Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Mitä jos kukaan yleisössä ei naura?

Perjantaina Joensuussa naurattava Lasse Oikarinen kuvailee omaa tyyliään keskustelevaksi. Hänen komiikkansa elää myös sillä hetkellä paikalla olevan yleisön mukana. Kuva: Mikko Kauppinen Perjantaina Joensuussa naurattava Lasse Oikarinen kuvailee omaa tyyliään keskustelevaksi. Hänen komiikkansa elää myös sillä hetkellä paikalla olevan yleisön mukana. Kuva: Mikko Kauppinen
Mitä yhteistä on Jaakko Saariluomalla, Krisse Salmisella, Ismo Leikolalla ja Lasse Oikarisella?

Kaikki ovat stand up -koomikoita, jotka ovat voittaneet Vuoden stand up -tulokastittelin: Saariluoma vuonna 2000, Salminen 2002, Leikola 2003 ja Karjalan Heilin puhelinhaastatteluun kotoaan kesken jalkalistojen kiinnittelyn tavoittama Oikarinen syksyllä 2017.

Alussa mainituilla nimillä lienee sen verran tuttu kalskahdus, että jo siitä arvaa Vuoden stand up -tulokastittelin merkityksen.

29-vuotias Oikarinen vahvistaa uumoilun kertomalla, kuinka arvostettu meriitti on lajin sisällä.

– Tuottajat seuraavat koomikoita ensin stand up -klubeilla ja valitsevat aina vuosittain kilpailun kisaajat. Jos kisan voittaa, totta kai tuottajien, jotka klubeja ja tapahtumia järjestävät, on helpompi ottaa voittaja mukaan esiintymään.

– Kyllä se minullakin on nousevissa keikkamäärissä näkynyt, olen päässyt tekemään isommin ja laajemmin. Hyviä mahdollisuuksia on annettu, ja olen saanut jalansijaa ja pysyvyyttä ammattikentältä, hän kuvailee.

Reilu puolitoista vuotta sitten Joensuusta Ouluun vaimonsa kanssa muuttanut Oikarinen sai kipinän stand upiin asuessaan vielä Kainuussa Puolangalla. Ismo Leikola teki ensimmäisiä konserttisalikiertueitaan, ja Oikarinen hankki lipun yhdelle keikalle. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt stand upia, ja Leikolan show teki vaikutuksen.

– Mietin, että tuo on kyllä vaativaa mutta samalla tosi hauskan ja palkitsevan näköistä hommaa. Silloin se ajatus jäi vähän muhimaan, mutta en vielä rohjennut tehdä asialle mitään, Oikarinen muistelee.

Melko pian kokemuksensa jälkeen hän muutti Joensuuhun opiskelemaan. Kaupungista löytyi myös uusi harrastus, improvisaatioteatteri, jonka parissa Oikarinen viihtyi muutaman vuoden. Samalla hän keräsi rohkeutta ensimmäiseen stand up -keikkaansa, jonka aika koitti helmikuussa 2013.

Pohjana hänellä oli viikonlopun mittainen, koomikko Teemu Vesterisen luotsaama stand up -kurssi Kuopion Komediafestivaalin Pre Weekend -tapahtumassa.

– Kurssin päätteeksi jokaisella oli mahdollisuus tehdä siellä keikka. Se meni hyvin, ja nimenomaan siitä sain poltteen, että tätä pitää tehdä lisää. Kyllähän ne jutut varmaan aika raakileita olivat silloin, mutta jokin siinä oli, että hoksasin stand upin voivan olla se oma juttuni, Oikarinen summaa.

Palattuaan Kuopiosta Joensuuhun hän pääsi stand up -hommiin lähes saman tien. Oikarinen bongasi koomikko Matti Paalasen Facebook-kirjoituksen, jossa tämä kertoi haaveilevansa komiikkaklubista Joensuussa ja kyseli, olisiko kiinnostuneita tekijöitä. Oikarista kiinnosti, tietysti.

– Meillä oli ensimmäinen stand up -klubi Kerubissa heti maaliskuussa 2013, hän lisää.

Ensimmäisinä iltoina koomikot olivat aloittelijoita ja katsomossa istui tuttuja ja kavereita, mutta yleisömäärän kasvettua laajeni myös ruohonjuuritasolta aloittanut komiikkaklubi.

– Tänä päivänähän Kerubissa on täysin ammattilaisklubi, jota säännönmukaisesti isännöin ja tuotan myös edelleen, vaikka täällä Oulussa asunkin, Oikarinen täydentää.

Isännöintivuorossa Oikarinen on myös perjantaina, jolloin Kerubissa käynnistyy Stand up Superviikonloppu. Samana iltana hänen kanssaan lavalle nousevat Mikko Vaismaa ja Iikka Kivi.

Luvassa on kolme koomikkoa, joista jokainen tykkää elää hetkessä ja improvisoida yleisön kanssa.

– Luulen, että siitä tulee aika uniikki ilta. Varmasti nähdään paljon sellaista, mitä ei ehkä aikaisemmin ole nähty eikä tulla sen jälkeen näkemään, Oikarinen kiteyttää.

Stand upin ensisijaisena tarkoituksena on naurattaa, mutta mitä jos yleisöltä ei irtoa edes hermostunutta hihitystä? Miten vakava paikka se on koomikolle?

Ainakin Oikariselle se on hyvin vakava.

– Ainahan sitä toivoo, että ne ovat ne yksittäiset jutut, jotka eivät naurata. Silloin sen voi korjata heti jollain toisella jutulla ja toivoa, että yleisö ostaa sen ja lähtee taas uudestaan mukaan. Yhä vähenevissä määrin minulle niin nykyään käy.

– Totta kai uusia juttuja testatessa ensimmäistä kertaa ne kaikki eivät luonnollisesti aina toimi, mutta tosi harvoin enää käy niin, että menettäisi yleisön täysin. Alussa toki huteja tuli, kun ei ollut materiaalia eikä työkaluja kääntää keikkaa voitoksi, hän päättää.

Kommentoi

Hae Heilistä