Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kuin pullopostia heittäisi mereen

Viime viikolla uuden Vuori-nimisen singlen julkaisseelta Jujulta ilmestyy lähiaikoina lisää uutta musiikkia. Tosin vain yksittäisiä biisejä, albumia hän ei suunnittele. Viime viikolla uuden Vuori-nimisen singlen julkaisseelta Jujulta ilmestyy lähiaikoina lisää uutta musiikkia. Tosin vain yksittäisiä biisejä, albumia hän ei suunnittele.

Juju eli Julius Sarisalmi, 33, ei ole tehnyt rapmusiikkia enää vuosiin, mutta silti häntä tituleerataan edelleen räppäriksi. Jujusta itsestään paljon sopivampi määritelmä olisi lauluntekijä, sillä neljä albumillista musiikkia julkaissut mies ei oikein tiedä, mikä hänen suuntansa on.

– Kai se on se, mikä milläkin hetkellä kuulostaa hyvältä, ja se voi olla mitä vain. Joskus viisi kuusi vuotta sitten tuntui, että rap on se, teen vain sitä ja kaikki muu musa on surkeata.

– Siitä olen nyt kasvanut ulos. Kun olen pystynyt kehittämään omaa lauluanikin, musatyyliä on ollut mahdollista laajentaa, rapin ohella muun muassa reggaesta, funkista, popista ja elektronisesta tyylistä sävyjä napsinut Juju selventää.

Kokeilunhalu ei typisty pelkästään musiikkiin, sillä samanlainen jokapaikanhöylä Juju on myös muussa elämässään.

 

 

Lukion jälkeen Jujusta piti alun perin tulla kokki. Ensimmäisellä tunnilla kokkikoulun opiskelijat saivat terävät veitset, jolla Juju ryhtyi avaamaan kurkkupakettia ja onnistui viiltämään sormeensa kolme tikkiä vaatineen haavan. Iltapäivällä tunnille palattuaan hän päätti, ettei kokkikoulu ole hänen juttunsa.

Juju siirtyi opiskelemaan tarjoilijapuolelle, ja yhden työharjoittelun jälkeen hän totesi, että ei mätsännyt tälläkään kertaa. Sen jälkeen Juju oli useissa satunnaisissa töissä liikenteen ohjaajana, varastomiehenä, lääkefirman lähettinä, jalkapallotuomarina ja niin edelleen. Yrittäjänäkin hän työskenteli kolme vuotta kauppaa pyörittäen. Kauppa jäi, mutta yrittäminen tuntui Jujusta heti omalta. Seitsemän vuotta sitten hänestä tuli musiikkialalla työskentelevä yksityisyrittäjä.

Musiikkia Juju on tehnyt 2000-luvun vaihteesta asti. Uransa alkuaikoina hän räppäsi ORW-yhtyeessä Opaalin ja Jonin kera, kunnes vuonna 2005 Juju julkaisi debyytti-EP:nsä. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi debyyttialbumi, Sekavuudesta selvyyteen, jolla Juju käsitteli päihderiippuvuuskierrettään. Seuraavilla albumeillaan, Mustavalkoista ja Matkalla kadotukseen lauluntekijä kritisoi ja ruoti kilpailuyhteiskuntaa sekä opittuja normeja. Jujun tuorein, 2014 julkaistu Julius Kivi on hullu, keskittyi puolestaan rakkauteen ja parisuhteeseen, kantaaottavuutta unohtamatta.

Jujusta yhteiskunnallisten asioiden pitäisi kiinnostaa kaikkia, sillä niillä on vaikutusta meidän kaikkien elämään. Sen kun ymmärtää, haluaa itsekin vaikuttaa ja saada asioita eteenpäin. Jujun kohdalla se tarkoittaa toivetta paremmasta maailmasta.

– Ajatusmaailmani ja tekstini ovat menneet enemmän siihen suuntaan, että yhteiskunnan ja rakenteiden kritisoimisen sijaan yritän vahvistaa yksilöitä, kiinnitän huomiota ihmiseen itseensä. Meillä täällä Suomessa on kuitenkin aika hyvät mahdollisuudet jokaisen toteuttaa itseään miljardeilla eri tavoilla.

– Koen, että ehkä se muutos tapahtuu enemmän yksilöiden omassa toiminnassa. Kun yksilöitä on paljon, siitä se muutoskin tulee, Juju pohtii.

 

 

Näkökulman muutos pohjautuu Jujun omaan oivallukseen, että myös hän voi tehdä melkein mitä vain. Jos jossain kaukana Brysselissä tapahtuu jotain, Jujun vanhan rintamamiestalon pihalla Sastamalassa linnut jatkavat laulujaan ja lapset leikkejään. Siellä ei tapahdu mitään.

Kauas on turha kurkotella, mutta omassa ympäristössään voi Jujun mukaan yrittää vaikuttaa naapureihin, ehkä pikkuisen kyläyhteisöönkin.

– Se on se, mitä voin tehdä ja teen siinä parhaani. Onhan minulla tietysti musiikki, joka yltää pikkupalloni ulkopuolelle. Voin lähettää sinne musiikkiani kuin radiokanavaa avaruuteen ja toivoa, että se osuu jonnekin. Mutta se on vähän kuin pullopostin heittämistä mereen, Juju vertaa.

Mikä sitten on se muutos, joka tekisi Jujun mielestä maailmasta nykyistä paremman?

Lauluntekijä vastaa yhdellä sanalla: omavaraistuminen. Se paitsi lähentäisi kyläläisiä myös vähentäisi ylikansallisten yritysten voittojen maksimointia ja köyhien maiden työvoiman hyväksikäyttöä. Samalla se hillitsisi uusien tavaroiden tuottamis- ja kulutusvimmaa.

– Trendihän jo näkyy, ihmiset eivät osta enää tuosta vain kaikenlaista hölynpölyä. Myös ruoka kiinnostaa, sillä ihmiset haluavat puhtaampaa ja lähellä tuotettua.

– Minulle lähituotanto tarkoittaa, että ruoka tulee omalta pihalta. Osa päivittäistä duuniani on, että pidän huolen, että minulla on juurekset, salaatit ja talveksi varastoimispaikat niille. Kaupan sijaan käyn sitten kellarista hakemassa eväät pöytääni, Juju kertoo.

Kommentoi

Hae Heilistä