Julkaistu 
Tiina Sormunen

Klassikoiden moukaroima Rotta

Atomirotta eli Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka ja J. Pajulaakso saapuvat perjantaina Joensuuhun. Markus Paajala Atomirotta eli Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka ja J. Pajulaakso saapuvat perjantaina Joensuuhun.

100 työpajaa, 3 000 opiskelijaa, 29 paikkakuntaa ja 24 oppilaitosta. Lukukeskuksen UPM:n tuella toteuttaman Sanat haltuun -hankkeen saavutukset eivät ehkä numeroina kohauta, mutta Atomirotta-yhtyeen laulaja Mikko Sarjanen, 44, tietää, miten suuri vaikutus hankkeella oli työpajoissa mukana olleille opiskelijoille.
Hanke järjesti toiminnallisia lukutyöpajoja ammattikoulujen teknisten alojen opiskelijoille eri puolella Suomea, myös Outokummussa ja Joensuussa, tavoitteenaan innostaa opiskelijoita lukemaan ja parantamaan lukutaitoaan.
Elokuusta 2016 joulukuulle 2017 Sarjanen oli hankkeessa mukana rap-työpajan vetäjänä, ja hänen ja toimittaja Aleksis Salusjärven opastamina opiskelijat sukelsivat analysoimaan rap-lyriikkaa sekä keskustelemaan tekstien rakenteesta, merkityksestä ja lukutaidon tärkeydestä.
Opiskelijoihin viesti upposi. Hankkeen keräämän palautteen mukaan puolet opiskelijoista oppi jotain uutta ja yli viidennes pohti uudella tavalla suhdettaan lukemiseen. Noin kolmannes kiinnostui erilaisista teksteistä, kuten rap-lyriikasta ja runoudesta.

Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla. Mikko Sarjaselle lukeminen ei ole ollut koskaan ongelma, ja sen kyllä kuulee. Luuriin vastatessaan rap-artisti on jossain moottoritiellä, matkalla Helsingistä Lahteen ja aloittaa small talkin mielestään hetkeen sopivalla rimpsulla.
– Karjalasta heilin minä löysin, löysin heilin pienen herttaisen, hän tiputtelee, mutta jättää toimittajan pyynnöstä riimittelyn siihen.
Se onkin oikeastaan ainoa hetki, kun Sarjanen malttaa olla hiljaa tai edes lyhytsanainen. Sanojen maailmaan uppouduttuaan hän alkaa pulputtaa kuin vene tulpan irrottamisen jälkeen, eikä Sarjasta tarvitse kopistella tarkentamaan vastauksiaan. Sanataituri tietää, kuinka tarina kerrotaan.
Sarjanen on viihtynyt pienestä pitäen kirjojen parissa, mutta vakavammaksi lukuharrastus heilahti lukiossa, kun äidinkielen opettaja huomautti jonkin ainekirjoituksen jälkeen, että hänellä on ovela tyyli kirjoittaa, tekstissä on jotain itua. Sarjanen ei ollut miettinyt kirjoitustyyliään sen kummemmin, ainekirjoituksetkin kun olivat hänelle lähinnä välttämätön pakko.
– Kyseinen opettaja kysyi, mikä on lempikirjani. Vastasin, että Mario Puzon Kummisetä. Hän hieman hymähteli, että se on ihan hyvä viihdekirja, elokuvana ehkä parempi, mutta kannattaisi tutustua raskaamman sarjan kirjallisuuteen ja antoi joitain vinkkejäkin, Sarjanen muistelee.
Opettajan vinkistä hän sai ensimmäisen herätyksensä. Vapaa-ajallaan rap-lyriikoita rustaillut Sarjanen hoksasi, että jos ”tykittää” paljon tekstiä, tekstuaalinen ajattelu lavenee ja laajenee.

Lukion jälkeen Sarjanen osallistui työttömille työnhakijoille tarkoitettuun mediatyöpajaan, sillä hän ajatteli ryhtyä toimittajaksi. Työpajan ohjaaja näki Sarjasessa toisenlaista potentiaalia. Hänen mielestään Sarjasen kirjoitustyyli oli huomattavasti vivahteikkaampi kuin perus uutistoimittajalla ja kehotti kokeilemaan kirjallisuusopintoja yliopistossa.
Sarjasella moinen ei ollut käynyt mielessäkään.
– Hain pääsykoekirjat ja olin aluksi aika ihmeissäni. Jostain kumman syystä se tuntui toimivan, kun pääsin sinne (Helsingin yliopistoon) sisään samoin tein. Klassikkotentistä, jossa parissa kuukaudessa luetaan 36 kirjaa lähtien Kalevalasta, aukesi isomman kaavan lukemishomma. Sen kahden kuukauden jälkeen katsoin maailmaa eri tavalla, oli se niin iso moukarointi, hän lisää.
Kirjallisuutta Sarjanen opiskeli yliopistossa viisi vuotta ja lähes kandiksi asti, kunnes rap and roll alkoi vetää häntä enemmän ja enemmän puoleensa.
– Mikä on päätynyt siihen, että soittelet vuonna 2019 Karjalan Heili -lehdestä. Musa on tietysti aina ollut vieressä isosti. Tässäkin ammatissa tulee sanojen kanssa pelailtua, Sarjanen kommentoi moottoritiemetakan seasta.

Viitisen vuotta sitten Sarjanen otti musiikillisesti kokonaan uuden suunnan. Siihen asti hänet oli tunnettu kuminenäisenä Notkeana Rottana, joka räppäsi yhtyeensä kanssa saagaa itähelsinkiläisestä lähiöelämästä. Rotan jäätyä epämääräisen pituiselle tauolle Sarjanen luopui kuminenästään ja alkoi kehitellä kitaristi Rane Raitsikan ja kone- ja kosketinpuolesta huolehtivan J. Pajulaakson kanssa musiikkia täysin uusista lähtökohdista. Syntyi rap-musiikkia, bluesia, funkia, jatsia, rockia ja punkia yhdistelevä Atomirotta.
Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti roihuvuorelaisessa baarissa ystävänpäivänä 2014 ajatuksella, ”katsotaan, mihin tämä vie”.
– Ja nyt olen Pajulaakson kanssa matkalla Lahteen, jossa kitaristimme asuu, tekemään neljättä levyä ja joka viikonloppu on keikkoja. Ainakin näin alkuvuodesta jokainen tupa on ollut ihan tukossa. Olemme opiskelleet tämän jutun käytännössä keikoilla, ja mikäs sen parempi treenipaikka onkaan kuin yleisön edessä. Siellä on pantava parastaan, perjantaina Atomirotan kera Joensuuhun saapuva Sarjanen linjaa.

Kommentoi

Hae Heilistä