Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Tyttö, jota kouluun meno pelottaa

Puluboin ja Ponin leffan ohjaaja Mari Rantasila kehuu, että Ponia näyttelevä Jenni Lausi oli kiinnostunut kaikesta ja opetteli muun muassa omatoimisesti beatboxausta. Puluboin ja Ponin leffan ohjaaja Mari Rantasila kehuu, että Ponia näyttelevä Jenni Lausi oli kiinnostunut kaikesta ja opetteli muun muassa omatoimisesti beatboxausta.
Puluboin ja Ponin leffa kertoo Helsingin Kalliossa asuvasta 7-vuotiaasta Poni-tytöstä, joka eläisi mieluummin mielikuvitusmaailmassaan kuin aloittaisi pelottavalta tuntuvan kouluelämän.

Puluboi on Ponin verbaalisesti kyvykäs ja anarkistinen mielikuvitusystävä, joka rohkaisee Ponia katsomaan maailmaa uusilla ja yllättävillä tavoilla. Asetelmassa on jotain samaa kuin Bill Wattersonin Lassi ja Leevi -sarjakuvassa.

Elokuva perustuu Veera Salmen kirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa Puluboin ja Ponin kirja julkaistiin vuonna 2012 Otavan kustantamana.

Salmi työskenteli tällöin vielä lastentarhassa ja sai lasten suusta kuulla, mistä hyvä juoni koostuu.

– Lapset kertoivat Veeralle, että hyvässä tarinassa on paljon piereskelyä, mainoksia, eläinhahmoja sekä päähenkilö, joka on aluksi surullinen ja lopuksi iloinen, elokuvan tuottaja Elina Pohjola kertoo.

Tähän mennessä kirjasarjassa on ilmestynyt yhteensä viisi osaa. Kirjoista on tehty myös lastenohjelma sekä teatteri- ja äänikirjasovitukset.

Elokuvakäsikirjoitus sai alkunsa, kun Salmi ja elokuvan toinen käsikirjoittaja Hannamaija Mattila alkoivat yhdessä työstää ajatusta paperille. Kun tuottaja Pohjola näki käsikirjoituksen, hän ei voinut kieltäytyä. Ohjaaja Mari Rantasila tuli mukaan projektiin vuonna 2015. Viiden vuoden työ huipentuu nyt nähtävään ensi-iltaan.

– Elokuva perustuu kirjasarjaan, mutta elokuva on kuitenkin oma teoksensa, Pohjola sanoo.

– Elokuvassa on esimerkiksi hahmoja, joita ei kirjoissa esiinny. Tehtiin myös se päätös, että elokuvassa Puluboi on Ponin mielikuvitusystävä.

Rantasilalle tärkeä lähtökohta oli säilyttää elokuvassa kirjasarjan tunnelma.

– Elokuva noudattaa lapsen ajatuksen rytmiä. Hypitään sinne sun tänne, niin kuin kirjoissakin.

Rantasila ei ole ensimmäistä kertaa ohjaamassa elokuvaa lapsille.

Hän ohjasi kolme ensimmäistä Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin pohjautuvaa Risto Räppääjä -elokuvaa vuosina 2008–2012. Elokuvat olivat ilmestymisvuosinaan katsotuimpia kotimaisia elokuvia. Ohjaaja myöntää, että on ottanut tehtäväkseen määrätietoisen työn lasten elokuvien aseman parantamiseksi.

–  Silloin oli kirjoittamaton sääntö, että Suomessa tehdään vain yksi lastenleffa vuodessa. Aloimme tietoisesti lobbaamaan lastenleffoja. Nyt rahaa varataan useammalle elokuvalle, ja kotimaisia lastenelokuvia voi tulla kolmekin vuodessa.

Kotimaiset elokuvat ovat tärkeitä ja yhdistäviä lapsuuden kokemuksia.

– Nythän monet yläasteikäiset kokoontuvat yhdessä katsomaan ja fiilistelemään lapsuudesta tuttuja Risto Räppääjä -elokuvia.

– Tavallaan opetamme lapsia katsomaan kotimaisia elokuvia jo pienestä pitäen. Silloin lapset näkevät muitakin kuin pelkkiä Disney-elokuvia, Pohjola komppaa.

Vaikka elokuva onkin tyylilajiltaan komedia, siinä käsitellään vakavia aiheita.

Rivien välistä voi lukea pientä kritiikkiä suomalaista koulumaailmaa kohtaan. Päähenkilö Ponille koulun aloittaminen tuntuu vaikealta.

Mari Rantasilan mukaan tosielämässä koulun aloittaminen on iso paikka koko perheelle.

– Joillekin lapsille koulun aloittaminen on tosi iso asia. Moni miettii, voiko koulussa olla sellainen kuin oikeasti on. Samoin vanhemmat miettivät, sopeutuuko lapsi koulumaailmaan.

– Koulussa saisikin olla enemmän tunneälyn kehittämistä ja tunteiden sanoittamista. Nyt tuottavuus on liian isossa osassa.

Elokuvan päärooliin eli Poni-tytöksi valittiin Jenni Lausi. Hän ei ole täysin vieras kasvo valkokankaalla. Lausi oli sivuroolissa Saara Cantellin ohjaamassa, vuonna 2017 julkaistussa Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen -elokuvassa.

Poni-tytön rooli oli hänen ensimmäinen pääroolinsa. Lausin mukaan parasta oli elokuvan tekijätiimiin tutustuminen sekä elokuvan kohtaus, jossa hän sai esittää aikuista.

– Samaistuin Ponin energisyyteen. Meissä on paljon samaa.

Nuori näyttelijä myöntää, että hänelle tuottivat pieniä vaikeuksia aikaiset aamuherätykset, kun kuvauspaikalla piti olla jo aamulla kello seitsemän. Hän ei osaa vielä sanoa, voisiko näyttelijän työ olla tulevaisuuden ammatti. Vaihtoehtoja ei ainakaan puutu.

– Osaan niin montaa asiaa. Voin ryhtyä koripalloilijaksi, matikan opettajaksi tai näyttelijäksi.

Rantasila kehuu, että nuori näyttelijä oli kiinnostunut kaikesta. Lausi esimerkiksi opiskeli omatoimisesti beatboxausta, joka johti siihen, että Poni-tytöllä on elokuvassa oma beatbox-kohtaus.

Beatboxaus tarkoittaa hip hopista tuttujen rytmien tekemistä suulla. Puluboin näyttelijä Aapo Puusti käyttää beatboxausta monessa kohtaa kommunikaation välineenä.

Rantasila haluaa kehua myös elokuvan muuta työryhmää.

– Elokuvallisen mielikuvitusmaailman luominen oli loistava kokemus. Työryhmä onnistui hienosti. Tässä tuotannossa oli kokonaisuudessaan hyvä työilmapiiri ja positiivinen tekemisen meininki.

Elokuva haluaa sanoa katsojilleen, että leikki on tärkeää niin lapsille kuin aikuisillekin.

– Sanotaan, että leikki on lasten työtä, mutta työ voi olla myös aikuisten leikkiä. Asioihin ei pidä suhtautua ryppyotsaisesti. On kuitenkin hyvä tuntea oman mielikuvituksen rajat, ohjaaja sanoo.

Sekä tuottaja että ohjaaja myöntävät, että jännitys kasvaa ensi-iltapäivän lähestyessä.

– Vastaanotto jännittää, mutta se on myös paras hetki, kun saa tuoda valmiin elokuvan suuren yleisön eteen. Tärkeintä on kuitenkin se, että olemme itse tosi tyytyväisiä elokuvaan, Pohjola tunnustaa.

– Koko perheelle halutaan antaa mukava hetki. Jo Shakespeare on sanonut, että perhe on onnellinen, kun se nauraa, Rantasila tiivistää.

Kommentoi

Hae Heilistä