Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Uudistunut Yö jakaa fanien mielipiteitä

Olli Lindholmin (kolmas vasemmalta) mukaan Yö on nykyään iloinen yhtye. Kaikki soittajat osaavat hommansa ja ovat motivoituneita, ja porukan kemiakin svengaa hyvin yhteen. Olli Lindholmin (kolmas vasemmalta) mukaan Yö on nykyään iloinen yhtye. Kaikki soittajat osaavat hommansa ja ovat motivoituneita, ja porukan kemiakin svengaa hyvin yhteen.
Kassajonoissa iltapäivälehtien otsikoita haravoivalle Yö-yhtyeen solistin Olli Lindholmin, 54, vastaus on yllättävä. Varhain torstaiaamuna puhelinhaastatteluun tavoitetun Lindholmin tenttaaminen alkoi utelulla, millainen viimeisiä kuukausiaan vetelevä vuosi 2018 on hänelle ollut, ja solistin mukaan se on ollut aika seesteinen.

Töitä on riittänyt samaan tahtiin kuin ennenkin, sillä Yön keikkamäärä on pysynyt vakiona jo toistakymmentä vuotta. Käytännössä se on tarkoittanut 70–90 keikkaa per vuosi.

– Kesä oli aivan erityisen hyvä, ja syksyn konserttikiertue on lähtenyt hyvin liikenteeseen. Keväällä meillä oli viiden keikan unplugged-kokeilu, olimme siellä Joensuussakin, ja saimme valtavan hienoa palautetta. Näin ollen päätimme, että teemme ensi keväänä lisää akustisia keikkoja.

– Ja sitten teimme levyn, joka mielestäni onnistui. Sen myötä tein levyhaastatteluja iltapäivälehtiin sun muihin, joissa ei puhuttu sanaakaan levystä, mutta sehän on tätä päivää, Lindholm hymähtää viitaten mediaa kiinnostaneeseen, Pirkanmaan käräjäoikeudessa tänä syksynä käsiteltyyn kiistaan, jossa Yön entinen basisti vaati solistilta korvauksia saamistaan potkuista.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Puhutaan siis albumista. Syyskuussa ilmestynyt Mitä jos mä rakastan on Yön 21. studioalbumi, ja se jatkaa yhtyeen edellisen albumin, Puolet taivaasta  –  puolet helvetistä, aloittamaa uudistuslinjaa. Sen svengi on uptempoinen ja rakkauslaulujen sanoma myönteinen, mistä Lindholm itse vaikuttaa olevan hyvinkin innoissaan.

Ihan kaikkia Yön uusi linja ei ole ihastuttanut, ja Lindholm kertoo saaneensa osalta faneista hieman nuivaa palautetta.

– Saatan kuulostaa vähän kuivalta nauriilta kun sanon, että aina pyydetään, että pitäisi uudistua ja sitten kun yhtye uudistuu, sanotaan, ettei tämä kuulosta yhtään Yöltä. Pitäisi melkein tehdä Popedat ja viitata kintaalla kaikille, tallentaa vain levyt ja se on siinä, hän lisää.

Tuoreen albumin äänimaailmasta vastaa pitkälti tuottaja Rauli Eskolin, joka on tehnyt yhteistyötä Neljän Ruusun, CMX:n ja Haloo Helsinki! -yhtyeen kanssa. Lindholm kehuu Eskolinia omanarvontuntoiseksi ja varmaksi tuottajaksi, jolla on aivan erityinen taito laulattaa solisteja.

– Ja kun olen noita albumimme kappaleita kuullut radiosta, Onnellisia vuosia, Toista elämää ja Mitä jos mä rakastan sua, kyllä hän osaa myös miksata musiikkia radioon tosi hyvin.

Mitä jos mä rakastan -albumille ovat tehneet biisejä muun muassa Antti Kleemola, Mikko Karjalainen, Lasse Wikman sekä Yön kosketinsoittajat, Mikko Kangasjärvi ja Jari Latomaa, mutta Lindholmin nimeä ei löydy yhdenkään kappaleen tekijätiedoista.

Sävellystyö vaatii pitkää pinnaa, eikä paljon keikkoja ja tv-töitä tekevällä solistilla ole ollut tarpeeksi aikaa sellaiseen keskittymiseen. Lindholmin sävellystyö kun tarkoittaa loputonta istumista ja akustisen kitaran rämpyttelyä.

– Pitäisi ehkä ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, että tekee vaikka lehdistötiedotteen, jonka mukaan Yön seuraavalla levyllä kaikki kappaleet ovat minun tekemiäni. Sitten se olisi pakko tehdä, Lindholm naurahtaa.

Näin saattaa oikeasti myös tapahtua, sillä 37-vuotiaan Yön nelikymppiset lähestyvät. Niitä juhlia Yö viettää Porin Kirjurinluodossa, ja Lindholm suunnittelee, että yhtyeen kolmesta seuraavasta singlestä ainakin kahdessa olisi hyvä olla hänen sävellyksensä. Sanoittamisen Lindholm jättää suosiolla niille, jotka sen taidon hallitsevat.

Mitä jos mä rakastan -konserttikiertueella oleva Yö saapuu Joensuuhun lauantaina. Kuten muillakin kiertueen keikoilla myös Carelia-salissa illan setti koostuu tuoreen albumin raidoista, legendaarisista hiteistä ja neljästä harvinaisuudesta. Konsertin jälkeen yleisöllä on lisäksi mahdollisuus käydä hakemassa yhtyeen jäseniltä nimmarit ja vaihtaa kuulumisia.

Yön alkuaikoina nimmarisessioista olisi voinut muovautua melkoisia kaaoksia, sillä osa yhtyeen innokkaimmista faneista majoittui Lindholmin äidin hoteisiin Yön ollessa keikoilla. Nykymeininkiä Lindholm luonnehtii kohteliaaksi selfie-kulttuuriksi.

– Ennen pyydettiin nimmaria ja jossain vaiheessa otettiin pelkkä kuva, mutta fanitus sellaisenaan ei ole enää kuin ennen.

– Tietysti, olen yli viisikymppinen ja olisi kornia, jos rivarini kävelytiellä olisi kaksikymmentä 17-vuotiasta pikkutyttöä laulamasta lumivalkoista. Se olisi outoakin.

– Aika aikansa kutakin, nyt sitä varten on Mikael Gabrielit ja sellaiset.

Kommentoi

Hae Heilistä