivan.

– Siten touhu on kaikille mielenkiintoisempaa. Tietysti se vaatii myös tietynlaisen ihmistyypin, huumorin ja musiikkimaun, että tullaan toimeen eikä tarvitse jännittää toisen kanssa olemista.

– Minusta on melkeinpä tärkeämpää, että ollaan hyviä kavereita kuin että onko toinen miten kova soittaja. Jos ihminen olisi vaikka miten hyvä soittaja, mutta hänen kanssaan ei tule toimeen, ei sellaista voi pitää bändissä. Hankala tyyppi myrkyttää koko homman, Muhonen muotoilee.

Wrist Rodeolla kävi kitaristin suhteen hyvä mäihä, sillä Muhosen mukaan Siren on kova soittaja ja muutenkin hyvä jätkä.

Muutakin myötätuulta joensuulaisyhtyeessä on puhaltanut, sillä huhtikuussa Wrist Rodeo suuntaa ensimmäiselle ulkomaankiertueellensa. 18.–20. huhtikuuta yhtye tekee Baltian-kiertueen yhdessä saksalaisen King Moroin kanssa, jonka jäseniin joensuulaiset tutustuivat muutama vuosi sitten soitettuaan heidän lämmittelybändinään Tampereella.

Baltian kiepistä Muhonen kertoo odottavansa kivaa kokemusta.

– Sille olemme vähän nauraneet, että helpompi on päästä ulkomaille soittamaan kuin Suomeen. Meillä on ollut vähän hankaluuksia saada keikkoja, ei ole ollut hirmuista kiinnostusta keikkajärjestäjien tahoilta.

– Se voi johtua musiikkityylistä, mutta emme lähde sen takia vaihtamaan. Soittelemme sitten vaikka La Barressa, joka on Joensuun paras keikkapaikka. Sinne pääsee soittamaan, joskus jopa pyydetään, ja sinne pääsevät pienetkin bändit hyvin. Siitä Petelle ja Maisalle pisteet, Muhonen kiittelee.

Keikkojen jälkeen Wrist Rodeon tavoitteena on tehdä lisää uusia biisejä. Tähän asti kaikki yhtyeen julkaisut ovat olleet omakustanteita, Wrist Rodeolla kun on oma St. Back Records -levy-yhtiö, ja samanlaisena meininki luultavasti myös jatkuu.

Itse tekemisen hyväksi puoleksi Muhonen niittaa vapauden; saa tehdä sitä mitä haluaa. Hänelle se on myös mukavaa puuhastelua ja harrastus, jota saa kaiken lisäksi tehdä kavereiden kanssa.

– Onhan se mukava ajatus, että sitten kun itse täältä joskus lähtee, tähän maailmaan jää ehkä jonkinnäköinen merkki. Joku saattaa jostain ullakolta löytää levyn, että ai, tällaistakin räkää on tehty joskus.

Huonoja puoliakin tietysti on. Jos ei ole mainosmiehen vikaa, omakustanteille ei löydy jakelijoita ja hommat tapahtuvat hitaasti, kun kaikki on tehtävä itse.

Mitä sitten, jos jokin levy-yhtiö kiinnostuisi Wrist Rodeosta  –  osaisiko aina kaiken itse tehnyt yhtye olla ja kuunnella, mikäli levy-yhtiöllä olisi mielipide heidän tekemisistään?

– Niin, en tiedä, kun ei ole kokemusta. Emme ole ikinä edes äänittäneet oikeassa studiossa. Olemme aina työskennelleet kavereiden kanssa, ja kaikki on nauhoitettu jossain omassa makuuhuoneessa, treenikämpällä tai livetilanteessa.

– Enkä usko, tulisiko meillä sen parempi tulos mihinkään, jos joku olisi kertomassa meille, miten asiat pitää tehdä. Eiköhän me itse tiedetä, mitä haluamme, Muhonen vastaa.

Kommentoi

Hae Heilistä