Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kylähullun rento askarteluprojekti

Ryppyjään silotteleva Timo Torvinen on kiinnostunut valtavirtamusiikista ilmiönä, mutta kuunneltavaa hän ei ole sieltä löytänyt toisin kuin marginaalista. Ryppyjään silotteleva Timo Torvinen on kiinnostunut valtavirtamusiikista ilmiönä, mutta kuunneltavaa hän ei ole sieltä löytänyt toisin kuin marginaalista.

Ystävyydenpuistossa varjopaikalle on hakeutunut joensuulainen muusikko, jolle kolmenkympin kriisi on enää muisto muutaman vuoden takaa.

Ensi viikon tiistaina 34 vuotta täyttävä Timo Torvinen naurahtaa rock- ja teinivuosien olevan omalta osaltaan ohi, mutta ei harmittele.

Hänestä on mukavaa vanheta just nyt. Etenkin, kun Torvisen mukaan musiikkimaailman parhaat tekijät ovat tällä hetkellä samanikäisiä kuin hän. Esimerkeiksi Torvinen mainitsee muun muassa Jukka Nousiaisen, Litku Klemetin ja Seksihullut-yhtyeen.

–  Ikä on siitä hauska, että vieläkin tulee katsottua paljon, minkä ikäisenä omat sankarini ovat tehneet jotain. Se on pinttynyt tapa. Ehkä niitä juttuja on itsekin tullut tehtyä sitten suurin piirtein samanikäisenä, hän sanailee.

Torvisen omassa elämäntarinassa tulevalla perjantailla on tärkeä rooli, sillä silloin ilmestyy hänen toinen soolojulkaisunsa (proto)Torvisena. Kasettina ja digitaalisena pörisevä teos kantaa nimeä Suomen teiniliitto 1939–1984. Torvinen juhlistaa sen julkaisua perjantaina La Barressa.

 

 

Hauskalta kalskahtava Suomen teiniliitto oli Suomen oppikoulujen oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö. Sen manttelinperijäksi tuli Suomen lukiolaisten liitto.

Torvinen kuuli järjestöstä ensimmäisen kerran eräältä työkaveriltaan, joka kertoi kuuluneensa nuorena teiniliittoon. Hän riemastui: Suomen teiniliittohan kuulosti ihan bändin nimeltä.

–  En kuitenkaan jaksanut perustaa enää uutta bändiä, joten ajattelin, että se voisi olla kuvitteellinen juttu, Torvinen muistelee.

Niihin aikoihin hän oli mukana valmistelemassa vuosi sitten maaliskuussa ensi-iltansa saanutta Voimatarina-näytelmää, jossa Torvinen paitsi näytteli myös teki musiikkia yhdessä Laura Kaljusen kanssa. Roolihahmoaan Einaria varten hän nauhoitteli kaseteille kaikenlaista suhinaa, pörinää ja meteliä, joista osa leikkautui näytelmästä pois.

Sattumoisin Einari kuitenkin kuunteli Voimatarinassa Suomen teiniliitto -nimistä yhtyettä.

Torvinen sai näytelmästä paljon uusia surinaideoita, jotka alkoivat kutkutella pitkään hiljaiseloa viettänyttä muusikkoidentiteettiä hereille.

Pian Torvinen siirtyikin äänityspuuhiin kotinsa työnurkkaukseen, ja vuorotellen yläkerrassa soi kitara, basso ja syntikka. Tallentuneista palasista alkoi muotoutua uusia kappaleita.

 

 

Äänitykset keskeytyivät hetkeksi, kun Torvisen 30-luvulla rakennetussa talossa piti aloittaa homeremontti. Työt jatkuivat, kun hän pääsi perheineen muuttamaan neljäksi kuukaudeksi Joensuun keskustaan kerrostaloon. Siellä hän tallensi julkaisunsa lyriikoita laulaen, puhuen ja huutaen naapureista piittaamatta  –  mutta vain päivisin.

Yöaikaan mekkalointia harrastivat samassa kerrostalossa asuneet teinit.

–  Siellä oli aika paljon yöllistä kännäämistä ja itse täydellisenä kalkkiksena en millään voinut hyväksyä sitä. Rockin soitto päivällä on ihan eri asia, muutamana yönä naapureidensa ovikelloa kiukkuisena rimpautellut Torvinen linjaa.

Anonyymeja rumpukomppeja lukuun ottamatta äänitysten, miksausten ja masteroinnin lopputulos on Torvisen käsialaa. Kuopiolaisen Humu Records -levy-yhtiön julkaisemaa Suomen teiniliitto 1939–1984 -albumiaan hän luonnehtii löyhäksi teemalevyksi tai -kasetiksi, mielenterveysalbumiksi.

Kahdeksan biisiä sisältävä julkaisu käynnistyy vauhdikkaasti Sitten kun aloitan taas lääkityksen -kappaleella ja loppuu vähintään yhtä särisevästi Lopetin taas mun lääkityksen -viisuun. Niiden välissä on muutamia puhuttuja raitoja sekä ainakin yksi nuorisokappale.

–  Teinithän ovat kokemukseni mukaan aika synkkiä, ja kappaleissa on synkkyyttä, pelkoa ja ahdistusta. Tai sanotaanko, että setä on huolissaan nuorten, aikuisten, miksei vähän kaikkien mielenterveydestä, Torvinen lisää.

Sooloilun ohella Torvinen tunnetaan bändeistään Heko ja hurjat pojat sekä Eläin, joista jälkimmäinen herätti kahdella julkaisullaan myös valtakunnallista huomiota.

 

Punk-asenteella veivannut Eläin on ollut syksystä 2014 asti ennalta määrittelemättömällä tauolla, eikä bändin aktivoituminen onnistu Torvisen mukaan enää tuosta vain.

Loppuvaiheessa bändikemiat tulehtuivat pahasti, ja ulkopuoliset odotukset ja tarve kilpailla tekivät paketista liian ristiriitaisen.

–  Koko ajan olisi pitänyt puskea ulospäin ja verkostoitua, vaikka oikeasti halusin käpertyä sisäänpäin. (proto)Torvinen on vähän kuin kylähullun askarteluprojekti, se on niin paljon rennompaa, Torvinen summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä