Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Niin vehnästä, että Keliakialiittoa hirvittää

Kaarle Viikatetta ja Marko Haavistoa yhdistää paitsi lahtelaisuus myös samanlainen musiikkimaku. Siltä pohjalta he ovat julkaisseet jo kaksi albumillista iskelmällistä rautalankaräimettä. 
Kuva: Nestori Lönngrén Kaarle Viikatetta ja Marko Haavistoa yhdistää paitsi lahtelaisuus myös samanlainen musiikkimaku. Siltä pohjalta he ovat julkaisseet jo kaksi albumillista iskelmällistä rautalankaräimettä. Kuva: Nestori Lönngrén
Eihän se sattumaa ole, että Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston tammikuussa julkaisema toinen yhteisalbumi kantaa samaa nimeä kuin Toivo Särkän ohjaama, vuonna 1961 valmistunut draamaelokuva.

Kaarle Viikate, oikealta nimeltään Kalle Virtanen, paljastaa, että kirjoittaessaan albumin nimibiisiä Haavisto oli vähintäänkin innoissaan Särkän elokuvasta Kuu on vaarallinen.

– Ja kun Marko lähetti minulle demon kappaleestaan, minä olin siitä biisistä hyvin innoissani. Se tuoksui jo pitkän matkan päähän levyn nimeltä. Marko teki hienon ja vaativan laulun, Virtanen lisää.

Särkän elokuvasta on olemassa kaksi versiota, sillä eroottisten kohtaustensa takia aikansa kohudraama joutui sensuurin siistimäksi. Kummankohan tarinan Haavisto lie tarkistanut?

– Jaa, sitä pitää ehkä Markolta tiedustella. Yleensä director’s cutit eli sensuroimattomat ovat innostavampia, niissä tarina pääsee avoimemmin esille, Virtanen muotoilee vastaukseksi.

Lahdessa asuvien Virtasen ja Haaviston ystävyys yskähti käyntiin fanitushommien tiimoilta.

Kaiken ytimessä on kaksi B:tä eli Black Sabbath ja Badding, joiden musiikille herrasmiesten sydän niin sanotusti sykkii. Molemmille musiikki on myös se lähde, josta löytyy aina tarinoita tai ammennettavaa uusiin projekteihin.

Lisäksi Virtanen on hoksannut, että kun viettää toisten ihmisten kanssa paljon aikaa pienessä pakettiautossa, siinä puuhassa erottuvat niin jyvät kuin akanatkin.

– Kyllä tämä on ollut aika selvä tapaus, että on mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen ja aaltopituus on sama. Sellaisen kun huomaa, yleensä niiden ihmisten kanssa haluaa jatkaa toimintaa, hän puntaroi.

Yhteiseen rautalankamelankoliaan kaksikon vei kappale nimeltä Laulu tuohikorteista. Virtanen oli ehtinyt levyttää kirjoittamansa kappaleen Viikatteen kanssa peräti kahdesti, mutta jostain syystä se ei istunut millekään yhtyeen albumikokonaisuudelle. Jossain vaiheessa hän sitten keksi, että Viikate voisi tehdä siitä splittisinkun yhdessä Haaviston Poutahaukkojen kanssa.

– Teimmekin Markon kanssa yhteisen levyn. Minulla oli kappaleita sen verran, että saimme lätyn aikaiseksi, Virtanen taustoittaa ensimmäistä, helmikuussa 2015 ilmestynyttä Laulu tuohikorteista -yhteisalbumia.

Sen jatko-osaa, Kuu on vaarallinen, Virtanen ja Haavisto alkoivat hahmotella vuosi sitten. Heidän lisäkseen mukana oli sama kokoonpano kuin esikoisella: Francinesta tuttu kitaravirtuoosi Antti Kukkola sekä Agentsin legendaarinen rumpali Kepa Kettunen.

Tuoreen albumin 13 raidalla solisteina toimivat sekä Virtanen että Haavisto. Lauluosuudet he ovat jakaneet sen mukaan, kumman ääni soveltui aina mihinkin kappaleeseen parhaiten. Esimerkiksi Virtanen poimii levyltä kappaleen nimeltä Keidas, jota hän pitää selkeästi Haaviston tyylisenä. Niin hyvin hänen iskelmäinen rock and roll -äänensä siihen sopii.

– Aika paljonhan me laulamme levyllä myös kimpassa. Meillä oli ihan alkuperäisenä ideana, että laulaisimmekin paljon sillä tavalla, että lauluharmoniat kulkisivat mukana. Ensimmäisellä singlellämme, Souda soutaja, pääsimme sitä jo vähän toteuttamaan, Virtanen täydentää.

Albumin päätösraita Kuulemiin! jättää tuntuman, että Virtasen ja Haaviston yhteistyö saattaisi saada vielä lisää jatko-osia. Näin Virtasen mukaan myös tapahtuu, ellei taivas putoa niskaan.

Kokoonpanolla reissaaminen kun on niin mukavaa.

– Etenkin, kun olemme kaikki levytykset tehneet tällä samalla lössillä eli kaksi albumia ja yhden singlen. On kyllä helppo kuvitella, että kun aika on taas sopiva, hyvinkin polkaisemme samalle iskelmämolskille, Virtanen kiteyttää.

Albumijulkaisun myötä Virtanen, Haavisto, Kukkola ja Kettunen suuntasivat tammikuussa Jytinkimurhat 2019 -kiertueelle, joka päättyy lauantaina Joensuun Kerubiin.

Virtanen luonnehtii kiertueen olleen yhtä hymyä, sillä joka jampasta välittyy silkkaa soittamisen iloa. Samalla hän on pannut merkille, kuinka keikoilla on sekä yleisössä että orkesterissa hyvin samanhenkistä sakkia. Tuvat ovat olleet turvoksissa vilpittömiä musiikin ystäviä, kun kaikki ovat saapuneet paikalle musiikin takia.

Virtaselle Jytinkimurhat-kiertue on ollut vaihtelua pääpestille.

– Kun Viikatteessa lavamöykkä tuppaa olemaan maksimi plus yksi, tässä soittodynamiikka on paljon hienoviritteisempi. Pystymme soittamaan hiljempaa, eikä lavalla tarvitse korvatulppiakaan. Myös kaikki muut ukkelit ovat olleet naama vehnäsellä koko ajan. Niin vehnäsellä, että Keliakialiittoa hirvittää, hän lohkaisee.

Kommentoi

Hae Heilistä